Esitelmä omasta tutkijanurasta HOPS-tilaisuudessa

by

in

Pe 19.9.2008

Toimin tänä syksynä laitoksellamme myös yhtenä ranskalaisen filologian HOPS-ohjaajana. Pidin siinä ominaisuudessa tänään pienen kymmenen minuutin esitelmän omasta tutkijanurastani romaanisten kielten yhteisessä HOPS-tilaisuudessa (ks. tilaisuuden ohjelma tästä). Tilaisuudessa olivat paikalla (periaatteessa) kaikki ranskalaisen, italialaisen ja espanjalaisen filologian ensimmäisen vuoden opiskelijat. Referoin alla vapaasti muotoiltuna puheeni tilaisuudessa (puhuin vapaasti etukäteen laatimieni ranskalaisten viivojen pohjalta; alla oleva teksti on rekonstruoitu merkintöjeni ja muistini pohjalta).

Osa 1: Esittäytyminen ja johdanto

  • "Joo, moi! Nimeni on siis Mari Lehtinen ja toimin tohtorikoulutettavana täällä romaanisten kielten laitoksella, ranskalaisen filologian oppiaineessa. Olen mukana Langnet-nimisessä valtakunnallisessa kielentutkimuksen tutkijakoulussa. Lisäksi toimin laitoksella tuntiopettajana ja yhtenä HOPS-ohjaajana. Minua pyydettiin tähän tilaisuuteen puhumaan lyhyesti omasta tutkijaurastani." 

Osa 2: Historia

  • "Historiasta sen verran, että aloin lukea ranskaa vasta lukiossa eli suhteellisen myöhään ehkä. Olin kyllä alusta lähtien tosi innostunut ranskan kielestä ja aloin harrastaa ranskaa myös koulutyön ulkopuolella (luin eri oppikirjasarjoja läpi, kiinnostuin ranskalaisista filosofeista, jne.). MUTTA syy siihen, miksi alun perin kiinnostuin ranskasta tuli ensisijaisesti kielen ulkopuolelta. Se johtui sellaisesta ehkä aika epätyypillisestä syystä, että olen harrastanut jo 20 vuotta aikidoa, ja aikido-opettajani on ranskalainen. Tästä syystä aloin 15-vuotiaana käydä säännöllisesti Ranskassa treenaamassa aikidoa. (Ranskassa on nimittäin erittäin korkea taso aikidossa, jos ette vielä tienneet…) Päätin myös silloin, että muuttaisin heti lukion jälkeen Ranskaan ja että minusta tulisi aikidon ammattilainen. (Naispuolisisia aikidon ammattilaisia on maailmassa erittäin vähän.)"
  • "Tätä päämäärää tavoitellessa tulin samalla hakeneeksi lukion kolmannen luokan keväällä erääseen Pariisin yliopistoon (Université de René Descartes – Paris V) lukemaan yleistä kielitiedettä. Pääsin sisään ja muutin siis heti lukion jälkeen Pariisiin noin kahdeksi vuodeksi. Treenasin tuona aikana aikidoa kaksi kertaa päivässä (keskimäärin nelisen tuntia päivässä), joten opiskelu oli lähinnä sellaista harrastusluonteista… Välillä minulla olikin sellainen ongelma, että luentojen ajat menivät pahasti päällekkäin treeniaikojeni kanssa… Vaihdoinkin tästä syystä kerran yliopistoa ja ainevalintojakin useaan otteeseen: jos luentoajat eivät sopineet yhteen treenien kanssa, piti siis vaihtaa yliopistoa tai vähintäänkin ainevalintoja."
  • "Pari vuotta myöhemmin palasin tänne Suomeen mm. loukkaantumisten takia ja aloin silloin opiskella täällä Helsingin yliopistossa ranskalaista filologiaa ja teoreettista filosofiaa. Tarkoitukseni oli kuitenkin palata Ranskaan mahdollisimman pian. Asiat menivät kuitenkin niin, että lopulta jäin tänne Suomeen ja aloin vähitellen viihtyä täällä itse asiassa ihan hyvin. Valmistuin maisteriksi vuonna 2003. Suoritin tutkinnon yhteydessä myös aineenopettajan pätevyyden ranskassa ja filosofiassa."   

