Pe 2.5.2008
Vappu sujui ihan rentouttavasti. Aattona kävin ensin yläasteaikaisen bestikseni, Laisin Johannan, kanssa syömässä Namaskaarissa Mannerheimintiellä. Ravintolavalinta osoittautui ihan onnistuneeksi: sapuska oli hyvää, palvelu nopeaa ja tunnelma rauhallinen. Tutustuin aikoinaan Johannaan aikidon kautta joskus 90-luvun alussa: Johannan isä, Laisin Jussi (Suomen Aikidoliiton päävalmentaja), oli valmentajani yläaste- ja lukioaikoinani, ja Johanna treenasi jossain vaiheessa vähän aikaa itsekin aikidoa samassa seurassa kuin minä siihen aikaan (Keravan Sandokaissa). Yläasteikäisenä hengailin Johannan kanssa suunnilleen joka päivä koulun jälkeen kaiken sen ajan, jota en ollut aikido- tai judotreeneissä (sellaista aikaa tosin oli melko rajoitettu määrä, mutta kuitenkin). Lukioaikoina näin häntä selvästi vähemmän, ja lukion jälkeen olemme nähneet toisiamme enää keskimäärin pari kertaa vuodessa. Olemme kuitenkin pysyneet yhteyksissä. Johanna asuu edelleen Keravalla ja käy siellä töissä. Hän on valmistunut tradenomiksi Keravan ammattikorkeakoulusta.
Kävelimme samalla jonkin aikaa Helsingin keskustassa. Se oli lähinnä masentavaa: kaduille kuseksivia ja laattailevia ihmisiä ympäriinsä, hirveästi roskaa ja lasinsirpaleita joka paikassa, jne. En tajua, miten joskus olen pystynyt viettämään koko vappuaaton keskustassa (eikä siitä edes ole kovin montaa vuotta aikaa…). Olen selvästikin tulossa vanhaksi.
Johanna tahtoi palata jo kymmenen aikaan Keravalle. Minä lähdin sen jälkeen vanhan koulu- ja aikidokaverini, Reetan, järjestämiin bileisiin Lauttasaareen. Olin Reetan kanssa samalla luokalla kolmannesta luokasta lähtien peruskoulun loppuun asti. Viidennen luokan syksyllä aloitimme aikidon treenaamisen yhdessä kolmannen kaveruksemme, Tiinan, kanssa. Siitä lähtien olemme olleet tosi hyviä kavereita, vaikka Reetta ja Tiina lopettivatkin aikidon jo kauan sitten, ja tietenkin nykyään kaikilla on niin paljon kaikkia omia juttuja, että emme enää ehdi näkemään toisiamme kovin usein. Reetan bileet ovat kuitenkin ainakin minulle edelleen varsinainen käsite: ilman niitä sosiaalinen elämäni olisi huomattavasti köyhempää. Reetta on aina asunut paikoissa, jotka soveltuvat loistavasti bilemestoiksi (nykyinen Lauttasaaren-kämppäkin on todella vaikuttava lukaali…). Olen myös aina ihaillut Reetan sosiaalisia taitoja: hänen keskustelu- ja bile-emännöintitaitonsa ovat todellakin vertaansa vailla. Reetalla ja tämän miehellä, Ismolla, on kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Lisäksi paikalla oli kolmaskin koira (bokseri nimeltä Eros). Sain välittömästi allergiaoireita: nenä alkoi vuotaa ja silmät olivat ihan punaiset. Siltikin oli niin mukavaa, kun Arttu (toinen Reetan glenneistä) löhöili kaikessa rauhassa sylissäni ja nuoli naamaani… (*huokaus*)
Lähdin Reetalta viimeisellä bussilla. Saavuin kotiin muistaakseni joskus noin klo 2.30. Seuraavana "aamuna" heräsin noin klo 14… Lähdin sen jälkeen vanhempieni luo Keravalle, missä tuli oikeastaan vain löhöiltyä koko loppupäivä. Oli jotenkin tosi väsynyt olo (vaikka voinkin hyvällä omallatunnolla sanoa, että bileemme ovat merkittävästi rauhoittuneet muutamassa vuodessa…). Yritin koko ajan jahdata Pedroa, mutta se lähinnä vain pakeni minua ja fanitti mutsia. Eikä se tainnut oikein pitää siitä Pariisista tuomastani lahjastakaan. (*huokaus*)
No, nyt taas sorvin ääressä. Pitäisi saada parin päivän sisällä RSL-artikkeli valmiiksi.