Nyrkkeilyn kuntotreenit Eltsussa

To 5.6.2008

Jessus, että oli rankat treenit! Varmaan rankimmat, missä olen ollut aikoihin. Meinasin ihan tosissaan hyytyä, mutta nyt on NII-IIN mukavan ryytynyt fiilis! Treenaamme siis nyrkkeilyporukan kanssa kesällä aina torstaisin ulkona, Eltsussa, lähinnä peruskuntoa (ja myös hieman tekniikkaa lopuksi). Ulkotreenit tuntuvat minusta todella loistavalta vaihtelulta kaikkien sisällä viettämieni työ- ja treenituntien vastapainoksi. Oma-aloitteisesti en kovinkaan usein tule lähteneeksi ulkoilemaan, joskin yritän tällä hetkellä viritellä (Vesan kannustamana) jonkinlaista säännöllistä lenkkeilyharrastusta. 

Anyway, tämän päivän treeneihin. Paikalla oli lisäkseni Kirsi, Tarmo ja Robert, ja koutsina Vesa. Ensin juoksimme kaksi kertaa Eltsun purtsan ympäri. Jo se tuntui yllättävän rankalta, koska rata on siis todella mäkinen. Ihan siinä tuli Märskyn urheilulukioajat mieleen… (*niisk*) Silloin nimittäin juoksimme usein nimenomaan Eltsussa (ja lisäksi vielä koululta sinne ja takaisin; KARSEETA!). Sen jälkeen oli vuorossa kuntopiiri telineillä: minsa selkiä, minsa vatsoja, minsa tasajalkapomppuja. Ja sitten sama uudestaan (paitsi että tasajalkahyppyjen sijaan teimme vuoroloikkia). KARSEETA! Ja sen jälkeen sitten mäkivetoja (eli juostiin IHAN täysiä ylämäkeä!). Olin sen jälkeen jo IHAN finaalissa! Ja sitten vielä kerran koko purtsa ympäri siten, että välillä juostiin takaperin. AAAARGH!!! Meinasin oikeasti delata jo ennen puoliväliä. Koko kroppa oli ihan tiltissä, ja vatsaa poltteli, koska en ollut muistanut syödä mitään. Mutta oli pakko jaksaa, koska juoksimme koko porukka yhdessä, ja muutkin jaksoivat. Treenien loppuun teimme vielä hetken aikaa paritekniikkaa. Treenasin Kirsin kanssa. Tuntui siltä, että tekniikka kulki yllättävänkin hyvin, koska olin vain yksinkertaisesti niin finaalissa, että olin täysin rento, ja kaikki liikkeet tulivat selkärangasta (ajatukset olivat siinä vaiheessa ihan kanttuvei, mikä oli hyvä, koska niistä onkin usein vain haittaa).

Harvoin olen todellakin ollut treenien jälkeen niin onnellisen väsynyt, että en ole meinannut jaksaa raahautua kotiin. Tänään olin niin väsynyt, että teki mieli ottaa taksi, koska kävelymatka ratikkapysäkille tuntui jo liiallisen pitkältä. Ihan sairaan hyvät treenit siis! Jess!!

Ylipäänsä olisin ihan sairaan ahdistunut, jos kesällä ei olisi treenejä. En ole koskaan varsinaisesti pitänyt kesästä. Usein olen ollut hieman masentunut kesäisin, koska silloin normaalit arkirutiinit katkeavat, ja kiinnekohdat tuntuvat katoavan. Vapaata aikaa tuntuu olevan liikaa (tai siis toisin sanottuna se, että sitä ylipäänsä on, tuntuu kummalliselta). Onneksi nyt siis on näitä treenejä (sekä aikidoa että nyrkkeilyä), ja lisäksi ensi viikolla aloitan Tungin kanssa yhteisen "leffaprokkiksemme" suunnittelun. Siitä tulee siistiä! Lisäksi minun pitäisi kyllä keksiä jotakin muutakin. Voisin vaikka tilata kotiini joitakin uusia lehtiä, alkaa taas itseopiskella hieman säännöllisemmin vieraita kieliä, lukea historiaa, jne. Muuten vintillä alkaa taas tapahtua kaikkea "kummallista"… ;;;;-) Ajatukset tuntuvat nimittäin olevan vähän velmulla mielellä tällä hetkellä… Ei tiedä, mitä ne veijarit siellä voivat keksiä… (Aikamoista vuoristorataa ollut taas tässä noin viikon verran…) Mutta siis ratkaisu ylimääräisen ahdistuneen energian purkamiseen näyttäisi siis olevan mahdollisimman rankka fyysinen treeni! Tämän illan treenin jälkeen fiilis on todellakin ollut niin onnellisen ryytynyt ja turtunut, että minkäänlaiselle turhalle ajattelutoiminnalle (kuten jonkinlaisen ahdistustilan virittelylle) ei yksinkertaisesti jää energiaa. Kroppa huutaa ravintoa ja lepoa, ja ajatuksetkin tuntuvat suosiolla hiippailevan peiton alle.

Pe 6.6.2008

(Klo 9.17): Ja tänä aamuna sitten heti aikidon aamutreeneihin! Herätyskello soi klo 6.20. Olisin siinä vaiheessa tarvinnut vielä ainakin kolme tuntia unta. Kroppa tuntui älyttömän raskaalta, eikä yläkerran veijareitakaan meinannut saada millään ylös sängystä. Anyway, piti lähteä liikkeelle, koska vedän juhannukseen asti aamutreenejä tiistaisin ja perjantaisin klo 7.15. Treenasin tänään Pekan kanssa yokomenuchia tosi reippaaseen tahtiin (pää-iriminagea, kotegaeshia, kokyonagea, jiywazaa, jne.). Pasi ja Dima treenasivat toisella puolella salia graduointitekniikoitaan. Neuvoin heitä välillä. Eilisen rasitus ei yllättäen enää tuntunut hirveästi siinä treenatessa, kunhan pääsin vauhtiin. Nyt on taas mukavan rento ja rauhallinen fiilis.