Pascal Guilleminin leirillä Lahdessa ja Helsingissä 23.1.-25.1.2009

Olen Pascal Guilleminin (5. dan) ohjaamalla aikidoleirillä 23.1.-25.1.2009. Leiri alkaa perjantai-iltana Lahdessa. Lauantaina ja sunnuntaina leiri pidetään Liikuntamyllyssä, Helsingissä. Leirin järjestävät yhteistyössä Finn-Aiki ry ja Lahti Yuko Aikikai ry.

Pascal Guillemin on ranskalainen aikidon ammattilainen, joka on työskennellyt myös elokuvanäyttelijänä ja stuntmaninä (mm. The Last Samurai, Babylon A.D, Largo Winch, Transporter 3….). Hänen nettisivuilleen pääsee klikkaamalla tästä.

Su 25.1.2009

(Klo 23.18): Huh, olipas rankka viikonloppu taas. Simultaanitulkkausta, treenausta ja kaikenlaisia käytännön järjestelyjä pari vuorokautta putkeen. Kaikki meni kuitenkin ihan kivasti, ja sain leiristä tosi paljon irti. Perjantaina Eino kuskasi Pascalin ja minut Lahteen, mihin saavuimme hieman aikataulusta myöhässä, koska Pascalin kone oli ollut myöhässä. Treeneissä oli kivasti väkeä. Myös meiltä Finn-Aikista oli oikein mukava määrä ihmisiä paikalla Lahdessakin. Hyökkäysmuotona treenasimme perjantaina katadoria (ote hihasta olkapään alapuolelta). Tekniikoissa toistui leikkausidea. Lisäksi aloimme jo perjantaina lähestyä leirin pääteemaa: spontaanin reagoinnin harjoittelua. Yleensähän aikidossa hyökkäys on ennalta sovittu, mikä johtaa siihen, että harjoittelemme pitkälti tiettyjen ennalta sovittujen kaavojen mukaan (joskin kaavojen sisällä on paljon spontaania reagointia ja liikettä).

Tällä leirillä Pascal veti paljon erilaisia harjoitteita, joissa puolustaja ei tiennyt tarkkaan uken hyökkäystä ennakkoon, tai uke valitsi hyökkäyksensä tilanteen mukaan. Perjantaina katadorissa teimme sellaisen harjoitteen, jossa uke sai tarttua tilanteen mukaan kumpaan tahansa hihaan. Lauantaiaamuna sama idea toistui katatedori-hyökkäyksessä, jossa uke päästi välillä yllättäen otteensa irti ja hyökkäsikin jodan tsukilla. Lauantai-iltapäivällä spontaaniutta harjoiteltiin bokkenin (puumiekan) kanssa: uke sai hyökätä lyhyeltä etäisyydeltä joko pistolla tai lyönnillä, ja torin piti reagoida sen mukaan. Se ei ollut ollenkaan helppoa. Bokken-treenin jälkeen aseettomassa osuudessa samaa ideaa sovellettiin siten, että uke sai hyökätä tsukilla (nyrkkilyönnillä) joko vatsaan tai päähän. Piti siis olla valmiina suojaamaan sekä vatsaa että päätä ja pystyä kuitenkin heti suorittamaan myös tekniikka. Sunnuntaiaamuna oli kuitenkin edessä spontaaniusharjoittelun huipennus, kun hyökkääjiä oli kaksi, ja jälkimmäinen heistä sai hyökätä joko chudan tsukilla (lyönti vatsaan) tai yokomenuchilla (kämmensyrjäisku ohimoon). Ensimmäisen hyökkääjän chudan tsukin ohi piti ensin päästä pyörähtävällä väistöllä, mikä oli jo yksistään riittävän vaikeaa… Tällaiset harjoitteet ovat mielestäni tosi hyödyllisiä ja mukavia, joskin niiden treenaaminen on henkisesti tosi ryydyttävää, koska ne vaativat niin täydellistä keskittymistä ja nopeaa reagointia.

Spontaaniusharjoittelun lisäksi leirillä toistui Pascalille tyypillinen leikkausidea (kaikissa sisäänmenoissa leikattin vähintään toisella kädellä uken päätä kohti). Tekniikoina toistuivat pääasiassa kotegaeshi, sotokaitennage ja ikkyo. Myös muita tekniikoita tietenkin tehtiin (kokyonage, tenchinage, nikyo, jne.). Lisäksi joka treenin lopussa tehtiin pari vaihtoa jiywazaa eli vapaatekniikkaa (myös vapaatekniikassa hyökkäys on aikidossa useimmiten ennalta sovittu, mutta tekniikoita voi varioida ja soveltaa vapaasti).