Osa 3: Väitöskirjatyön taustaa

  • "Väitöskirjani otsikko on vapaasti suomeksi käännettynä ’Radiodiskurssin  kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia’. (Olen kirjoittanut sen pääosin ranskaksi.) Ohjaajani on professori Juhani Härmä."
  • "Minulle EI todellakaan ollut alusta lähtien itsestään selvää, että ryhtyisin maisterin tutkinnon jälkeen vielä tekemään väitöskirjaa. En ollut perustutkinto-opintojeni aikana mitenkään erityisen intohimoinen tai kunnianhimoinen opiskelija. Kyllä toisaalta kuitenkin aina tein kaiken, mitä piti tehdä. En siis myöskään ollut varsinaisesti mikään löysäilijä. Ihan sellainen tavallinen varmaankin."
  • "Gradutyötä tehdessäni (eli vasta siinä vaiheessa kun olin juuri valmistumassa maisteriksi) aloin vähitellen kiinnostua tutkimuksesta. Tein gradutyöni muistaakseni noin kuudessa viikossa, joten ajallisesti prosessi ei kestänyt kovin kauan. Se kuitenkin herätti ajatuksia."
  • "Valmistuttuani maisteriksi työskentelin yhden lukukauden verran peruskoulun viidennen luokan luokanopettajana. Tämä kokemus vahvisti merkittävästi motivaatiotani jatkaa vielä opintoja ja alkaa suunnitella tukijanuraa (vaikka oli se opettaminenkin kyllä oikeastaan ihan mukavaa, ainakin välillä)."
  • "Aloitin jatko-opintoni vuonna 2004. Oikeastaan heti jatko-opintojen alussa minulle tuli sellainen fiilis, että palapelinpalat jotenkin alkoivat loksahdella paikoilleen. Tuli sellainen fiilis, että juuri tämä minua oikeastaan kiinnostaakin. Jatko-opintojen alusta lähtien olenkin sitten ollut mukana tässä hommassa ihan täysillä!"
  • "Kävi sellainen tuuri, ett&a
    uml; sain hyvin pian aloittamiseni jälkeen ensimmäisen apurahani ja pystyin siksi lähestulkoon alusta lähtien tekemään väitöskirjaani täysipäiväisesti. Ensin työskentelin eri apurahoilla vuoden 2006 loppuun asti. Vuonna 2005 olin vajaan vuoden verran Pariisissa eräässä yliopistossa (Université de la Sorbonne Nouvelle – Paris III) jatko-opiskelijana. Muuten olen ollut täällä Helsingissä. Vuoden 2007 alusta lähtien minulla on sitten ollut tämä opetusministeriön rahoittama palkallinen tutkijakoulupaikka."

Osa 4: Väitöskirjatutkimuksen esittelyä

  • "Mm. ajanpuutteen vuoksi en esittele tässä kovin tarkasti omaa väitöskirjatutkimustani. Tarkoitus on vain antaa jonkinlainen kuva siitä, mitä esimerkiksi voidaan tutkia. Alun perin tarkoitukseni oli jatkaa gradutyössäni käsittelemääni aihetta, joka koski epäröinnin ilmenemistä puheessa."  
  • "Tilanne oli kuitenkin se, että väitöskirja-aineistoni koostui siis kuuluisien ranskalaisten filosofien radiopuheesta, ja kävi pian ilmi, että siinä ei esiintynyt kovinkaan paljon epäröintiä. Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: piti joko vaihtaa aineistoa tai sitten piti vaihtaa aihetta. En tahtonut vaihtaa aineistoa, joten piti vaihtaa aihetta. Mutta oikeastaan se meni ihan hyvin niin, koska olin aineistoa litteroidessani kiinnittänyt huomiota tiettyihin melodisiin kuvioihin, joita tutkimieni henkilöiden puheessa esiintyi."

DIA, jossa näkyy "aaltoileva kuvio" puheanalyysiohjelma Praatin Editori-ikkunassa.  

  • "Ja kun sitten näin ensimmäistä kertaa näitä tällaisia käyriä tietokoneruudulla (ks. DIA yllä), niin se oli RAKKAUTTA ENSI SILMÄYKSELLÄ!!! Tässä näkyy eräs tutkimani ilmiö Praat-puhealanyysiohjelman ’Editori’-ikkunassa. Olen tutkinut tässä tätä melodista kuviota, joka koostuu symmetrisistä sävelkulun eli perustaajuuden nousuista."

