Kamppailudokkarin kuvauksissa

To 1.4.2010

Tänään oli sen yhden kamppailudokkarin kuvaukset Taikissa. Kaikki meni ihan kivasti. Kaikkiaan kuvauksiin meni nelisen tuntia, mikä oli tavallaan aika paljon, mutta ei se mitään, koska oli mukavaa! Emme olleet treenanneet Teemun kanssa niitä juttuja lainkaan etukäteen. Kaikki kehiteltiin vasta paikan päällä. Ensimmäiset puoli tuntia menivät siihen, että paikalla ollut kaupunkilehtien toimittaja otti meistä vauhdikkaita valokuvia joitakin mahdollisia tulevia lehtijuttuja varten. Siinä sitten samalla treenailtiin niitä tekniikoita varsinaisia kuvauksia varten. Teloin jo siinä vaiheessa oikean jalkani: yhdessä tachidori kokyonagessa, jossa minä olin ukena, jalkateräni jäi kovalla vauhdilla Teemun polven alle (ja vieläpä sen polven, jossa on tällä hetkellä titaaninen polvituki). Aaaargh… Pystyin kuitenkin jatkamaan. Toivon, että siihen ei tullut murtumaa. (On se sen verran kipeä edelleen, että huonolla tsäkällä saattoi tulla pieni murtuma.) Joka tapauksessa minulla on asiat hyvin Teemuun nähden: Teemulla on nimittäin polvi sökönä ja sääriluussa murtuma. Mutta ei se estänyt häntä lentelemästä ympäri tatamia tänään! (No, haittasi se ilmeisesti kuitenkin vähän, mutta hämmästyttävän hyvin hän kesti kivun ja/tai pystyi kikkailemaan jalkansa kanssa ilmalentojen alastuloissa.) 

Oikeastaan vasta paikan päällä minulle selvisi, että kyseessä ei ollutkaan varsinainen dokkari, vaan pikemminkin jonkinlainen taiteellinen produktio. Emme siis oikeastaan pyrkineet realistisen aikidon lajiesittelyn antamiseen, vaan pikemminkin pyrimme tekemään mahdollisimman vauhdikkaita ja näyttäviä tekniikkasovelluksia, joissa oli jonkin verran näyttelemistä mukana. Taustalta tuli savukone-efektiä sun muuta. Noin puolet tekemistämme tekniikoista olivat bokken-sovelluksia (okei, tosi vapaita sovelluksia… 😉 En ollut alun perin ollut kovin optimistinen nimenomaan asetekniikoiden suhteen, koska edustamme Teemun kanssa eri asekoulukuntia, emmekä siis olleet treenanneet niitä lainkaan etukäteen. Lopulta niistä kuitenkin tuli varmaankin näyttävin osa demoamme. Lisäksi teimme mm. koshinagen, hijikimeosaen,  iriminagen, nikyo uran ja tenchinagen erilaisista soveltavista hyökkäysmuodoista. Teemu oli pääasiassa ukena ja minä torina, mutta yhdessä tachidori kotegaeshissa minä olin ukena. Päätimme jättää pois sen tachidori kokyonagen, jossa teloin jalkani. 

Näimme kuvausten jälkeen pikaisesti raakakuvaa. Se näytti minusta ihan hyvältä tai vähintäänkin siedettävältä (vaikka totesimmekin kumpikin Teemun kanssa, että meidän täytyy vissiin alkaa tiputtaa painoa…). Varmasti leikkaamisella saadaan vielä paljon aikaiseksi. Onneksi asialla ovat ammatti-ihmiset. Lopputulos ei kuitenkaan ole minulle pääasia vaan itse tekeminen. Se oli hauskaa. Tämä oli oikein virkistävä kokemus.

Täytyy toivoa, että jalkavammani ei estä minua treenaamasta leirillä tänä viikonloppuna. Se olisi tosi harmi. Jos olisin ehtinyt, olisin käynyt tänään kuvauttamassa sen jossakin, mutta en ehtinyt. Täytyy siis ilmeisesti tyytyä tatami-testiin: jos siihen sattuu hemmetisti huomenna, kun yritän tehdä ukemeita, siinä saattaa olla murtuma. Jos ei satu, todennäköisesti siinä ei ole mitään mustelmaa ja pientä turvotusta pahempaa.