Kollokviomatkalla Slovakiassa 24.-28.3.2009

Olen kollokviomatkalla Slovakiassa 24.-28.3.2009. Kyseessä on kansainvälinen romaanisten kielten Studia Romanistica Beliana -kollokvio, joka pidetään Banská Bystricassa, noin 200 km Bratislavasta koilliseen. Pidän tapahtumassa perjantaina esitelmän aiheesta "Pourquoi contraster deux langues non apparentées ? L'exemple d'un projet de recherches portant sur les anomalies communicatives des personnes francophones et finnophones atteintes du syndrome d'Asperger".  

Ti 24.3.2009

(Klo 21.12): Olen Prahan lentokentällä ja odottelen vaihtoa Bratislavan koneeseen. Lähinnä menen edelleenkin ylikierroksilla tämän päivän fonetiikan luentoni takia. Se meni nimittäin ihan kivasti, vaikka käsiteltävä aihe, ranskan konsonanttien artikulaatiotavat, oli tietenkin varsin haastava. Fonetiikan luentosarja on juuri tällä hetkellä tosi keskeinen osa elämääni. Kunkin luennon valmisteluprosessi on aina oma rutistuksensa ja seikkailunsa, ja se rytmittää tavallaan koko viikkoa. (Tietenkin lisäksi on myös Tekstinymmärtäminen II -kurssi, mutta arvioitavia tehtäviä lukuunottamatta se sujuu tänä vuonna selvästi pienemmällä vaivalla kuin viime vuonna.) Anyway, hauskinta tämän päivän fonetiikan luennolla oli se, kun näytin kuvia äänihuulista. Meinasin kuolla nauruun jo etukäteen, kun valmistelin niitä PP-dioja ja pelkäsin, että repeäisin ihan totaalisesti luentotilanteessa, jos kaikki opiskelijatkin alkaisivat nauraa katketakseen. Porukalla pysyi kuitenkin ehkä yllättävänkin hyvin pokka (tietysti pientä repeilyä kuitenkin kuului, mutta sehän on normaalia), ja sain siksi pidettyä itsenikin hyvin kasassa. (Jos joku ei tiedä, mitä hauskaa on äänihuulten näkemisessä, niin kannattaa käydä tsekkaamassa tämän päivän slaideistani nro 8…) =DDDDD  Anyway, täytyy tästä mennä, koska koneeseen alkaa näköjään jo päästä sisään.

Ke 25.3.2009

(Klo 11.39): Olen Bratislavassa hotellini ala-aulassa. Saavuin hotelliin joskus puolenyön aikaan. Olin tosi väsynyt ja nukahdin suunnilleen saman tien. Oli mukavaa, kun aamulla ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Konferenssi alkaa nimittäin vasta huomenna, eikä minun tarvitse tänään välttämättä tehdä juuri muuta kuin matkustaa täältä Bratislavasta Banská Bystricaan. On ollut kovasti kiirettä viime aikoina (tyyliin: ensin päivävuoro työpaikalla, sitten iltavuoro treenisalilla ja sitten vielä perään yövuoro työpaikalla), joten yksi rauhallisempi päivä tähän väliin on ihan tervetullut. Kollokviossa huomenna näyttäisi sitten taas olevan tosi tiukka aikataulu.

Voisin tästä lähteä vähitellen vääntäytymään keskustaan ja etsiä sieltä rautatieaseman. Ehkä ehdin tänään hieman katsella paikkoja Bratislavassa, ennen kuin täytyy hypätä junaan ja jatkaa matkaa.   

(Klo 22.50): Olen nyt Banská Bystricassa, Hotel Luxissa. Päivä meni lähinnä matkustaessa. Matka Bratislavasta Banská Bystricaan ei ole kuin hieman yli 200 kilsaa (junalla taisi olla 230 kilsaa), mutta kun mitään pikajunia ei ole, niin matka kesti 3,5 tuntia! Juna tosin oli yllättävänkin viihtyisä. Se oli sellainen vanhanaikainen kabinettijuna, jossa ei istuttu peräkkäin suurissa vaunuosastoissa vaan vastakkain pienissä kuuden hengen kabineteissa. Olin samassa kabinetissa joidenkin tosi ystävällisten slovakialaisten eläkeläisten kanssa. He puhuivat minulle innoissaan slovakiaa, ja minä vastasin heille englanniksi. Emme tajunneet mitään toistemme puheesta, mutta ei se oikeastaan haitannut. Pääasia, että oli juttuseuraa. Small talkissahan sisältö ei olekaan ollenkaan keskeistä, vaan vuorovaikutus. Tulipahan taas kerran sekin osoitettua.

