Aineistonkeruu Lastenlinnassa, osa II

Ti 12.1.2010

Tänään kerätään AS-hankkeeni suomenkielisen aineiston toinen osa HUSin Lastenlinnan Autismipäiväkeskuksessa. Tai no… Saa nähdä… HY:n tekninen osasto nimittäin onnistui ryssimään homman. Se äänittäjä, joka hoiti työn viimeksi, on tällä hetkellä lomalla, ja oli ilmeisesti selittänyt homman tuuraajalleen puutteellisesti. Tästä seurauksena tutkimuksessa tarvittavia mikrofoneja ei ole hankittu! Yrittivät juuri äsken (kahta tuntia ennen taltioinnin alkamista) perua koko homman. Ei helvetin helvetti… Eivät tajua OLLENKAAN, millainen byrokratia tähän liittyy! Laadin HUSille kymmeniä papereita tämän takia, koko sessio sovittiin tälle päivälle nimenomaan tätä aineistonkeruuta silmällä pitäen, sekä tutkittavilta että heidän huoltajiltaan on pitänyt pyytää kirjallisesti lupa tätä varten, jne., jne. AIVAN käsittämättömän suuri moka HY:n tekniselta osastolta, jos tämä nyt menee pieleen. 

(Klo 12.24): BYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄHHHH!!! EI OO TOTTA!!! HY:n teknisen osaston AV-palvelut ryssi mun tän päivän aineistonkeruun. BYYYYÄÄÄÄÄÄHHHH!!!! Se jouduttiin PERUMAAN kokonaan tältä päivältä, koska se äänittäjän sijainen ryssi homman. Ei oo totta!!! Siis olin KUUKAUTTA aikaisemmin ilmoittanut sinne, että tarvitsemme neljä sankamikrofonia, koska tutkittavia on neljä. Oletin, että kaikki on kunnossa. Eilen päätin vielä varmistaa asian. Ensin kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sitten joskus keskellä yötä sain siltä äänittäjän sijaiselta viestin, jossa hän yritti kääntää päätäni siihen, että käyttäisimme esim. PÖYTÄMIKKEJÄ! Sanoin, että ei todellakaan onnistu, koska silloinhan etäisyys puhujan suun ja mikrofonin välillä väkisinkin vaihtelee, mikä puolestaan vääristää intensiteettiarvoja (ja tutkimus kohdistuu nimenomaan puheen prosodisiin piirteisiin). No, siihen hän sitten totesi että "niin, kun niitä sankamikrofoneja ei ole hankittu…". Ei hemmetti… Ihan käsittämätöntä! Tänään hän sitten yritti siirtää keikkaa. Sanoin, että ei todellakaan onnistu. Tässä on kyse niin monen ihmisen aikatauluista ja raskaasta byrokratiasta. No, kun olin sitten kävelemässä kohti Lastenlinnaa, se äänittäjän sijainen soitti minulle ja sanoi tulleensa yhtäkkiä sairaaksi ja joutuvansa siksi perumaan koko homman. Just joo… Jouduin sitten soittamaan Lastenlinnaan ja ilmoittamaan heille, että ei tämä nyt onnistu tänään. Joudumme siirtämään kuvattavan istunnon kolmen viikon päähän, tiistaille 2.2. Silloin se menee myös opetukseni päälle, joten joudun siirtämään yhden luennon sen takia.

Teknisen osaston päällikkö pahoitteli kuitenkin kovasti tapahtunutta ja sanoi, että heidän sisäinen kommunikaationsa epäonnistui tässä pahemman kerran. Todellakin!

Mutta täytyy todeta lohduttavana havaintona, että se, kun jokin itselle hyvin tärkeä asia lopulta menee pieleen, on huomattavasti vähemmän ahdistavaa kuin se, kun PELKÄÄ etukäteen, että se asia menee pieleen. On suorastaan VAPAUTTAVAA, kun jokin asia joskus todellakin menee ihan uskomattomalla tavalla niin pahasti päin haitaria, että ei voi kuin ihmetellä. Melkein naurattaa! 

Eli toisin sanottuna asiat menevät pieleen, jos ovat mennäkseen. Se on luonnonlaki. Turha ahdistua siitä liikaa etukäteen.