Juhanin 60-vuotispäivät

Ma 25.5.2009

(Klo 23.39): Tänään vietettiin Juhanin (the proffan) 60-vuotispäiviä. Ensin ohjelmassa oli juhlakirjan luovutus yliopiston juhlatilassa Unioninkadulla. Minut passitettiin ovelle sisäänheittäjäksi. Mikäs siinä. Tavallaan tunsin itseni vähän urpoksi seisoskellessani siinä, kun ei siinä oikeastaan ollut juurikaan mitään tekemistä, mutta toisaalta olisin todennäköisesti tuntenut urpoksi seisoskellessani missä hyvänsä, ja ainakin ilma siellä ulkona oli kaunis, joten ihan kiva. En ollut koskaan aikaisemmin ollut siinä paikassa, eikä ilmeisesti kovin moni muukaan, koska melkein kaikki menivät ensin johonkin väärään mestaan. Anyway, se paikka oli todella tyylikäs ja juhlava. Oikein hyvin valittu. 

Tilaisuus alkoi musiikkiesityksellä, jossa Evan tytär soitti pianoa, ja joku toinen tyttö lauloi oopperaa. Se oli mielestäni tosi vaikuttavaa, ja ohjelmanumero oli onnistuneesti valittu: riittävän juhlavaa mutta kuitenkin samalla sopivan kevyttä. Musiikkiesityksen jälkeen oli vuorossa puheita. Ensin oli muistaakseni Mervin puhe, sitten Evan ja sitten Ullan puhe. Tämän jälkeen Juhani sitten piti oman puheensa. Kaikki puheet olivat mielestäni oikein onnistuneita, ja niitä oli viihdyttävää kuunnella. Joku vieraista tosin pyörtyi Juhanin puheen aikana niin että kolisi, mutta ei hänelle ilmeisesti onneksi kuitenkaan käynyt mitenkään pahasti.

Puheiden jälkeen kaikki saivat käydä vapaasti onnittelemassa päivänsankaria. Olin ostanut hänelle kimpun kukkia (ihan randomilla vaan jonkun kimpun, koska en tajua mitään kukista) ja tahdoin ehdottomasti HETI päästä ojentamaan sen! Heti! Koska pitihän minunkin päästä onnittelemaan Juhania! Ja kun kukaan muu ei tuntunut hievahtavan (ainakaan niin, että minä olisin sen havainnut), ryysäsin tietysti heti ensimmäisenä onnittelemaan ja antamaan ne kukat. En ollut suunnitellut mitään repliikkiä siihen väliin, joten sanoin vain täysin spontaanisti: "Nää on multa! Onneks olkoon!" Vasta sitten huomasin, että taisin vahingossa tulla kiilanneeksi kokonaisen jonon muita onnittelijoita. Mut ei voi mitään. Se oli spontaani ele, jossa ele vei, ja minä olin vain jatkeena. Sellaisiahan onnittelueleiden kuuluukin olla. Ainakin minusta.  

Pippalot jatkuivat cocktail-pöydän äärellä vielä jonkin aikaa. Sitten siirryimme pienemmällä porukalla Katajanokan Kasinolle juhlaillalliselle. Sielläkin oli ihan mukavaa (ruoka oli ok, tunnelma jees, ja sillain). Jossain vaiheessa alkoi tosin vähän väsyttää, kun tuli vedettyä ensin pari lasia samppanjaa siellä juhlakirjan luovutustilaisuudessa ja sen jälkeen vielä pari lasia viiniä siellä Kasinolla. Onneksi ei tullut kuitenkaan sen enempää juotua, koska huomenna vedän aamutreenit klo 7.15. (Mahtaa kyllä siltikin tuntua aika karseelta… Mut täytyy vain kestää.)

Hyvät bileet oli siis. Mukavaa, että Juhaniakin välillä juhlitaan, kun hän tekee niin paljon töitä, on aina paikalla kaikkialla ja pitää siltikin niin vähän ääntä itsestään. Onneksi olkoon siis Juhani! Ikä ei näy vielä missään!!