Bratislava vaikutti mielestäni yllättävänkin köyhältä jotenkin. Olin ajatellut, että täälläkin päin Eurooppaa olisi nykyään jo melkein samanlaista kuin Keski-Euroopassa. Mutta ei kyllä ole. Idässä ollaan. Täällä on hyvin samankaltaista kuin Moskovassa, joskin kaikki on pienempää (Moskovassahan kaikki on ihan älyttömän suurta). Julkiset kulkuneuvot ovat vanhanaikaisia, ja talot näyttävät päältä päin useimmiten varsin ränsistyneiltä. Bratislavan hotellini sijaitsi keskellä harmaata betonilähiötä. Jokseenkin ankeaa, täytyy sanoa (vaikka olen itse tottunut asumaan sellaisissa paikoissa kuin Kontula, Kerava ja Kallio). Kontulan harmaat kerrostalokorttelitkin ovat kuitenkin jollain tavalla viihtyisämpiä. Ehkä ne ovat vain parempikuntoisia, tai jotain. Itse hotelli oli kuitenkin ihan hieno, etenkin sisältä päin.

Täällä Banská Bystricassa en ole vielä ehtinyt pahemmin katsella paikkoja, koska saavuin tänne sen verran myöhään, että pian ulkona oli jo pimeää (eikä täällä ole riittävästi katuvaloja, jotta viitsisi kovin paljon lähteä ulos kuljeske lemaan pimeällä). Junan ikkunasta katselin, että maisemat näyttävät ihan kivoilta. Tämä on nimittäin vuoristoista aluetta. Kaupungin tursitisivun mukaan täällä pitäisi myös olla keskiaikaisia taloja ym. siistiä, mutta en ole vielä niitä nähnyt kuin kaukaa hotellihuoneeni parvekkeelta. Hotelli näytti päältä päin vain raihnaiselta kerrostalolta, mutta sisältä päin tämäkin on kyllä hieno. Huoneessa ei ole mitään vikaa (tilava, ilmainen netti, telkkari ja ylimääräisenä plussana parvekekin). Huone on ihan samaa tasoa (tai jopa parempikin) kuin keskitasoisissa hotelleissa Suomessa. Ja hotellin RAVINTOLA se vasta hieno olikin! Vedin siellä äsken ihan hillittömät mämmit, eikä se maksanut paljon mitään. Erityisesti jälkiruoka yllätti: tilasin letun mansikoilla ja sain KAKSI ihan HILLITTÖMÄN suurta lettua, jotka oli survottu täyteen mansikoita, ja jotka uivat lämpimässä kinuskikastikkeessa. Nami!! Se oli PARAS jälkkäri, jonka olen koskaan syönyt! Ihan sairaan herkullista, ja määrä oli (kerrankin) riittävä. (/*röyh!*) Pääruoaksi söin jotain fisua, ja sekin oli tosi hyvää.

By the way, mietin tässä sitä ensi viikon fonetiikan luentoani, jossa minun on tarkoitus käsitellä mm. konsonanttien artikulaatiopaikkoja. Mietin, että kaipa minun pitäisi taas näyttää havainnollisuuden ja kevennyksen vuoksi myös jotain kuvia. Uvula eli kitakieleke on yksi keskeinen ääntämiselin. Ja SIITÄ jos mistä, on helppo löytää viihdyttäviä kuvia. Hmm, mitenhän olisi esim. tämä: http://mari.wiklund.fi/wp-content/uploads/2005/10/PervoUvula.jpg  =DDDD Meinasin delata nauruun, kun näin tuon. Se ke
ventäisi varmasti tunnelmaa, mutta voi olla, että en kehtaa näyttää sitä, että ei mene ihan pervoiluksi tämä homma. Ehkä näytän mieluummin vaikka tämän, vaikka se onkin vähän boring verrattuna tuohon toiseen: http://mari.wiklund.fi/wp-content/uploads/2005/10/Suu.jpg  Anyway, kuka vielä väittää, että fonetiikka on kuivaa??? ;;;-)    

To 26.3.2009

(Klo 23.32): Olipas pitkä päivä… Aamulla säntäilin ensin räntäsateessa ympäri kaupunkia ja etsin konferenssipaikkaa. Menin nimittäin ensin yliopiston päärakennukseen, mutta sitten selvisikin, että konferenssi pidetään toisessa rakennuksessa, joka onkin ihan toisella puolella kaupunkia… Piti äkkiä selvittää, millä dösällä sinne pääsee (kaupugissa, jossa kukaan ei osaa juurikaan muita kieliä kuin slovakiaa…). Ja kun lopulta läysin sen kampuksen, kesti vielä oman aikansa, että löysin oikean rakennuksen sieltä. Se koko kampus on nimittäin ihan sekava. Se on rakennettu vuoren rinteelle, ja kaikki rakennukset sijaitsevat eri kukkuloilla, joiden välissä menee portaita. Humanistinen tiedekunta oli kaikkein kaukaisimmalla ja korkeimmalla kukkulalla. Ihan hyvää kuntoilua, mutta myös aika hermoja raastavaa, jos ei tiedä, mihin tarkalleen ottaen on menossa ja olisi vähän kiire… Anyway, onneksi olin lähtenyt liikkeelle hyvissä ajoin, joten saavuin kaikesta huolimatta paikalle ajoissa.

