Pe 22.1.2010
FM Johanna Isosävi väittelee 22.1.2010 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Les formes d’adresse dans un corpus de films français et leur traduction en finnois " (Puhuttelumuodot ranskalaisissa elokuvissa ja niiden kääntäminen suomeksi). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorium XII, Unioninkatu 34.
Vastaväittäjänä on professori emerita Catherine Kerbrat-Orecchioni, Université Lumière Lyon 2, ja kustoksena on professori Juhani Härmä.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
————————————————————-
(Klo 10.33): Vitsit! Tosi hienoa! =) Mäkin olen jo tässä ihan hermona Johannan puolesta. Olen ollut niin paljon yhteyksissä Johannan kanssa, että melkein tuntuu siltä kuin olisi oma väitöstilaisuus tänään. Toisaalta tässä myös tulee mieleen oma väitöstilaisuus vuoden takaa ja tulee melkein liikuttunut olo, kun muistaa ne fiilikset silloin. /*niisk!*/ Oli se niin hieno päivä. Tuntuu siltä kuin tänään pääsisin tavallaan elämään sen uudelleen, vaikka tietenkin tämä on nyt Johannan päivä.
(Klo 15.32): Oikein hienosti meni Johannan väitös. Vastaväittäjä kehui kovasti työtä. Tilaisuus kesti 2,5 tuntia eli hieman pidempään kuin minulla. Aluksi vastaväittäjä piti pitkän monologin. Loppuajasta Johanna joutui vastaamaan enemmän, ja tuli joitakin aika kiperiäkin kysymyksiä. Anyway, Johanna selvisi mielestäni tilanteesta erittäin hyvin. Hän pystyi vastaamaan oikein selkeästi ja sujuvasti melkein kaikkeen. Se oli oikein kiinnostavaa, ja ilmapiiri oli kutkuttavan intensiivinen. Sain itsekin vastaväittäjän kommenteista joitakin hyödyllisiä ideoita jatkoa ajatellen.
Väitöstilaisuuden jälkeen oli vielä kahvitilaisuus. Siellä tapasi tietenkin paljon tuttuja. Nyt olen takaisin työhuoneella. Yritän tässä vielä tehdä vähän aikaa töitä, ennen kuin täytyy lähteä kotiin valmistautumaan karonkkaan.
La 23.1.2010
(Klo 3.51): Karonkka pidettiin Linnan kellariravintolassa. Oikein onnistunut paikkavalinta. Siellä oli mielestäni oikein viihtyisä tunnelma, ja kaikki toimi hyvin. Aika kului yllättävän nopeasti. Varsinaisen karonkan jälkeen oli vielä jatkot A21:ssä. Tosi rentouttava ilta, pitkästä aikaa.
Kiitos Johanna!!! Tämä oli hieno päivä. =)
Ainoa epämiellyttävä asia päivässä (tai pikemminkin yössä) oli se, että olin niin taukki, että päätin tavan ja periaatteen vuoksi lähteä sieltä A21:stä kävellen kotiin keskellä yötä. Annankadulta nyt on kumminkin jonkin verran matkaa Pengerkadulle… Ja ulkona oli HEMMETIN kylmä (etenkin juhlakengissä ja iltapuvussa). Olin loppumatkasta kauttaaltaan IHAN umpijäässä, ja varpaani olivat pääosin tunnottomat. Mutta kun taksillahan EI voi Lehtinen kulkea, prkl. ;;;-)
(Klo 12.10): Jostain syystä menin niin ylikierroksilla viime yönä niiden bileiden jälkeen, että sain unta vasta joskus kuuden aikaan aamulla. Heräsin kymmeneltä ihan pirteänä. Elimistöni on ilmeisesti tällä hetkellä tottunut siihen, että nukun vain noin neljä tuntia yössä. Varpaani olivat kohmeessa vielä silloin kuuden aikaankin, joten oli todellakin ehkä vähän typerää lähteä kävelemään sieltä Annakadulta niissä juhlakengissä. Kai se päähänpisto johtui siitä, että kävelin myös vuosi sitten omasta karonkastani Bottalta kotiin keskellä yötä, ja sekin oli siis tammikuuta (vielä hieman aikaisemmin tammikuussa itse asiassa). Mutta silloin minulla taisi kyllä olla vaihtokengät mukana, kun taas nyt ei ollut.
Anyway, en malta olla mainitsematta, että ostimme (me = Anton, Anne, Eeva S., Begoña ja minä) Johannalle lahjaksi LEHMÄN! Ajattelimme, että joka tapauksessa hän saa niin monta kirjaa, että me ostamme sitten vaikka lehmän. 😉 Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, että ostimme netin kautta ihan oikean lehmän, joka lähetetään jonnekin köyhään perheeseen Afrikkaan. Johannahan asuu tällä hetkellä Etelä-Afrikassa, joten ajattelimme, että tämä lahja liittyisi täten kivasti Afrikka-aiheeseen. Ja onhan se nyt kuitenkin aika omaperäinen väitöslahja, vai mitä?! 😉 Ikävä kyllä emme voineet raahata mansikkia sinne kellariravintolaan, joten piti tyytyä lehmäaiheiseen korttiin.
Comments
6 responses to “Johanna väittelee”
Luin mielenkiinnolla kommenttisi! Kiitos kaikesta! Mut voi ei sun kotiinpaluuta… Ehkä sä voisit sen verran löysentää näitä prinsiippejäsi, että juhlakengissä ja puvussa voi kovalla pakkasella ottaa taksin, jos matkaa tulee kilometreissä ;=)
Kiitos itsellesi vielä kerran. =)
Ja joo, kieltämättä arvioin ilman lämpötilan totaalisen väärin silloin keskellä yötä…. 😉 No, oma moka kullan kallis. Olisi tosiaan kannattanut vain joustaa vähän prinsiipeistä ja ottaa taksi.
Hetki sitten availin paketit, kiitos lehmästä ;=) Se oli loistava! (Vaikkei mansikkia ravintolaan saatukaan).
Vielä sun yökävelystä, viime vuonna, sun karonkan jälkeen, oli himppusen lämpimämpi. Taisi olla perinteistä loskakeliä. Nää pakkaset on vähän toista, että tohtori Lehtinen joustakoon silloin! Veikkaan, että pakkaset jäävät sen verran harvinaisiksi, ettet pääse kovin paljon köyhtymäänkään ;=)
Totta, että silloin mun väitöspäivänä oli vähän lämpimämpää. Muistan, kun lähdin sillon kampaajalta, ja oli semmonen kostea viima (“my hair! my hair!”). Ja lisäksi mulla oli siis sillon ne vaihtokengät mukana.
Muistikuva on jotakuinkin se, että kun otit kenkäsi narikasta ja melkeinpä heti ulkona astuin lätäkköön, eikä sillä ollut mitään tekemistä sinun kenkien kanssa =) Joo…mutta elämä on. Ei mitenkään lämmintäkään ollut, varsinkaan märissä kengissä 😀
Niinpä, Pasi, ei sillon mun karonkkayönä lämmintäkään ollut, mutta ei myöskään ihan samanlainen pohjoisnapameininki kuin tällä kertaa. Muistan myös, että mähän unohdin ensin sen mun kannettavan sinne baariin, kun lähdettiin! Jups! Onneksi kukaan ei ihme kyllä ehtinyt pölliä sitä.