Aikidoa yli rajojen 2 -tapahtuma

La 6.6.2009

Osallistun tänään Aikidoa yli rajojen 2 -tapahtumaan Myyrmäen jalkapallohallissa. Tapahtuman järjestää Vantaan Jukara ry.

—————————————————————- 

Päivä meni mukavasti. Minun treenini oli tsäkällä suunnilleen parhaaseen mahdolliseen aikaan (klo 11.00), joten porukkaa oli paikalla tosi kivasti. Vaikutti tosin siltä, että porukkaa oli paljon koko päivän; tatami ei vaikuttanut missään vaiheessa lainkaan tyhjältä. Valtaosa (tai ainakin puolet) ihmisistä oli sellaisia, joita en ollut koskaan aiemmin nähnytkään, mikä tietysti toi tilanteeseen tiettyä jännitystä. Onneksi paikalla oli kuitenkin myös joitakin oman seuran ihmisiä ja muita vanhoja tuttuja, joiden kanssa oli helppo näyttää tekniikoita.

Vedin koko treenin erään tällä viikolla kehittelemäni pyyhkäisyidean pohjalta. Idea on se, että liikkeitä nopeutetaan eräänlaisella "tuplapyyhkäisyllä", jossa kumpikin jalka vuorotellen tekee pitkien askelten sijaan pienen pyyhkäisyä muistuttavan liikkeen. Täten siirtyminen heittovaiheeseen tapahtuu nopeammin kuin "perinteisellä tavalla" tehtynä. Pyyhkäisyideaan liittyy olennaisesti myös painon siirto jalalta toiselle. Paino on koko ajan vain yhdellä jalalla, mikä helpottaa mm. lantion kääntämistä ja vartalon käyttöä heittovaiheessa. Ainakin itse olen tämän periaatteen avulla saanut tekniikat tehtyä selvästi aiempaa nopeammin ja sujuvammin, ja ajoituskin on tuntunut jollain tavalla luontevammalta. Olen siis totta puhuakseni tosi tyytyväinen tähän oivallukseen; se tuo tällä hetkellä tosi paljon uutta haastetta ja sisältöä harjoitteluuni ja opetukseeni. Idea on vasta aivan uusi, sillä keksin sen vasta tämän viikon alussa, ja olin siksi treenannut ja vetänyt sitä vasta kahdessa treenissä tällä viikolla (aamutreeneissä tiistaina ja perjantaina). Mutta tietenkään siis idea ei ole kokonaan aivan uusi, vaan olen kehitellyt sen Tissier'n tekniikan pohjalta (erityisesti sen yhden "pyyhkäisy-koshinagen" pohjalta), ja ajatuksen tekniikan nopeuttamisesta sitä lyhentämällä sain tietenkin Brunolta. Tekniikoina vedin kotegaeshia, shihonagea, nikyota, koshinagea ja kaitennagea. Hyökkäysmuotona vedin pääasiassa katatedoria (ja lyhyesti sovellusmielessä myös ushirowaza ryotedoria). 

Treeni meni siis tosi mukavasti. Sekä sen aikana että sen jälkeen oli tosi hyvä fiilis. Olin nähnyt jonkin verran vaivaa treenini suunnittelun eteen, ja se selvästikin kannatti (ainakin oman fiilikseni kannalta siis). Tietenkin olisin voinut vetää vain jotain ihan tavanomaista, mutta siten olisin saanut tilaisuudesta itse selvästi vähemmän irti.

Ennen treeniä huomasin, että minulla oli ihan järjetön nälkä. En nimittäin ollut syönyt aamulla mitään, koska jääkaappi oli tietenkin taas tyhjä. Eilen illallakaan en syönyt paljon mitään, koska ennen ilta-ateriaa törmäsin sattumalta H-P:hen keskustassa ja menin hänen kanssan kahville. Meillä oli tosi mielenkiintoinen keskustelu (mm. uudesta leffaprokkiksestamme! jihuu!!!), joka vei täysin mukaan, ja lopulta olin kotona sen verran myöhään, että en enää ehtinyt käydä kaupassa. Sen takia minun oli pakko sännätä heti oman treenini jälkeen kauppaan ostamaan jotain syötävää. Hemmetti tätä epäjärjestelmällisyyttä…

