Nirupadshan kummitädiksi

Ke 3.3.2010

Päätin viime viikolla ryhtyä World Vision -kummiksi. Täytin kaavakkeen netissä, ja minusta tuli 8-vuotiaan srilankalaisen Nirupadsha-pojan kummi. Tällä viikolla sain World Visionilta kummipaketin, jossa oli kuva ja lisätietoa lapsesta. Hän asuu Kalpitiyassa Sri Lankan luoteisosassa, noin 165 kilometriä maan pääkaupungista, Colombosta, pohjoiseen. Nirupadsha pitää pallopeleistä, ja hänen lempiaineensa koulussa on matematiikka. Hän asuu vanhempiensa kanssa, ja hänellä on yksi veli.

World Visionin ohjeissa sanottiin, että lapsen kuvaa ei saa julkaista missään, joten en ikävä kyllä voi laittaa sitä tähän blogiin. Luonnollisestikin hän on tumma, ja hänellä on ruskeat silmät. Olemus on urheilullinen, mikä ei tietenkään ole yllättävää, kun poika kerran pitää pallopeleistä.

Käytännössä homma toimii niin, että maksan World Visionille joka kuukausi 25 € (ensimmäinen kuukausi maksoi 35 €). Summa menee alueen kehityshankkeelle, jolla parannetaan yhteisön elinoloja (lasten koulutus, terveys, puhtaus, ravinto, jne.). Kummilapsi saa tiedon minusta, ja voimme olla yhteydessä toisiimme kirjeitse. Kerran vuodessa minulle lähetetään raportti hänen kehityksestään.

Suuria lahjoja ei voi lähettää, mutta pieniä kyllä: rajana on se, että lahjojen täytyy mahtua tavalliseen kirjekuoreen, jonka paksuus ei saa olla yli 3 cm. Hmm…. Finn-Aikin T-paita, Tung Bui -postikortteja, ranskan oppikirja, suomenkielinen Aku Ankka… Joo!!! Tämä on kivaa!!! Ja jatkossa voin sitten aina lähettää hänelle postikortin kaikilta reissuiltani. Ja jonakin päivänä voisin vaikka käydä katsomassa häntä Sri Lankassa. Tulisi varmaan kiva reissu! Kummilapsen tapaaminen on nimittäin ihan mahdollista, mutta hänet saa kuulemma tavata vain World Visionin valvonnassa. (Se aikidon yksityistunneista siis… Pahus… 😉