Ma 8.6.2009
Sain tänään todella järkyttävän ja surullisen uutisen: HUS:n lastenneurologian professori Lennart von Wendt (alias 'Lennu') on menehtynyt äkillisesti. Von Wendt oli Aspergerin syndrooman erikoisasiantuntija, mistä syystä olin ollut häneen tänä kevänä yhteydessä post doc -hankkeeni tiimoilta. Tarkoituksenihan on tutkia Aspergerin syndroomasta kärsivien lasten puheen prosodian ja nonverbaalin viestinnän erityispiirteitä, ja Lennart von Wendt suhtautui ideaani hyvin innostuneesti ja kannustavasti. Hän kommentoi tutkimussuunnitelmaani hyvin rakentavasti ja auttoi minua luomaan yhteyksiä muihin alan piirissä toimiviin henkilöihin. Olimme päässeet siihen vaiheeseen, että aineistonkeruu Suomessa oli enää eettistä lupaa vaille. Minulla piti olla viime viikon tiistaina tapaaminen von Wendtin kanssa lupaprosessin tiimoilta. Menin paikalle Lastenlinnaan sovittuna aikana ja ihmettelin, kun von Wendt ei saapunutkaan lainkaan paikalle. Sihteeri sanoi, että häntä ei ollut näkynyt paikalla koko päivänä, vaikka hän yleensä piti aikatauluista tiukasti kiinni. Tänään sain kuulla sihteeriltä, että Lennart von Wendt on menehtynyt äkillisesti. Maanantai 1.6.2009 jäi hänen viimeiseksi työpäiväkseen.
Itse olin Lennuun viimeisen kerran yhteydessä torstaina 28.5.2009, jolloin hän vielä vaikutti yhtä innostuneelta ja energiseltä kuin aikaisemminkin. Ainakin vaikuttaisi siis siltä, että hän pääsi loppuun asti toimimaan aktiivisesti elämäntyönsä parissa ja lähti siis "saappaat jalassa". Vielä viimeisinä aikoinaankin hän auttoi minua hankkeessani ja loi minuun uskoa siitä, että hanke todellakin on mahdollinen, ja että se kannattaa toteuttaa. Lennun poistuminen vain aiheuttaa tavattoman suuren aukon hankkeeni toteutukseen. En tiedä ollenkaan, mitä minun nyt pitäisi asian kanssa tehdä, kun olin jo niin tottunut nojautumaan tässä hänen asiantuntemukseensa ja kokemukseensa. Mutta täytyy kai nyt vain hieman sulatella tätä asiaa ja miettiä sitten, miten jatkan eteenpäin. Lennukin varmasti toivoisi, että alan tutkimus Suomessa jatkuu, joten täytyy vain yrittää jotenkin räpiköidä eteenpäin. Tietenkin minun pieni hankkeeni on vain yksi monesta projektista, jotka jäävät nyt neuvottomiksi. Eniten käy tietenkin kuitenkin sääliksi hänen perhettään ja muita läheisiään. Ei voi muuta kuin ottaa osaa ja kiittää Lennua näin postuumisti tämän merkittävästä elämäntyöstä sekä kaikesta siitä, mitä hän teki oman hankkeeni eteen.