En tajua, miten voin olla joissakin asioissa niin järjestelmällinen, mutta joissakin muissa asioissa kaoottisen epäjärjestelmällinen. Tuntuu jotenkin siltä, että kaikki, mikä tapahtuu MIELEN tasolla, on minulla tehokkaassa ja taloudellisessa järjestyksessä, ja tunnen oman mieleni läpikotaisin. Sen sijaan kaikki, mikä tapahtuu mielen ulkopuolella (joko kehossa tai ympäristössä), on minulle jollain tavalla vierasta. Olen kotonani vain omassa mielessäni ja ikään kuin tietoisesti olemassa vain omassa mielessäni. Kehon ja ympäristön kanssa käyn vain vuoropuhelua. Ja välillä se vuoropuhelu unohtuu… Voisin kirjaimellisesti unohtaa kehoni jonnekin ja häipyä itse jonnekin muualle. Jos se olisi mahdollista. Luulen, että mieleni kerkeäisi pötkiä pitkällekin ennen, kuin se edes muistaisi liittyvänsä johonkin kehoon. Mutta TÄNÄÄN, kun vedin niitä treenejä ja toteutin niitä ideoimiani tekniikoita, niin SILLOIN kehoni ja mieleni olivat yhtä, ja tunsin olevani täydellisesti läsnä ympäristössä, jossa olin. On totta, että täydellisen olemassaolon tunteen saavuttaa vain silloin, kun on samanaikaisesti tietoinen sekä mielestään, kehostaan että ympäristöstään.

Anyway. Iltapäivällä osallistuin vielä kolmiin treeneihin: Kiviharjun Timpan, Koskisen Kaitsun ja Manderbackan Tiinan. Kaikki treenit olivat tosi kiinnostavia ja keskenään hyvin erilaisia. Timpan treeneissä teimme kevyttä tekniikkaa kontaktilla. Lopuksi teimme (harjoitteena) kahta vastaan tekniikkaa pelkällä kontaktilla. Se oli yllättävän hankalaa. Iriminage vielä onnistui, mutta shihonagen tekeminen oli hankalaa. En tajua, miten Timppa sai sen tehtyä niin näppärästi. Tein sen luultavasti ihan päin hanuria. Anyway, treeni oli siis kiinnostava ja mukavan kevyt. Sen jälkeen oli vuorossa Koskisen Kaitsun treeni. Siellä tehtiin napakkaa ja toimivaa tekniikkaa Nishion tyyliin. On totta, että jos pyrkii aikidossa mahdollisimman suureen itsepuolustuksellisuuteen, niin Nishion tyyli on siinä suhteessa varmaankin paras koulukunta. Treenasin pitkään kotegaeshia Remin kanssa, ja totesin jälleen kerran, että Remin tekniikka todellakin toimii. Teimme ihan täysiä, ja kun se vaihto kesti niin pitkään, se alkoi tuntua aika rankalta… Mutta se oli kivaa. Remin kanssa on tosi mukavaa treenata, ja oli ylipäänsä kivaa päästä treenaamaan täysiä jonkun tosi edistyneen kanssa.

Kaitsun treenin jälkeen pidin tunnin breikin (seurasin Daito-ryu -treeniä katsomosta) ja osallistuin sen jälkeen vielä Manderbackan Tiinan treeniin. Tiina veti shomenuchia sellaisella "istumisidealla", eli että tekniikoiden horjutusvaiheessa vietiin polvet mattoon ja noustiin sitten taas ylös. Se oli minusta tosi kiinnostavaa, ja treeni sujui mukavasti. Tiinan treeneissä tulee aina paljon liikettä, mutta tekniikat tehdään miellyttävän joustavasti ja pehmeästi. Oli myös mukavaa nähdä taas Tiinaa pitkästä aikaa (en ollut nähnyt häntä Endon leirin jälkeen). Lähdin Tiinan kanssa samaa matkaa pois treeneistä, ja ehdimme siinä samalla vaihtaa kuulumisia. Tiinaltakin on olkapää leikattu, mutta se on ilmeisesti nyt parantunut aika kivasti.

Että tämmönen p&au
ml;ivä tänään. Ensi viikonloppuna vedän leirin Myllyssä. Täytyy silloin palata mm. niihin pyyhkäisyasioihin.