Olen Suomen Aikidoliiton järjestämällä kotimaisten opettajien yhteisleirillä Porvoossa 4.-5.10.2008. Leirillä on yhteensä kuusi ohjaajaa, jotka ovat: Juhani Laisi (liiton päävalmentaja), Remi Delcos, Miranda Saarentaus, Tiina Manderbacka, Petri Särkisaari ja minä itse. Harjoitusten lisäksi leirin ohjelmaan sisältyy mm. syysliittokokous, dan-graduointi ja illanvietto.
Su 5.10.2008
Huh! Ryydyttäviä nämä leiriviikonloput, mutta antoisia onneksi myös. Eilen harjoituksia ohjasivat Jussi, Mira ja Remi. Tänä aamuna vedimme minä, Petri ja Tiina. Jussi veti perustekniikkaa (tenchinagea, ikkyota, jne.), mikä olikin sopiva aloitus leirille. Mira veti kontaktiharjoituksia tekniikoihin liitettyinä. Se tuntui tosi kiinnostavalta ja mukavalta vaihtelulta. Tulee aina mieleen, että meidän pitäisi omassakin seurassa treenata sellaista useammin. Remin treeni oli vauhdikas ja itsepuolustuksellinen, kuten odottaa saattoi. Remin treenissä paikalla olivat myös FST:n TV-kamerat. (Eilen illalla kai tuli FST:ltä joku lyhyt pätkä leiriltä, mutta en ole nähnyt sitä.) Treenasin paljon erityisesti Miran ja Antin kanssa, mikä oli tietenkin ihan ultrakivaa. Erityisesti eilen tuli kyllä treenailtua jonkin verran ihan uusienkin ihmisten kanssa (tänään oli jo jotenkin väsyneempi olo ja tuli kieltämättä treenattua tosi paljon vain tuttujen – erityisesti Miran ja Antin – kanssa).
Treenien väliajalla oli syysliittokokous, jossa olin paikalla Finn-Aikin edustajana. Mitään kovin mullistavaa asiaa kokouksessa ei mielestäni käsitelty tällä kertaa. Iltapäivätreenien jälkeen pidettiin dan-graduointi, jota en kuitenkaan jaksanut jäädä katsomaan, koska en tuntenut kovin hyvin ketään kokeeseen osallistuvaa. Lähdin graduoinnin ajaksi kävelemään Porvoon keskustaan Hannan kanssa. Päädyimme lopulta erääseen baariin juttelemaan. Leirin illanvietto pidettiin Paahtimolla. Paikka oli mielestäni hyvin valittu. Tunnelma oli tosi viihtyisä. Olin samassa pöydässä muiden leirin vetäjien ja Sarin (liiton toiminnanjohtajan) kanssa. Ensin juttelin pitkään Sarin kanssa mm. ammatillisista asioista (kerroin hänelle omasta tutkijanurastani, ja hän kertoi minulle omasta työurastaan liitossa, YK-ajastaan, jne.) ja sen jälkeen puhuin Remin ja Tiinan kanssa mm. tulevasta Japanin-matkastani.
Päätin lähteä yöksi kotiin Helsinkiin, vaikka liitto olisi maksanut meille vetäjille hotellin Porvoossa. Nukun aina paremmin kotona kuin jossakin muualla, ja matka sujui kätevästi, koska pääsin kulkemaan Denizin kyydissä. Deniz tuli hakemaan minut sekä eilen että tänään kotiovelta ja kyyditsi myös takaisin. Tosi ystävällistä häneltä.
Tänä aamuna vedin heti ensimmäisen treenin. Päätin vetää tekniikoita mawashigeri- eli kiertopotkuhyökkäyksestä, koska olemme viime aikoina treenanneet jonkin verran sellaista omassa seurassamme, ja ajattelin, että se voisi tuoda leirin kokonaisuuteen hieman lisää väriä. Treeni meni mielestäni ihan hyvin. Oli mukavaa, että Antti ja Aino olivat paikalla, koska pystyin siten näyttämään tekniikoita heidän kanssaan. Se loi jonkin verran turvallisuudentunnetta tilanteeseen. On tietenkin aina hieman jännittävää vetää treenejä jossakin tuollaisessa kontekstissa ja niin suurelle porukalle. Loppuun vedin vielä sisäänmenoharjoituksen hyppypotkuhyökkäykseen. Hyökkäys piti siis tehdä siten, että taaemman jalan avulla hypättiin hieman irti matosta ja potkaistiin sitten ilmassa etujalan mawa. Se sujui oikeastaan yllättävänkin hyvin. Erityisesti monet nuoret kundit tekivät hyppypotkun tosi hyvin; moni pystyi heti pomppaamaan tosi korkealle ja potkaisemaan silti siististi ja hallitusti. Yleisesti ohjaamani treenin aikana tuntui kuitenkin vallitsevan sellainen mentaliteetti, että porukka kenki toisiaan ihan täysiä ja löi suojaavilla käsillä toisen sääriluut mustelmille. Se oli mielestäni yllättävää ja ennen kaikkea ihan turhaa. Yritinkin korostaa edessä, että koska meillä ei aikidossa käytetä lainkaan säärisuojia ja muita syndejä, on ihan turhaa ottaa kovin voimakasta kontaktia tuollaisissa tekniikoissa. Siinä vain sattuu. Esim. kick-boxingissa tilanne on erilainen, koska siinä käytetään suojia, ja harjoittelijat ovat tietenkin muutenkin tottuneempia tuollaiseen kontaktiin. No, mutta kukin päättää tietenkin itse, miten treenaa. Hienoa oli se, että suurin osa porukkaa tuntui yrittävän täysiä ja olevan ainakin siinä mielessä tosi intensiivisesti messissä opetuksessani.
Minun jälkeeni treenit ohjasi Petri ja hänen jälkeensä Tiina. Kumpikin treeni oli tosi mielenkiintoinen. Peten treeneissä en ollutkaan koskaan aiemmin ollut, ja se antoi minulle monia uusia ideoita. Tiina puolestaan diilasi aivan loistavasti hieman epäkiitollisen paikkansa leirin viimeisen tunnin ohjaajana. Treenejä oli tänä aamuna kolme tuntia putkeen, joten loppuajasta kaikki olivat jo ihan finaalissa. Tiina onnistui kuitenkin vetämään sellaisia tekniikoita ja harjoitteita, joita oli hyvä tehdä juuri sellaisessa tilanteessa (aika paljon vapaata soveltamista ja kontaktileikittelyä katatedori-hyökkäyksestä). Aika kului tosi nopeasti ja oli mukavan rento ja irtonainen olo.
Treenien jälkeen oli vielä edessä tatami-talkoot. Sekin sujui kuitenkin melko vaivattomasti, koska porukkaa oli aika paljon, ja kaikki osallistuivat tatamien kantamiseen.
Iltapäivällä leirin jälkeen nukuin ainakin kolme tuntia kuin raato ja ravasin sen jälkeen sohvan ja jääkaapin väliä koko loppuillan. Mutta kyllä tämä taas tästä vähitellen… Leireistä saa kyllä aina uutta virtaa treenaamiseen ja muuhun arkeen, kunhan vain ehtii ensin palautua.