DIA, jossa näkyy keskustelunanalyyttinen litterointi Jean-Paul Sartren radiohaastattelusta.  

  • "Tässä puolestaan on keskustelunanalyyttinen litterointi Jean-Paul Sartren radiohaastattelusta. Olen tutkinut tässä tällaista tietyissä kohdissa esiintyvää intonaatiokontuuria, jossa toiseksi viimeisellä tavulla esiintyy sävelkulun (eli perustaajuuden) nousu ja viimeisellä tavulla sävelkulun lasku."
  • "Lisäksi olen tutkinut mm. sitä, miten kirjoitetun kielen välimerkkejä tulkitaan prosodisesti kirjoitettua tekstiä ääneen luettaessa (Albert Camus'n Sivullisessa, tarkemmin sanottuna). Mutta ei siitä nyt tässä oikeastaan sen enempää."
  • "Väitöskirjani on nyt siinä vaiheessa, että sain siitä esitarkastuslausunnot pari viikkoa sitten. Väitöstilaisuuteni tulee olemaan lauantaina 10.1.2009." 
  • "Kiitos mielenkiinnostanne ja tsemppiä opintoihin!"

Comments

6 responses to “Esitelmä omasta tutkijanurasta HOPS-tilaisuudessa”

  1. Timo Avatar
    Timo

    Viime lajiesittelyssä huomasi että esiintymiskyvyt ovat ainakin tässä vuosien mittaan parantuneet 🙂 Tsemppiä väittelyn kanssa, eiköhän hyvin ansaittu tauko olisi jo nyt kohdallaan…

  2. Mari Avatar
    Mari

    Joo, kiitti! Näissä tohtoriopinnoissa on tosiaan ollut sekin hyvä puoli (monen muun asian lisäksi), että on joutunut/päässyt esiintymään aika paljon erilaisissa tilaisuuksissa (toki myös aikidon puolesta on tullut esiinnyttyä aika paljon vuosien varrella, mutta esim. tavallista treenien vetämistä en oikeastaan pidä esiintymisenä – leirit on sitten vähän eri juttu). Kai siinä vähitellen kehittyy esiintyjänäkin. Tuo perjantain tilaisuus meni esiintymisen puolesta yllättävän hyvin: pystyin puhumaan ihan spontaanisti ja rennosti, vaikka väkeä oli paikalla ihan sikana. Myös viime lajiesittely meni tosiaan ihan kivasti. Oli sellainen mukavan leppoisa fiilis siinä tilaisuudessa.

    Toivotaan tosiaan, että väitöstilaisuuskin menee hyvin. Aika paljon on vielä tekemistä tässä ennen sitä, mutta aion kuitenkin tehdä pienen irtioton ja lähteä Japaniin tossa marras-joulukuussa. Saan yhden espanjalaisen kaverini (Ivanin) kämpän vuokrattua Tokiosta (koska hän lähtee silloin Espanjaan lomalle). Menen sitten Hombulle treenailemaan, ja muuta. Siistii!! Mähän olen puhunut tuosta Japanin-reissusta jo pitkään. Nyt täytyy sitten lopultakin vain ottaa aikaa ja lähteä! On nimittäin ollut takki aika tyhjänä tässä viime kuukaudet. Tuntuu siltä, että pitää ottaa pieni aikalisä ja häipyä johonkin, missä voi olla hetken irti kaikesta.

    Mutta mites sulla? Joko sulla intti loppui? Entäs se sun jalka? Joko se kohta leikataan?

  3. Timo Avatar
    Timo

    Nytton aika rankka humalatila päällä mutta eisemitään.

    Tokio kuulostaa kyllä kivalta! olisi kiva päästä itsekkin joskus käymään! Onhan tuota aikaa toisaalta…

    Joo siis Lohja nihkeilee leikkauksen kanssa taas (sanoivat että kivunlievityksen kannalta ei kannata vielä leikata sillä leikkauksella ei rustovaurioiden takia ehkä saataisi hyvää tulosta) ja siis minä paskat nakkaan kivusta, on tähänki mennessä niin sairaita tuskia jo koettu että ihan sama kunhan nilkka saadaan kondikseen. Mutta siis Peijakseen menee ilmeisesti leikkaus. Nyt seuraavaksi tehtäväksi tuleekin hakea työkyvyttömyyskorvaukset valtionkonttorilta (joka sitten onkin taas oma hieno kaksintaistelu kelan ja valtionkonttorin välillä) Helpolla ei siis päästä! Mutta nytton kyllä energiaa taas siihen malliin että eiköhän tämä tästä <:

  4. Mari Avatar
    Mari

    Loppuiko se sun palvelusaika siis jo? Eihän sitä ainakaan paljon enää voi olla jäljellä.

