
Su 8.6.2008
Vietin eilisen päivän 'Aikidoa yli rajojen' -tapahtumassa Vantaalla. Tapahtuma pidettiin Myyrmäen jalkapallohallissa, ja sen järjesti Vantaan Jukara ry. Tapahtuma kesti kaikkiaan kolme päivää (itse olin paikalla vain lauantaina), ja siihen sisältyi yhteensä 18 tuntia harjoituksia. Ideana oli, että eri "koulukuntia" edustavat suomalaiset aikido-ohjaajat vetivät kukin vuorollaan tunnin harjoitukset, joihin kaikki kiinnostuneet saivat osallistua. Tavoitteena oli luoda tapahtuma, jossa kokoonnutaan yhteen ja tehdään yhteistyötä yli tyylirajojen: vetäjät pääsivät esittelemään kukin omaa tapaansa ohjata harjoituksia ja tehdä tekniikkaa, ja harjoittelijat pääsivät näkemään ja kokeilemaan erilaisia treenitapoja.
Mielestäni tapahtuma onnistui oikein hyvin. Porukkaa oli paikalla yllättävänkin paljon; kukaan ei ainakaan lauantaina joutunut vetämään treenejä tyhjälle salille, vaikka treenejä oli peräti yhdeksän tuntia putkeen! Tatami oli kuitenkin niin suuri, että ahdasta ei ollut. Tunnelma oli mielestäni vilpittömästi innostunut ja utelias. Kenenkään tyyliä ei oudoksuttu tai väheksytty (vaikka tyylit todellakin saattoivat parin tunnin sisällä vaihdella ihan laidasta laitaan ja vaikka jotkut ohjaajat olivat tietenkin selvästi kokeneempia kuin toiset), vaan kaikkien oppeihin suhtauduttiin mielestäni arvostavasti ja mielenkiinnolla. Myös käytännön järjestelyt toimivat hyvin: Auno piti mikin avulla huolta aikataulun noudattamisesta ja muiden tiedotusten välittämisestä. Illalla viimeisten treenien jälkeen ohjelmassa oli saunomista ja pieni illanvietto saunan oleskelutilassa.
Vedin itse tapahtumassa kahdet harjoitukset: yhdet aikuisille ja yhdet junioreille. Ohjaamani aikuisten harjoitukset olivat suunnilleen parhaaseen mahdolliseen aikaan (klo 11.00-12.00), joten porukkaa oli paikalla todella yllättävän paljon. Jos olisin arvannut etukäteen, että porukkaa tulee niin paljon, olisin varmasti jännittänyt vetämistä jonkin verran. Nyt en osannut jännittää juurikaan, koska olin viime hetkeen asti odottanut huomattavasti pienempää osallistujamäärää. Porukkaa oli niin paljon, että en itse oikeastaan treenannut ollenkaan harjoitusteni aikana: kuljeskelin vain ympäri salia ja yritin hallita tilannetta parhaani mukaan. Treeneissäni oli kaksi teemaa: ukemit ja yokomenuchi. Ukemeissa vedin mm. kuolleen lehden ukemia, jossa onnistuin myös hieman telomaan itseäni (varoitin treenaajia liikkeen vaarallisuudesta, ja teloin sitten saman tien itseni… kukaan muu ei kuitenkaan huomannut sitä). Satutin taas rintalastani, jonka hajotin nimenomaan tuossa ukemissa joskus kymmenkunta vuotta sitten. Nyt rintalastaan sattuu aina silloin tällöin, jos tulen vähänkään huonosti alas kuolleen lehden ukemista (on se nytkin vielä vähän kipeä, mutta eiköhän se aika pian taas mene ohi). Lisäksi vedin mm. leimasin-ukemia ja tobikoshi ukemia. Yokomenuchista teimme udekimenagea, kotegaeshia, kokyonagea, nikyota ja sokumen iriminagea. Aika paljon siis loppujen lopuksi tunnissakin ehtii vetää kaikenlaista, jos rytmi on intensiivinen.
Junnutreenit puolestaan olivat sikäli vähän turhauttavat meidän ohjaajien kannalta, että osallistujia oli vain muutama. Olinkin sanonut Aunolle etukäteen, että osallistujamäärä junnutreeneissä lienee hyvin vähäinen Budoleirin päällekkäisyyden ja loma-ajan takia. Junnuille tahdottiin kuitenkin järjestää parit treenit, joista toiset vedin minä ja toiset Konttilan Jani (Raision Ryhdistä). No, mikäs siinä. Menihän se aika siinä sitten lopulta, mutta tuntui se kyllä vähän pitkältä (varmaankin myös junnujen mielestä), koska osallistujia oli siis liian vähän. Onneksi paikalla olevat junnut olivat kuitenkin melko innokkaita ja käyttäytyivät enimmäkseen hyvin. Jani oli kuulemma vetänyt heille jotain kontaktiharjoituksia, ja minä päätin jatkaa samalla linjalla. Lisäksi vedin perinteiseen tapaani jonkin verran erilaisia ukemi-harjoitteita.
