Ti 9.10.2007
Olin tänään kolmansissa nyrkkeilytreeneissäni ja nyt kyllä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että kyseessä on aika rankka laji… Jo alkujumpan aikana alkoivat jalat hyytyä, kun hypimme ja pompimme niin hemmetin pitkään. Sen jälkeen treenasimme jonkin aikaa tekniikkaa (tein tällä kertaa yhden hyvän parin kanssa), minkä jälkeen otin pari tiukkaa settiä kehässä. Ensin sparrasin Penaa vastaan (tuli aika monta tiukkaa iskua sisään…) ja sitten yhtä nuorta kundia vastaan, joka on ilmiselvästi ottanut jo aika paljon matsia. Meinasin hyytyä ihan totaalisesti, koska se kundi liikkui ihan sikanopeasti; kompuroin siinä perässä kuin joku elefantti. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Sparrien jälkeen olisin jo ollut ihan valmis suihkuun, mutta Pena tahtoi vielä koutsata minua pistareilla. Opinkin siinä aika monta hyvää pointtia. Tuntuu siltä, että pystyn edistymään aika nopeasti, mikä on tietenkin motivoivaa, vaikka käynkin salilla muksimassa ihan vain huvin ja kuntoilun vuoksi.
Pena kysyi tänään, olisinko kiinnostunut kilpailemisesta. Tietenkin on imartelevaa, että tuollainen kysymys esitetään jo kolmansien treenien jälkeen ja periaatteessahan teen kaiken täysiä… Mutta enpä tiedä… Tietenkin kamppailulajipohjani auttaisi minua tosi paljon, mutta jos aikoisi ihan matsaamaan mennä, niin pitäisi varmaan pystyä treenaamaan vähän enemmän, eikä minun ole mahdollista treenata nyrkkeilyä kuin pari kertaa viikossa tällä hetkellä. Ja vaikka nyrkkeilytreenit ovat siis hyvin kontrolloituja, olisi ottelutilanne tietenkin erilainen. Siinä voisi tulla hyvinkin kovaa hittiä päähän. Ja vaikka tietenkin idea matsaamisesta tuntuisikin äkkisältään tosi houkuttelevalta (pääsisi vetämään itsensä ihan äärirajoillle ja tekemään IHAN täysiä), niin tavallaan kuitenkin toivoin, että olisin voinut olla noissa treeneissä ihan vain "one of the guys" eli ihan vain yksi tyyppi, joka tekee jotain jossain nurkassa ilman, että tarvitsee osata mitään tai tsempata yhtään sen kummemmin. Eli ehkä olisin sittenkin voinut valita sivulajiksi jonkun sellaisen lajin, jossa olisin ollut ihan pihalla (esim. jonkun tanssilajin, tms. perinteisesti naisellisen jutun, jossa olisin takuuvarmasti ollut ihan kujalla).
Mutta aivan loistava stressinhallintakeino tuo nyrkkeily kyllä on. Siinä pääsee tosiaankin päästelemään höyryjä siihen malliin, että kaikki muu unohtuu ihan kokonaan ja treenien jälkeen on totaalisen rentoutunut olo. On taas aivan uudenlaista virtaa koneen ääressä istumiseen ja muiden koutsaamiseen aikidotreeneissä!