
Su 15.3.2009
(Klo 23.48): On niin järjetön kiire tällä hetkellä, että ei meinaa edes ehtiä bloggailla. Höh. Päiväni ovat tosi pitkiä tällä hetkellä. Minulla on IV periodilla kaksi kurssia: Tekstinymmärtäminen II -harjoituskurssi (joka alkoi jo tammikuussa ja jonka pidin jo viime vuonna), ja sen lisäksi nyt IV periodilla alkanut Fonetiikan alkeet -luentosarja.
Tekstinymmärtämiskurssi sujuu jo jossain määrin rutiinilla viime vuoden pohjalta, mutta siinäkin on nyt viime viikkoina ollut kovasti tekemistä arvioitavien käännösten (kotikäännös ja tuntikäännös) takia. Käännösten korjaaminen ja arviointi (etenkin arviointi) on tosi veemäistä hommaa, ja siihen menee ihan järjettömästi aikaa. Hyvä puoli on tietenkin se, että siinä samalla oppii kaikenlaista itsekin. Korjaamisen ja arvioinnin lisäksi on pitänyt tietysti valmistella tunnit.
Fonetiikan luentosarjan pitäminen on sinänsä tosi mielenkiintoista, mutta kun sitä pitää ekaa kertaa, luentojen valmistelu vaatii aika paljon töitä. Ensimmäinen luento oli viime tiistaina. Se meni kokonaisuutena ihan hyvin. Totesin tosin, että yksi pieni paritehtävä, jonka teimme, oli aivan liian väljästi rajattu, ja muutenkin ehkä liian vaikea ekalle luennolle, kun emme ole edes käyneet vielä läpi foneettisia symboleja. Se ei mennyt ihan putkeen. Muutenkaan en tuntenut oloani kovin varmaksi. Jotenkin tuntui siltä, että en kuitenkaan ollut valmistautunut luentoon ihan riittävän hyvin, vaikka olin mielestäni käyttänyt siihen tosi paljon aikaa. No, johonkin se raja vain täytyy vetää, miten paljon voi yhden luennon valmisteluun uhrata aikaa, kun on kuitenkin paljon kaikenlaista tekemistä. Mutta siis ihan hyvin se meni. Opiskelijat vaikuttivat yllättävänkin kiinnostuneilta, ja heidän aktiivisuutensa yllätti minut. Oma suoritumiseni sen sijaan oli hieman alle sen, mitä olisin itseltäni odottanut. No, mutta eka kerta on aina eka kerta. Kun pidän luentosarjan ensi vuonna uudestaan, se sujuu luultavasti helpommin (vaikka luentosarja onkin silloin laajempi kuin nyt, mutta kuitenkin tämän vuoden kokemukset auttavat varmaankin silloin).
Fonetiikan voi suorittaa myös tiedekuntatentissä kirjatenttinä. Minä olen siinä tentaattorina ja askarteltin tänään ensimmäisen tentin. Siihen meni kolme tuntia, mutta se oli kyllä ihan kivaa. (Ja seuraavilla kerroilla sekin varmaankin sujuu nopeammin.)
Uusin SKY Journalin numero tuli vähän aikaa sitten painosta. Hoidimme sen postituksen Helsingissä olevien toimittajien ja johtokunnan jäsenten kesken talkoovoimin viime keskiviikkona. Olen ollut yksi journaalin toimittajista vuodesta 2006 lähtien. Tekemistä piisaa senkin tiimoilta kaiken aikaa…
Olen mukana UFY:n Dialogisymposium II:n järjestelytoimikunnassa. Perjantaina haastattelimme konferenssisihteerikokelaita, joita oli muistaakseni seitsemän, tai jotain. Siihenkin meni tietysti aikaa, mutta se oli oikeastaan yllättävänkin kiinnostavaa. Oli jotenkin jännää nähdä, miten ihmiset käyttäytyivät sellaisessa tilanteessa, ja on kiinnostavaa nähdä ja olla mukana vaikuttamassa siihen, miten valintaprosessi etenee.
Maaliskuun lopussa minulla on yksi konferenssiesitelmä Slovakiassa (tosi pahasti vielä vaiheessa, koska ehdin tehdä sitä vain satunnaisesti). Lisäksi maaliskuun lopussa on kaikenlaisia muita deadlineja. (Ei viitsi luetella niitä kaikkia tässä, koska alkaisi uuvuttaa liikaa…)
Post doc -tutkimushankkeeni suhteen on tapahtunut huomattavaa edistystä viimeisen viikon aikana. Olen luonut suhteita neurologian puolelle, ja käytännössä olen jo saanut sitä kautta luvan aineiston keruuseen. Eräs alan guru myös kommentoi tutimussuunnitelmaani ja välitti tiedon hankkeestani joillekin muille saman alan piirissä työskentelevillä ryhmille. Asia meni ihan käsittämättömän paljon eteenpäin yhdessä viikossa. Hankkeen tulevaisuus näyttää nyt tosi lupaavalta.
Lisäksi suoritan tällä hetkellä sitä tiedekunnan järjestämää Yliopistopedagogiikan perusteet -kurssia. Viikko sitten meidän pienryhmällämme oli kurssilla 45 minuutin mittainen työpaja aiheesta "Opinnäytetöiden ohjaaminen". Alkavalla viikolla on sitten vuorossa kurssiin liittyvä vertaisarviointi: minä menen kuuntelemaan kahden muun kurssilaisen luentoja ja annan niistä heille palautetta, ja samat henkilöt tulevat vastaavasti kuuntelemaan tiistaina minun fonetiikan luentoani ja antavat minulle siitä sitten palautetta.