Omien treenieni lisäksi osallistuin treenaajana kolmeen harjoitukseen: Antin, Rainer Variksen (Suomen Ki-Aikido Yhdistys) ja Reijo Jalon (Nokian Aikidoseura Misogi) treeneihin. Kaikki olivat mielestäni oikein hyviä. Rainerin tekniikka ja ohjaamistapa eroaa tietenkin jonkin verran omastamme, mutta sain hänen treeneistään joitakin ihan hyviä ideoita, joita voimme varmasti soveltaa myös omiin treeneihimme. Rainerilla on poikkeuksellisen havainnollinen ja hauska tapa selittää asioita. Reijon treenit olivat mukavaa basic-settiä: pääsi treenaamaan neutraalia perustekniikkaa rennossa ilmapiirissä. Reijo vaikuttaa mielestäni vaatimattomalta ja hyväntuuliselta ohjaajalta, jonka treeneissä on varmasti mukavaa käydä. Antin treenit olivat vauhdikkaat ja teknisesti mielenkiintoiset. Niissä oli mukavan reipas rytmi, ja sain niistä myös monta teknistä ideaa (erityisen paljon kiinnostuin eräästä yokomenuchi kotegaeshin muodosta, jonka Antti veti; todella näppärä ja mukavan tuntuinen muoto!).
Omasta seurastamme paikalla oli minun ja Antin lisäksi Aino, Pasi ja Dima. Aino treenasi ainoana kaikista osallistujista KAIKKI yhdeksän treeniä putkeen!! =) Aikamoinen suoritus! Edes minä en ole koskaan treenannut YHDEKSÄÄ tuntia putkeen! Voi sitä nuoruuden intoa… (muistoja… *niisk*)
Tänään kroppani jokainen lihas on ollut IHAN jumissa! Siis niin jumissa kuin vain voi olla! Erityisesti jalat, takapuoli ja selkä ovat ihan tiltissä. En tosin usko, että jumitus johtuu niinkään eilisestä, vaan pikemminkin varmaankin niistä torstai-illan nyrkkeilyn peruskuntotreeneistä. Ja lisäksi perjantaiaamuna tuli siis treenattua Pekan kanssa suhteellisen vauhdikkaasti. Tänään en olisi pystynyt tekemään mitään fyysistä. Oli siis pakko pitää totaalinen lepopäivä. Muutenkin olen tänään tuntenut itseni tosi väsyneeksi. Nukuin viime yönä kymmenen tuntia. Siltikin olen nukahdellut pitkin päivää vähän väliä milloin mihinkin. No, onneksi minun ei olisi tarvinnutkaan tänään tehdä mitään erityistä. Pieni lepo toisinaan on varmaan ihan hyvä.
Comments
6 responses to “'Aikidoa yli rajojen' -tapahtumassa Myyrmäessä 7.6.2008”
Varmaan ihan hyvä ahkeran treenaajan välillä vähän palautella =)
Oli tosiaan pakko! Oli paikat NIIN jumissa, ettei mitään rajaa… =)
Onko Antti maahantuonut jonkun super-kotegaeshin?
Joo, en tiedä, mistä hän on sen oppinut (vai onko keksinyt sen itse), mutta se oli semmonen sairaan siisti ja näppärä muoto, jossa jalat vietiin taisabakin jälkeen ristiin, ja heitto lähti siitä sitten suoraan eteenpäin kätevästi.
Mitäs sulle kuuluu?
Aika kuluu hitaasti. Onnistuin uimahallissa rikkomaan itseni. Tällä kertaa hampaat. Molemmat ylä-etuhampaat menivät pirstaleiksi. Intti tosin maksaa niihin posliinikruunut, mutta silti. Nyt on meneillään sota-harjoitus Raila, jonka onnistuin passaamaan koska olen päävartiossa. Eilenkin grillailtiin makkaraa ulkona. 8) Treenata tekisi mieli mutta aika ja voimat ei vaan millään riitä. Syys-lokakuun aikana tosin teen varmaankin comebackin.
Ai vitsi, etuhampaat pirstaleiksi… Yök!! (Mullakin hajosi toinen etuhammas joskus kymmenkunta vuotta sitten, kun sain Pariisissa Yasunon leirillä yokomenuchi iriminagessa ukena ollessani kantapään suoraan suuhun.) Yritä kestää! Kiva tietysti, jos pääset jossain vaiheessa treeneihinkin.