Su 23.8.2009
Eilen osallistuin Suomen Aikidoliiton kehittämispäivään koulutusvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Tunsin itseni aamulla tosi väsyneeksi enkä olisi oikein jaksanut raahata itseäni koko päiväksi SLU-talolle. Mutta voin vilpittömästi sanoa, että päivä oli todella onnistunut ja suorastaan inspiroiva. En olisi (totta puhuakseni) mitenkään osannut odottaa, että se osoittautuisi sellaiseksi. Paikalla oli liiton hallituksen ja valiokuntien jäseniä sekä ulkopuolinen kouluttaja, Riitta Suurla Taitoakatemiasta.
Olimme kaikki tehneet ennakkotehtävän, jossa olimme vastanneet erilaisiin liiton toimintaan liittyviin kysymyksiin. Olin itse tuonut ennakkotehtävävastauksissani esille mm. sen, että mielestäni liiton suurin ongelma tällä hetkellä on eri tyylien (tai 'opettajalinjojen', kuten Jukka asian mielestäni osuvasti ilmaisi) välinen epätasa-arvoisuus. Kaikki jäsenseurat maksavat yhtä paljon jäsenmaksua ja seurojen jäsenet saman verran lisenssimaksua, mutta siltikin liiton leirejä ohjaavat aina tietyt opettajat (esim. ranskalaisia ohjaajia ei ole vielä koskaan nähty liiton leirien ohjaajina). Kotimaisten opettajien leiriä lukuunottamatta liiton leirit eivät siis ole olleet tyylillisesti neutraaleja. Yllättävää oli se, että en ollutkaan ainoa, joka oli sitä mieltä, että tämä on epäkohta. Päinvastoin kehittämispäivässä vallitsi yleisesti ottaen sellainen ilmapiiri, että lähivuosina siirryttäneen siihen, että liitto järjestää enää ainoastaan kotimaisten opettajien yhteisleirejä sekä Doshun ja Waka-sensein (eli O-sensein jälkeläisten) leirejä. Muut ulkomaalaiset opettajat tulisivat täten Suomeen ainoastaan seurojen kutsumina. Liitolta voisi sitten tarvittaessa hakee taloudellista tukea leirien järjestämiseen. Täten mikään yksittäinen opettajalinja ei olisi liiton virallinen linja, vaan liitto asettuisi ainoastaan Ueshiba-nimen alle. Minusta tämä on todellakin paras ratkaisu sen jälkeen, kun nykyiset liiton kutsumat japanilaisopettajat jonakin päivänä lakkaavat käymästä Suomessa.
Toin myös suoraan esille, että mielestäni ulkomailla suoritettujen dan-arvojen rekisteröintimaksu Suomessa on liian suuri, ja että mielestäni on epäjohdonmukaista, että kyu-graduointituomarilisenssistä joutuu maksamaan liitolle (vaikka tuomarithan tekevät tavallaan töitä liitolle). Näissäkin asioissa jotkut olivat kanssani samaa mieltä.
Lisäksi oli puhetta mm. dan-graduoinneista (shidoineita voidaan kutsua dan-kokeiden tuomaristoon, mikä on tietysti meidän seuramme kannalta hyvä asia…), liiton nettisivujen yleisilmeen uudistamisesta, lajin markkinoinnista, jne. Rémi ja minä lupauduimme suunnittelemaan sitä, miten lajin imagoa voitaisiin kohottaa liiton nettisivujen yleisilmettä muuttamalla. Mielestämme sivujen olisi syytä olla dynaamisemmat, jotta myös nuoret sporttiset henkilöt kokisivat lajin houkuttelevaksi. Sivujen nykyinen ilme antaa mielestämme liian löysän ja keskinkertaisuutta tavoittelevan kuvan lajista. Sivuille on siis tulossa mm. lennokkaita heittokuvia sekä videopankki. Lisäksi ideoimme ryhmissä jotakin muita kikkoja lajin markkinoimiseksi: aikido Elixir-ohjelmaan, aikidoheijastimia muksuille, aikido Taiteiden yöhön, aikidomainoksia metroon ja bussiin, jne., jne.
Riitta osasi tosi hienosti ohajata työskentelyämme. Päivä oli intensiivinen. Siinä ei ollut yhtään löysää aikaa vaan pelkkää työskentelyä. Siltikään se ei tuntunut yhtään ryydyttävältä, koska työskentelimme melkein koko ajan ryhmissä. Riitta osasi ohjata hyvin ryhmätöiden purkua siten, että emme päässeet takertumaan yksityiskohtiin, tappelemaan erimielisyyksistä, houkuttelemaan toisiamme ryhtymään sellaisiin tehtäviin, joita emme pysty hoitamaan, jne. Välillä oli tietenkin ruoka- ja kahvitauko. Liitto oli järjestänyt ruokailuun samaan kabinettiin, jossa jo valmiiksi olimme, joten tauotkin sujuivat ilman ylimääräistä säätöä ja ajankulua. Päivän tuloksena oli suuri määrä ideoita, joista monet ovat hyvin toteuttamiskelpoisia. Lisäksi alkoi jollakin tavalla hahmottua se, miltä liiton toiminta tulevaisuudessa tulee näyttämään. Minusta tulevaisuus näyttää ihan valoisalta. Tuntuu siltä, että tästä liitosta voi vielä tulla sellainen liitto, että se tuntuu myös meidän liitoltamme. Koen tämän hyvin inspiroivaksi.
Kuitenkaan en missään tapauksessa aio asettua ehdolle liiton puheenjohtajan tehtävään Laurin jäädessä siitä pois tämän vuoden lopussa. Joku nimittäin heitti kehittämispäivässä senkin esille, että minähän voisin asettua yhdeksi ehdokkaaksi. Ammatillisesti tilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä sellainen, että en mitenkään ehtisi ottaa vastaan mitään niin työlästä luottamustehtävää kuin liiton puheenjohtajuus. Enkä sitä paitsi edes koe olevani sopivin mahdollinen henkilö kyseiseen tehtävään ainakaan vielä tässä vaiheessa. Toivon kuitenkin, että Laurin tilalle saadaan joku sellainen puheenjohtaja, joka hoitaa tehtävänsä edes lähestulkoon niin hyvin kuin Lauri on sen hoitanut. Laurihan on ollut erinomainen puheenjohtaja, eikä hänen korvaamisensa varmaankaan tule olemaan helppoa.