Aamupäivällä ohjelmassa oli KOLME plenaaria putkeen: yksi italiaksi (Massimo Arcangeli, Cagliarin yliopistosta), yksi ranskaksi (Amr Helmy Ibrahim, Franche-Comtén ja Sorbonnen yliopistoista) ja yksi espanjaksi (Jiri Chalupa (Palackyn yliopistosta Tsekinmaasta). Plenaarien välillä ei ollut mitään taukoa, joten siitä tuli varsin pitkä rupeama. Viimeisen esitelmän aikana kaikki alkoivat jo nuokkua. Iltapäivällä jakauduimme kolmeen sektioon kielittäin (ranska, italia ja espanja). Tämän päivän aiheet olivat kaikki kielitieteellisiä. Huomenna on myös yksi sektio kirjallisuutta.

Täällä on väkeä pääasiassa itäisestä Euroopasta (mm. Slovakiasta, Tsekinmaasta, Puolasta, Kroatiasta ja Unkarista), mutta myös muualta Euroopasta (pääasiassa romaanisten kielten alueelta, ja lisäksi ainakin Turkista). Tunsin ennestään kaksi ihmistä: Katarina Chovancován, joka kuuluu tämän tapahtuman pääjärjestäjiin, ja joka osallistui RSL-kollokvioon Helsingissä viime keväänä, sekä kroatialaisen Drazen Vargan, joka oli hänkin RSL-kollokviossa, ja johon olen törmännyt aiemminkin eri paikoissa (ainakin Innsbruckin romanistikongressissa).

Tieteellisen ohjelman jälkeen vuorossa oli opastettu kierros kaupungin keskustassa. Eilen ehdin näkemään vain rautatieaseman ja hotellin ympäristöä ja sain siksi hieman turhan negatiivisen kuvan tästä kaupungista. Itse asiassa tämä on ihan kaunis paikka (ja varmaankin vielä kauniimpi kesällä). Ydinkeskustan talot ovat peräisin pääasiassa 1600- ja 1700-luvuilta, ja ne olivat mielestäni tosi hienoja. Keskustassa on myös vanha kirkko, joka on peräisin 1200-luvulta! Banská Bystrica on nimittäin perustettu jo 1200-luvulla. Hotellin lähellä on myös Slovakian kansannousun muistomerkki (kansannousu oli v. 1944), jossa palaa ns. ikuinen tuli (joka kuulemma kuitenkin sammuu aina silloin, kun sataa). Muistomerkin lähellä on myös ulkoilmamuseo, jossa on röykkiö aitoja toisen maailmansodan panssarivaunuja ja tykkejä! Oli jotenkin yllättävää nähdä sellaisia vehkeitä yhtäkkiä keskellä avointa puistoaluetta. En tajua, miten on mahdollista, että ne ovat siellä niin avoimesti kaikkien nähtävinä ja räplättävinä. Yllättävää, että niitä ei ole vielä pöllitty tai tuohottu ilkivallalla. Ne olivat todellakin niin avoimesti kaikkien nähtävillä ja ulottuvilla, että yksi vinttikoirakin pääsi ihan vapaasti nostamaan koipea yhden panssarivaunun kylkeen. Se vaikutti minusta jotenkin yllättävältä. Asukkaita Banská Bystricassa kuulemma on noin 80000, ja se on Slovakian kuudenneksi suurin kaupunki.

Kaupunkikierroksen jälkeen oli vielä juhlaillallinen. Se pidettiin onneksi tässä hotellissa, joten ei tarvinnut enää lähteä raahautumaan mihinkään kauemmas. Ateria oli ihan hyvä, joskaan jälkkäri ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin eilen. (Höh!) Juttelin pääasiassa yhden puolalaisen jatko-opiskelijatytön sekä kahden paikallisen yliopiston lehtorin kanssa (toinen heistä oli ranskalainen ja toinen slovakialainen). Oli ihan mukava ilta, vaikka jossain vaiheessa alkoikin jo ryydyttää aika tavalla. Palattuani huoneeseeni kävin vielä huomisen esitelmäni pari kertaa läpi. Nyt pääsee vihdoinkin nukkumaan. Jess.      