Oli tietenkin mukavaa taas nähdä Pascalia ja jutella hänen kanssaan. Meillä on aina paljon puhuttavaa. Pääasiassa juttelemme aina aikidosta, mutta aikidojuttujen lisäksi kerroin hänelle mm. väitöstilaisuudestani, karonkastani, jne. Näytin Pascalille Café Brutal -leffamme ja annoin sen hänelle DVD:nä (lisäksi annoin hänelle väitöskirjani). Hän piti paljon leffastamme ja oli erityisen vaikuttunut kuolleesta lehdestäni, jonka teen X-alastulolla laitoksen aulassa. Oli sikäli mukavaa kuulla Pascalin kommentit leffastamme, että aikidokana hän ymmärsi mm. niiden minun ukemieni vaikeuden niissä olosuhteissa ja piti niitä oikein onnistuneina. Pascal on itse varsinainen “ukemi-guru” (minäkin olen oppinut ukemini pääasiassa häneltä silloin joskus 90-luvulla), ja hän on joutunut Christianin kanssa tekemään erilaisissa kuvauksissa ukemeita milloin missäkin (kerran 90-luvulla hän teloi niskansa ja joutui leikkauspöydälle, kun joutui tekemään kuolleita lehtiä jotain valokuvia varten muhkuraisessa metsämaastossa…) Pascal kertoi minulle myös omista leffaprokkiksistaan, jotka ovat tietenkin paljon suurempia kuin tämä meidän… Hän mm. kertoi siitä, kuinka hän suunnitteli Viimeisen samurain kaikki miekkakohtaukset ja koulutti Tom Cruisen stuntin niihin. Ne kaikki miekkakohtaukset näyttivätkin minusta kovin tutuilta (“meidän tyylin” bokkenilta) ja mietinkin, kukahan ne on suunnitellut… Nyt siis tiedän, että niiden takana olikin PASCAL! Ilmankos näytti tutulta! =)

Iltaisin treenien jälkeen kävimme tietenkin raflassa syömässä. Lounasaikaan jäimme Liikuntamyllyn kahvilaan. Erityisesti tänään fiilis kahvilassa oli leppoisa, koska leiri oli jo ohi, ja kaikilla oli varmaankin mukavan raukea ja itseensä tyytyväinen olo intensiivisen treenirupeaman jälkeen. Eilen illalla treenien jälkeen olimme varanneet Myllyn tilaussaunan. Uima-altaan vesi oli turhan viileää (ei todellakaan 25 astetta niin kuin sen olisi pitänyt olla), mutta muuten saunominen tuntui rentouttavalta pitkien treenien jälkeen. Pascal pitää kovasti saunomisesta, eikä hänellä ole kovin usein Ranskassa mahdollisuutta päästä saunaan, joten yritämme aina järjestää hänelle saunamahdollisuuden täällä Suomessa.

Leirillä oli yhteensä 52 osallistujaa, eli hieman vähemmän kuin viime vuonna, mutta kuitenkin ihan mukava määrä. Ulkomaalaisia ei ollut tällä kertaa muita kuin yksi saksalainen, joka sattui olemaan tällä hetkellä Suomessa työnsä puolesta. Oman seuran (Finn-Aikin) väkeä oli mielestäni paikalla tällä kertaa oikein mukavasti. Myös Lahdesta oli ihan kivasti porukkaa. Lisäksi väkeä oli ainakin Joensuusta, Turusta ja Helsingin eri seuroista (Awase, Seitokai, Budoviikingit, Meido-kan).

Kun saimme lopulta Pascalin vietyä lentokentälle, iski välitön väsymys. En ehtinyt edes syödä ateriaani loppuun, kun jo nukahdin. Nukuin yli kolme tuntia putkeen. Loppuilta meni pyykkiä pestessä ja sohvalla nuokkuessa. Ei ole kyllä viekään kovin palautunut olo (pikemminkin varsin ryytynyt), mutta olen ihan hyvissä fiiliksissä ja tyytyväinen viikonlopun antiin.