To 21.5.2009
Kämpän suursiivouksen ohella helatorstain vietto sujui osaltani lähinnä ulkotreenien merkeissä. Tuli nimittäin käytyä vuorokauden sisällä kahdet ulkotreenit Eltsussa.
Eilen illalla vedin aikidon ulkotreenit, jotka olivatkin seurassamme ensimmäiset laatuaan. Sairaan siistiä!! Otin suoraan mallia nyrkkeilyn ulkotreeneistä: ensin juoksimme purtsaa ympäri, sitten teimme mäkivetoja sekä erilaisia loikka- ja pomppuharjoituksia mäkeä ylös. Se oli tosi ryydyttävää, kuten aina, mutta jaksoin kuitenkin yllättävän hyvin, ja ennen kaikkea olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin aikido-oppilaani selvisivät siitä. Heillä on tosi hyvä kondis! (Muutaman vuoden päästä he saavat ylimääräistä voimatreeniä siitä, kun kantavat minua vuorotellen ympäri purtsaa.)
Kunto-osuuden jälkeen siirryimme mäen päälle (mahdollisimman) tasaiselle nurtsille ja aloimme tehdä siellä lajitekniikkaa. Teimme ihan normaaleita tekniikoita: ikkyota, iriminagea, kotegaeshia, udekimenagea ja sankyota. HYVIN PYSTYI HEITTELEMÄÄN NURTSILLA!!! Ei ollut mitään ongelmaa. Kun on tottunut treenaamaan Hämeentien salin tatamilla, nurmikko ei tunnu mitenkään erityisen kovalta. Ja Hombu Dojon tatamiin verrattuna se oli suorastaan pehmeä. Epätasaisuus ja joustamattomuus tuntui tietysti vähän oudolta, mutta ei mitenkään epämiellyttävältä mielestäni. Uudenlainen alusta tarjosi pikemminkin uudenlaisia jännittäviä fiiliksiä, mikä oli mielestäni kiinnostavaa ja tuntui erikoisella tavalla hyvältä (puhun siis edelleenkin aikidosta enkä mistään muusta). Joutuihan siinä tietenkin vähän väistelemään etanoita ja jäniksenpapanoita, mutta sekin oli vain hyvä, niin joutui pysymään koko ajan valppaana. Vaatteet likaantuivat tietysti hieman, mutta se oli odotettua, eikä haitannut ainakaan minua, koska olin laittanut päälle sellaiset rievut, joilla ei ole mitään väliä.
Yhdessä vaiheessa viereemme pysähtyi joku huoltoauto, josta hyppäsi ulos joku äijä. Hän katsoi treenaamistamme hetken ja sanoi sitten hymyillen: "Ajattelin vain painaa naamat mieleen, että tietää varoa, jos tulee vastaan joskus jollain pimeällä kujalla…" =D Tekniikkaosuuden jälkeen lähdimme vielä uudestaan lenkille. Treenien jälkeen oli mukavan ryytynyt mutta kuitenkin virkeä olo. Treenit olivat huomattavasti rankemmat ja kuntoilun kannalta tehokkaammat kuin normaalit treenimme. Lajitekniikka tietysti kärsi hieman tatamin puutteesta, mutta siltäkin osin treeni oli kuitenkin vähintäänkin mielenkiintoinen.
Ja tänään oli sitten nyrkkeilyn ulkotreenit. Eilen tunsin olevani ihan hyvässä kunnossa, mutta tänään luuloni karisivat jonkin verran siltä osin… Lähdimme heti alkuun juoksemaan purtsaa ympäri, kuten eilenkin, mutta jotenkin se tuntui paljon ryydyttävämmältä kuin eilen. Ehkä se johtui siitä, että eilen minä juoksin jonon ensimmäisenä ja pääsin siksi itse määräämään vauhdin. En mielestäni mennyt mitenkään hitaasti, mutta jo vain se, että olin itse se, joka päätti vauhdin, teki juoksemisesta jollain tavalla kevyempää. Voi olla, että juoksimme tänään hieman nopeampaa. Lisäksi vedimme tänään kaksi kierrosta putkeen, kun taas eilen vedimme vain yhden (ja toisen vasta treenien lopussa). Joka tapauksessa totesin taas kerran, että vaikka pientä edistystä onkin viime viikkoina tapahtunut, juoksukunnossani ei todellakaan ole vieläkään kovin paljon hurraamista. Tosi paljon mennyt taaksepäin viime kesän jälkeen.
Juoksemisen jälkeen pidimme tekniikkatreenit sillä samaisella tasanteella, jossa treenasimme eilen toisen porukan kanssa aikidoa. Teimme erilaisia vaikeita tekniikoita (hankalia väistöjä, joiden jälkeen hankalia lyöntejä). Treeni oli tosi intensiivinen ja hyödyllinen. Väkeä oli paikalla vähän, joten Vesa kerkesi neuvomaan kaikkia yksityiskohtaisesti. Treenasimme jossain vaiheessa Suvin kanssa siten, että vedimme alakoukut perille vatsaan (ei siis hanskaa väliin). Se on itse asiassa tosi kivaa!! Suvilla on painavia mutta kuitenkin puhtaita ja kontrolloituja lyöntejä, joita on tosi kiva ottaa vastaan vatsalihaksilla. Jotenkin sellainen tosi vaikeasti selitettävissä oleva mukava fiilis. Hakatuksi tuleminen voi siis tosiaankin olla ihan oikeasti kivaa!! (Jotkut nyrkkeilijäthän ottavat tarkoituksella otsalla lyöntejä vastaan, koska se on varmaan samalla tavalla kivaa, kun siihen tottuu.) Treenien lopussa vedimme vielä lyhyen mutta sitäkin rankemman kuntopiirin: 6 x 30 sek ILMAN mitään taukoa (liikkeinä oli pistareita, Tiia Piili -liike sekä juoksemista puiden välissä; ns. Tiia Piili -liike on sellainen, jossa hypätään äksänä ilmaan, tehdään punnerrus, hypätään äksänä ilmaan ja tehdään vatsalihasliike, hypätään taas ilmaan, jne.). Se oli tosi kivaa mutta tuntui tosi rankalta. En voinut olla toteamatta ääneen niitä Tiia Piili -liikkeitä tehdessäni: "Voi että mä olen POIKKI!"
Tosi hyviä treenejä! Tosi rento ja hyvä fiilis! TÄMÄ on oikea tapa viettää vapaa-aikaa.
Ai niin, Vesa totesi tänään, että hartiani ovat leventyneet (mikä on siis hyvä). En ollut itse sitä suoranaisesti huomannut, mutta Christian ja Mira ovat kumpikin todenneet jotain samansuuntaista kroppani kondiksesta (lähinnä kai lihaksiston osalta). Itsestänikin tuntuu siltä, että lihasmassaa on (taas) tullut lisää, vaikka en edes ole käynyt punttisalilla viime aikoina vaan olen tehnyt lihaskuntoa ainoastaan lajitreenien yhteydessä. Kai se on periaatteessa ihan hyvä. Ongelma on vain se, että se tuo lisää painoa kehoon. Olisi siis hyvä, jos saisin vastapainona tiputettua vartalon kokonaispainosta hieman pois. Ehkä se tässä kesän aikana lähtee, jos noita juoksutreenejä tulee tehtyä enemmänkin.