Pe 27.3.2009

(Klo 22.06): Olen taas Bratislavassa. Konferenssi loppui tänään. Minun esitelmäni oli tänään, ja se meni ihan kivasti. Sali oli ihan älyttömän suuri, koska se oli sama sali, jossa plenaarit pidettiin. Ranskan ihmiset jakautuivat tänään kahteen rinnakkaiseen sektioon: kielitieteeseen ja kirjallisuuteen. Italialla ja espanjalla oli kummallakin käsittääkseni yksi sektio. Ranskan kielitieteen sektio, jossa minäkin siis olin, oli kaikkein suurin sektio, joten olimme plenaarisalissa. Esitelmäni alkoi siten, että tuolista, johon oli istumassa, irtosi käsinoja, Jouduin siinä sitten heti alkajaisiksi survomaan sitä takaisin tuolin runkoputkeen. Ja kun sitten sain sen takaisin paikoilleen, yritin nostaa tuolia selkänojasta, ja sekin irtosi… Jouduin sitten laittamaan senkin takaisin paikoilleen ennen kuin pystyin istumaan alas ja aloittamaan esitelmöinnin (%&#%x!) Koko esitelmän ajan pelkäsin, että tuoli romahtaisi altani. Oli itse asiassa tosi yllättävää, että tuolit olivat niin heikkolaatuisia, koska muuten sali oli ihan nykyaikainen ja hyväkuntoinen (esim. tietokone ja dataprojektori toimivat ihan hyvin). Anyway, muuten esitelmä meni siis ihan ok. Porukka vaikutti ihan kiinnostuneilta, ja sain yhden ihan hyvän kommentin elekieleen liittyen: kommentoijan mukaan kannattaa varoa, että ei tukeudu elekielen osalta liikaa stereotypioihin, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Hän oli siinä varmaan ihan oikeassa. Prosodian osalta hankkeellani on vankka teoreettinen vertailupohja, mutta elekielen osalta kaikki hypoteesini nojautuvat kontrastiivisuuden osalta toistaiseksi pitkälti stereotypioihin. No, täytyy vain olla tietoinen siitä ja olla hieman varovainen sen suhteen.

Konferenssin jälkeen jouduin ensin odottelemaan junaa jonkin aikaa ja sen jälkeen matkustamaan taas 3,5 tuntia. Se tuntui tähän suuntaan paljon ryydyttävämmältä kuin menosuuntaan. Minikannettavastani loppui akku jo alkumatkasta, eikä minulla sen jälkeen ollut enää oikein mitä
än tekemistä. Tylsistyin vain. Myös matka rautatieasemalta hotellille sujui hieman takkuisesti: hortoilin jossain kerrostalojen väleissä ja aloin epäillä, olenko sittenkään menossa oikeaan suuntaan. Kukaan paikallisista ei tiennyt mitään tästä hotellista, vaikka tosiasiassa olin ihan lähellä. Lopulta hyppäsin taksiin vain saadakseni selville, että olin todellakin ollut menossa ihan oikeaan suuntaan, ja olisin ollut kävellenkin perillä muutamassa minuutissa. (#¤%&X!)

Tämä hotelli on se sama, jossa olin tiistain ja keskiviikon välisen yön. Sain tällä kertaa jostain syystä bisnesluokan huoneen, vaikka olin varannut vain standardihuoneen. On tämä kyllä ihan hieno, mutta eipä sillä paljon ole väliä, koska väsyttää niin sairaasti, että taidan vain mennä saman tien nukkumaan. Huomenna onkin taas aikainen herätys, koska kone lähtee jo klo 8.50. Mukavaa päästä taas takaisin Suomeen. Erityisesti alkaa olla ikävä treenejä. Olen treenannut viimeksi MAANANTAINA! Ihan sairaan pitkä tauko.

La 28.3.2009

(Klo 7.52): Bratislavan lentokentällä. Muuten tämä lentokenttä on ankein ja pienin näkemäni valtion pääkaupungin lentokenttä, mutta suurena plussana mainittakoon, että tämä on myös ainoa tietämäni lentokenttä, jossa toimii ILMAISEKSI langaton netti. Kahvilassa myydään myös RedBullia (toinen plussa). Hinta 3 €, eli Suomen hinnoissa, vaikka yleisesti ottaen täällä Slovakiassa on tosi paljon halvempaa kuin Suomessa. Esim. kaupungin sisäiset julkisen liikenteen matkat maksavat Bratislavassa 0,70 € ja Banská Bystricassa 0,60 €. Junamatka mainittujen kaupunkien välillä maksoi alle 8 €, vaikka etäisyys on kuitenkin yli 200 kilsaa.

(Klo 15.20): I'm back!! Vaihdoin konetta Prahassa, ja nyt sitten olen takaisin kotona. Aika väsynyt olo kyllä. Pienet päiväunet tekevät varmaan terää.