    Toi on kyllä ihan hanurista toi sun jalkahomma. Tärkeintä tosiaan olis, että se leikattais mahdollisimman pian, jotta toipumisprosessi pääsis alkamaan. Tuolla systeemillä aikaa vain menee, eikä mitään tapahdu. (Saatat joutua jonottamaan sinne Peijakseenkin vaikka kuinka hemmetin pitkään huonolla tsäkällä.) Eikö mikään vakuutus korvaisi, jos menisit yksityiselle leikkaukseen (ajattelen tässä lähinnä Varpelaa…)?

    Pakkohan niiden on sulle niitä työkyvyttömyyskorvauksia sentään antaa. Saattaa siitä tosin jonkinmoinen lappu-show taas tulla, mutta sillehän ei voi mitään. Harmi, että kaiken lisäksi et edes pysty käymään treeneissä. Mutta yritä nyt tosiaan jollain tavalla nauttia ja ottaa hyöty irti vapaa-ajastasi!

  5. Timo Avatar
    Timo

    Ei vielä, 2.10 vasta. Mutta toisin kuin muut, oon jo palauttanu kaikki varusteet ja menen vaan hakemaan sotilaspassin ja lippulaput sieltä viimeisellä viikolla, nyt ensi sunnuntaihin asti olen taas kotihoidossa…

    On tää joo ihme menoa. Nyppii että ne kuvittelee että nilkka voi jäädä minkälaiseksi tahansa skeidaksi kunhan se vaan on kivuton. mielummin otan jatkuvasti särkevän nilkan kuin sellaisen joka ei toimi. Nytkin kun linkuttaa niin nivel lonksuu jatkuvasti, jos tota ei kiristetä ni mulla on aivan saletisti nilkassa nivelrikko 5 vuoden päästä. :/

    Voisin käydä periaatteessa yksityislääkärillä, mutta sillon armeijan hoitovastuu raukeaa, ja mikäli nilkassa ilmenee uudestaan ongelmia, ei hoitoa voi enää silloin maksattaa valtionkonttorilla, koska ne voivat vedota hoitovirheeseen (vaikka se olisikin aivan täysin keksitty juttu)

    Työkyvyttömyyskorvaus ei ole ihan niin itsestäänselvä asia (kun asiasta kävin keskustelua) sillä vaikka valtiokonttori on periaatteessa korvausvelvollinen, ei asia mene käsittelyyn kun vasta ehkä ~2-4 viikon päästä siitä kun kotiudun, jona aikana voisin koittaa toki hakea kelalta elämistukea tai vastaavaa jota kela ei välttämättä hyväksy… arpapeliä.

    Lisäksi joudun käymään vielä siviililääkärillä heti kotiuduttuani sillä armeijalääkärin lausunto työkyvyttömyydestä ei kelpaa siviilissä (vaikka siis helvetti soikoon olen kokoajan ollut tekemisissä Lohjan aluesairaalan kanssa, Upinniemestä en ole saanut mitään muuta kun päänsäryn, vitutuksen ja buranaa)

    Mutta joo. Ota kaikki ilo irti Japanin reissusta 🙂 Ota kamera mukaan ja paljon kuvia! Anttikin löysi vaikka mitä hienoa sieltä!

  6. Mari Avatar
    Mari

    No voi hemmetti… Toi kuulostaa tosi monimutkaiselta. En tiennyt, että noi asiat hoidetaan Suomessakin noin surkeasti. Varmaan sun kannattaa tosiaan pyrkiä pitämään armeija hoitovastuussa, kaikesta huolimatta. Mutta siis olet oikeassa siinä, että lonksuva nivel aiheuttaa ilman muuta nivelrikon pitkällä aikavälillä, etkä sä pysty tekemään sillä jalalla paljon mitään, jos se menee koko ajan itsestään sijoiltaan.

    Tosi paljon tsemppiä sulle! Jatka taistelua vaan!