Tänään minä ja Pekkarisen Antti teimme aikidoa kameran edessä: meitä kuvattiin Jarmo Östermanin Kamppailulajiopas-kirjaan, joka ilmestyy kesällä. Kuten nimestäkin voi päätellä, kirjassa esitellään eri kamppailulajeja. Minä ja Antti esiinnymme siinä aikidoa käsittelevän kappaleen kuvissa. Kuvaukset pidettiin Taistelija Salilla Vallilassa. (Tosi hieno uusi sali muuten.) Heittelin Anttia eri tekniikoilla (kotegaeshi, shihonage, iriminage), ja kuvaaja napsi meistä kuvia. Kuvista tuli mielestäni yllättävänkin hyviä. Kuvaaja oli selvästikin tosi ammattitaitoinen, ja hänellä oli hyvät laitteet. Kuvaustapahtuma oli ihan mukava. Antille se oli varmaan fyysisestikin rankkaa, koska hän joutui lentelemään koko ajan korkeilla ukemeilla sata kertaa putkeen samasta heitosta. Minulle se ei ollut fyysisesti kovin rankkaa, koska minä vain heittelin. Sen sijaan henkisesti se oli hieman ryydyttävää, koska piti yrittää pysyä koko ajan keskittyneenä ja mahdollisimman hyvissä asennoissa.
Lisäksi on tietysti jatkuvasti aikidotreenien vetämistä (tällä viikolla olen vetänyt neljät treenit, koska työkiireiden takia en ehtinyt vetämään kaikkia kuutta, jotka periaatteessa kuuluvat minulle), nyrkkeilytreeneissä käymistä (yritän käydä siellä kaksi kertaa viikossa, mutta tällä viikolla ehdin vain kerran), liiton koulutusvaliokunnan asioita silloin tällöin (tietenkin niitäkin tuntuu pukkaavan juuri nyt), jne., jne. jne.
Olen kärsinyt unettomuudesta viime aikoina, koska olen ollut niin kiireinen. Nukun tunnin ja herään, nukun tunnin ja herään,… Mutta teen asioita, joista pidän, joten olen onnellinen. Olen vain kiireinen, ja koko tämä kevät ja kesäkin juhannukseen asti näyttää tavattoman kiireiseltä. Mutta JUHANNUKSEN JÄLKEEN sitten aion kadota jonnekin hevon hanuriin vähintään pariksi viikoksi. Täytyy vain yrittää löytää jostain matkaoppaasta joku sellainen pai
kka, jossa ei ole mitään nähtävää eikä mitään tekemistä. Hinnalla ei ole niin väliä. Kunhan siellä ei ole mitään nähtävää eikä mitään tekemistä.
Comments
13 responses to “Kuulumisia: kiirettä pitää…”
Huh, huh… Voimia, ja tsemppiä!
Mä luulen, että matkaoppaita ei tehdä paikoista missä ei ole mitään. Kandee siis valita sellanen mesta mistä ei löydy mitään tietoa mistään!
Mun mielestä joku Malediivit näytti kyllä äkkiseltään semmoselta, että siellä ei hirveesti oo muuta kuin hiekkaa ja pikkusaaria, jotka pystyy kiertämään ympäri puolessa tunnissa. Hmm…. Oishan se kallista, mutta toisaalta…
Malediivit o iha törkeen kallis mesta. Kokeile enemmin jotain Tongaa. Malediivit on aika turistimesta hinnastaa huolimatta, sen perusteella mitä oon kuullu. Tongalla nyt ei käy kukaa.
Tonga?! Ookoo! Kuulostaa tosi lupaavalta! =)
Se Tonga on tosiaan jossain ihan hanurissa, eli sikäli se vaikuttaa lupaavalta. Ehkä vähän huolestuttaa se, että sinne joutuis menemään aika omatoimisesti jostain Uuden-Seelannin kautta, vaihtamaan konetta monta kertaa ja varmaan uimaan loppumatkan. Tietysti se olisi ihan jännää, mutta toisaalta joku semmonen ihan perinteinen pullasorsaloma kiinnostais kans. Täytyy miettii.
Ei se vaikeeta oo. Sinne pääsee melko suoraan, esim. Helsinki-Lontoo, Lontoo-Auckland, Auckland-Tongatapu… 2 vaihtoa ei oo paha 🙂
Mietippä tätä: http://www.destination6.com/images/photos/fullSize/tonga_0001.jpg
‘Tongatapu’… =DDD
Joo, täytyy vielä miettii. On totta, että kaks vaihtoo ei oo kovin paha.
No voi hemmetti! Tongalla on just ollu joku tsunami! Meitsin lomamesta meni!! (*niisk!*)
Ei kun jipii!! Se tsunamivaroitus on sittenkin peruttu!
Sinne siis? D:
Täytyy kattoo. Sielt ei oikein löydy mitään kohtuuhintasia hotelleja enää. Ja on se ehkä kuitenkin vähän liian pitkällä, ja järjestelyt vaatis kuitenkin tiettyä omatoimisuutta. Voi olla, että valitsen kuitenkin lopulta jonkun vähän helpomman kohteen, johon tehään valmismatkoja Suomesta. Kunnon pullasorsaloma siis! Kerrankin!
Sitä varten teltat on keksitty Mari!