Leirillä Kaapelitehtaalla

Olen aikidoleirillä Helsingin Kaapelitehtaalla 12.-14.9.2008. Leirin ohjaa ranskalainen aikidon ammattilainen, Bruno Gonzalez (5. dan). Leirin järjestää Awase ry.

Pe 12.9.2008

Brunon leiri alkoi siis tänä iltana. Treenit eivät olleet ainoastaan hyvät vaan suorastaan fantastiset! Varmasti omalta kannaltani antoisimmat treenit, joissa olen ollut aikoihin. Bruno selitti aivan älyttömän hyvin Christianin "pyörähdys-kotegaeshin" avainkohdat. En ole koskaan saanut kyseistä liikettä onnistumaan ollenkaan tyydyttävästi, mutta nyt vihdoinkin tajuan, miten se tulisi tehdä! (Tietenkin liike vaatii vielä paljon harjoittelua…) Bruno lähestyi pyörähdysideaa eri liikkeiden kautta (kokyonage, kaitennage ja lopulta kotegaeshi) hyvin yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti selittämällä liikkeissä toistuvaa "akseli-ideaa" (pyörähdys tapahtuu yhden akselin ympäri siten, että koko vartalon paino on samassa pisteessä ja täysin kontrollissa). Mielenkiintoista oli myös hänen pointtinsa siitä, että tekniikan nopeuttaminen ei tapahdu liikkeitä nopeuttamalla vaan vähentämällä niiden määrää. Esim. kotegaeshista saa nopeamman siten, että vähentää siirtymisvaiheessa tarvittavien askelten määrää kutistamalla askeleet pyörähdysliikkeiksi. Se oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen pointti! (Mutta ei tietenkään ollenkaan helppo toteuttaa käytännössä…). Brunon tekniikka on todella kaunista ja voimakasta, mutta samalla kuitenkin kevyttä ja pehmeää. Tiivistettynä: todella vaikuttavaa.

Lisäksi Bruno puhui tänään yhdestä mielenkiintoisesta yleisestä periaatteesta. Kyse oli siitä, kuinka ukea ei pidä pyrkiä liikuttamaan pelkällä mekaanisella liikkeellä vaan kuinka uken tulee liikkua ensisijaisesti siitä syystä, että taistelullinen tilanne niin vaatii. Jos siis tori liikkuu uken taakse, uke kääntyy omasta tahdostaan, koska hän ei tahdo päästää toria selkänsä taakse. Uken liikuttaminen tämän tahtoa vastaan pelkällä mekaanisella liikkeellä on vaikeaa ja ruokkii konfliktia. On siis järkevämpää pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen siten, että uke tahtoo itse kääntyä. Täten konfliktia ei lainkaan synny. Vaikka konfliktin siis pystyisikin tarvittaessa ratkaisemaan mekaanisella liikkeellä, on aina parempi, jos tilanteen pystyy muokkaamaan sellaiseksi, että konfliktia ei synnykään. Tämä on tietenkin täysin aikidon periaatteiden mukaista, mutta oikeastaan vasta Brunon selitysten ja konkreettisen tekniikkaesimerkin kautta pystyin kunnolla ymmärtämään sen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen! Loistavaa Bruno!

Oli myös tietenkin mukavaa nähdä taas tuttuja ja päästä treenaamaan heidän kanssaan. Paikalla oli mm. H-P, Taina, Ulla, Tapsa, Antti, Mika, Misha, Anton, jne. Meidän seurasta paikalla olivat minun ja Antin lisäksi Aino, Suski ja Pekka. Oikeastaan ainoa minun kannaltani negatiivinen yllätys oli se, että jouduin tulkkaamaan koko treenin ranskasta suomeen. Olin etukäteen kuvitellut Brunon osaavan niin hyvin englantia, että minun ei tarvitsisi tulkata tällä leirillä, mutta paikan päällä Bruno sitten kuitenkin pyysikin minua tulkkaamaan. Dääm! En tietenkään kehdannut kieltäytyä. Ja ihan hyvinhän se meni, mutta kokonaisen leirin simultaanitulkkaaminen siten, että itse myös treenaa koko ajan, on todella ryydyttävää. Tulkkaamista vaikeutti myös se, että samassa salissa verhon toisella puolella oli ilmeisesti jotkut thai-boxing -treenit, joissa potkittiin mitsejä, sun muuta. Hetkittäin meteli oli niin kova, että minun oli todella vaikeaa kuulla, mitä Bruno sanoi, ja jouduin itsekin karjumaan koko ajan ihan kurkku suorana. Tästä tulee siis rankka viikonloppu, mutta varmasti se maksaa vaivan! Olin todellakin hyvin tyytyväinen tämän illan treeneihin.

Su 14.9.2008

Brunon leiri loppui tänään. Olen todella tyytyväinen leirin antiin. Leirin teemana oli pyörähdysliike, joka tapahtuu samalla akselilla. Sitä sovellettiin eri tekniikoihin hieman eri tavoin. Opin paljon uutta mm. kotegaeshista, iriminagesta ja yokomenuchin sisäänmenosta. Suorastaan ällistyttävää, kuinka yhteen leiriin voikin saada niin paljon kaikkea mielenkiintoista sisältöä siten, että kokonaisuus pysyy kuitenkin todella johdonmukaisena ja tasapainoisena. Fyysisesti leiri ei ollut ihan hirveän raskas, koska tempo oli suhteellisen rauhallinen suurimman osan aikaa. Keskityimme lähinnä hiomaan teknisiä yksityiskohtia. Tai pikemminkin teknisiä AVAINkohtia (yksityiskohtia, jotka ovat olennaisen tärkeitä). Taso leirillä oli korkea. Itse ainakin treenasin koko ajan vain hyvien parien kanssa. Yritin treenata mahdollisimman paljon moskovalaisen Mishan kanssa. Hän on ihan mielettömän hyvä treenipari: taitava, pehmeä ja herkkä mutta samalla kuitenkin oikealla tavalla voimakas. Treenaamme yhdessä vain leireillä tavatessamme, mutta meillä sujuu mielestäni aina heti tekniikka todella hyvin yhteen.

Minun kannaltani leiri oli rankka lähinnä siitä syystä, että jouduin simultaanitulkkaamaan treeneissä kaiken, mitä Bruno sanoi. Tulkin ja treenaajan kaksoisrooli on todella rankka, kun se kestää koko viikonlopun (yksi treeni ei vielä olisi kovin paha nakki). Tänään aloin jo olla varsin väsynyt loppuajasta ja huomasin oman treenitehoni kärsivän hieman tulkkaamisen aiheuttaman henkisen rasituksen takia. Mutta tietenkin on sinänsä mukavaa käyttää kielitaitoaan ja olla hyödyksi muillekin. (Tulkkia täytyisi kuitenkin aina muistaa kiittää, koska se on kovaa hommaa, joka vaatii osaamista, eikä ole ihan itsestään selvää, että joku korkeasti koulutettu ihminen suostuu siihen ilmaiseksi vapaa-ajallaan.)

Eilen illalla kävin Salvessa syömässä Brunon ja Harrin sekä Mishan, Antonin ja Antonin tyttöystävän kanssa. Aterioinnin jälkeen menimme vielä vähäksi aikaa yhteen töölöläiseen baariin istuskelemaan. Oli ihan mukava ilta. Tänään istuskelimme treenien jälkeen jonkin aikaa Kaapelitehtaan kahvilassa. Harri kysyi jossain vaiheessa väitöskirjatutkimuksestani, mistä sitten alkoikin (positiivisella tavalla) kiihkeä ja mielenkiintoinen keskustelu. Väitöskirja-aiheeni selostaminen ja perusteleminen diplomi-insinöörille ei osoittautunut aivan helpoksi, mutta lopulta itse asiassa sain Harrin spontaaneista kommenteista ja kysymyksistä aika paljon irti. On siis ehkä hyväkin välillä puhua omista tutkimuksista myös muiden alojen ihmisten kanssa. Heidän näkökulmansa voi yllättää ja avata täten itsellekin uusia perspektiivejä aiheeseen.