Leiri Norrköpingissä 7.-9.5.2010

Pe 7.5.2010

Ohjaan aikidoleirin Norrköpingissä, Keski-Ruotsissa, 7.-9.5.2010. Täytyykin tästä jo lähteä lentokentälle.  

(Klo 22.10 Norrköpingissä): Oli ihan siisti ilta. Matka meni ihan ok. Lentokenttä oli tosin ihan tupaten täynnä väkeä, ja lento oli puolisen tuntia myöhässä. Mutta on tosi kätevää, että tänne Norrköpingiin tulee suora lento Helsingistä. Järjestävän seuran pääohjaaja, Matthias, oli minua lentokentällä vastassa. Menimme suoraan dojolle. Dojo on tosi jees. Se on joku paikallinen kamppailulajikeskus, jossa ei ole mitään muuta härdelliä ympärillä. Pelkkä dojo, pukuhuoneet ja oleskelutila. Tuntui suorastaan oudolta vetää treenejä, kun ei ollut mitään taustameteliä. Paikalla oli pääasiassa isokokoisia kaappeja, jotka ovat aiemmin treenanneet Iwama-tyyliä (joka on siis varmaankin yksi kovimpia aikidotyylejä). Päätin vetää melko tiukan alkujumpan (pitihän mun testata, ollaanko täällä ihan pullapoikia vai oikeita treenaajia! 😉 Alkoi siinä vähän pojilla jalat tutista ja naama punottaa, vaikka se oli itse asiassa kevennetty versio meidän nykyisestä normi alkujumpasta (mä aloin vasta vähän päästä siinä käyntiin… 😉

Treeni oli muutenkin vauhdikas. Teimme melkein pelkkiä heittoja. Vedin erilaisia sovelluksia ristiaskelaloituksella, ja lisäksi pari ihan perustekniikkaa, joilla pyrin selventämään niitä sovelluksia. Treenasin koko ajan itsekin mukana, kuten yleensä normaaleissa treeneissäkin. Tahdon ottaa tämän leirin myös oman treenaamisen kannalta. On kiinnostavaa päästä treenaamaan uusien ihmisten kanssa. Lisäksi nämä entiset Iwama-treenaajat ovat aivan erityisen kiinnostavia, koska heillä on niin vahva tapa tehdä, ja he ovat tottuneet liikkumaan aika eri tavalla. On haastavaa yrittää saada heidät liikkumaan niin kuin itse tahtoisi (ei ihan helppoa aina…). Matthias on tietysti tosi hyvä (ja minulle tuttu harjoituskumppani eri leireiltä Ruotsista ja Ranskasta), ja lisäksi paikalla on mm. Katarina, joka on käynyt viime vuosina paljon Ranskassa treenaamassa, sekä Milja, joka asuu nykyään Ruotsissa mutta kävi aimmin Suomessa asuessaan leireilläni monta kertaa. On kiva, että tatamilla on myös joitakin tuttuja.

Treenien jälkeen menimme yhteen italialaiseen raflaan syömään. Päätin unohtaa laihiksen kokonaan: tuli vedettyä iso pitsa ja vielä jälkkärijätskikin.  Ajattelin, että se on ihan jees, koska huomenna on koko päivä treenejä edessä. Täytyykin tässä vielä vähän suunnitella huomista.

La 8.5.2010

(Klo 22.40): Olipas pitkä päivä. Treenejä treenien perään koko päivän. Mutta oli kivaa. Tänään tatamilla oli vielä parempi fiilis kuin eilen, koska porukkaa oli tänään selvästi enemmän. Tänään paikalle tuli porukkaa myös ainakin Tukholmasta ja Linköpingistä. Itse asiassa Tukholmasta tuli mm. Uffe ja Claes, mikä oli TODELLA yllättävää. Hehän ovat kummatkin treenanneet jo iäisyyden. Claes on aloittanut treenaamisen jo varmaan joskus niihin aikoihin, kun minä synnyin, ja Uffekin oli tosi pitkällä jo joskus niihin aikoihin, kun minä olin vielä yläasteella. Treenasimme tosi paljon yhdessä leireillä, koska tykkäsimme kumpikin pitää kovaa vauhtia päällä. Uffellahan on tosi fyysinen ja omaperäinen tapa tehdä, eivätkä kaikki tahtoneet siksi treenata hänen kanssaan (siinä tunsi usein itsensä lattiarätiksi, jolla joku moppasi tatamia). Minä ja Juuso jonotimme hänen treenikumppanikseen, ja jäimme usein vielä treenien jälkeenkin mättämään hänen kanssaan. Anyway, tänään Uffe oli siis minun treeneissäni, ja hän todellakin toi aika paljon vipinää sinne… Se oli hauskaa.

Muutenkin porukka on täällä jotenkin tosi fyysistä (siksi he varmaan kutsuivatkin minut). Teimme TOSI paljon heittoja, ja lisäksi kuntopiirejä, juoksemista, staattisia lihaskuntoliikkeitä, jne. Jatkoin tänään pääasiassa sen ristiaskelkuvion soveltamista.Itse asiassa keksin siitä yllättäen vaikka kuinka monta uutta tekniikkavarianttia. Jotenkin olin niin innostunut dojon ilmapiiristä tänään, että se sai luovuuteni heräämään. En muista, koska olen viimeksi ollut niin luova tatamilla. En ainakaan tänä keväänä vielä kertaakaan. Lisäksi vedin joitakin muitakin sovelluksia (mm. pyyhkäisyaskelsovelluksia ja nyrkkeilysovelluksia, mutta niitä en keksinyt tänään; ne olivat niitä viime vuoden juttuja). Välillä tehtiin myös pari perustekniikkaa. Viimeisten treenien lopussa teimme vielä staattisen lihaskuntopiirin (mikä on siis suunnilleen kamalinta, mitä ihminen voi tehdä monen tunnin heittopainoitteisen treenirupeaman päätteeksi). Kaikki olivat sen jälkeen IHAN finaalissa (myös minä, koska treenasin koko ajan itsekin). Hetken aikaa kumarrusten jälkeen salissa oli ihan hiljaista. (Aloin jo miettiä, että meniköhän tämä treeni sittenkin ihan vähän överiksi…) Mutta sitten jengiä alkoi valua luokseni kiittelemään, että olipas hyvä treeni… Sen jälkeen siirryimme suorinta tietä intialaiseen raflaan ja vedimme siellä hillittömän mättöaterian. (/*örgh!*/) Nyt on onnellisen raukea olo. Kello ei ole vielä yhtätoistakaan, mutta olen valmis kaatumaan sänkyyn.  

Su 9.5.2010

Vitsit, että on kaikki paikat kipeinä… Kuka idiootti veti kauheen rääkkileirin tänä viikonloppuna??!! (Ai nii joo…) Treenien alussa teimme pari kierrosta kuntopiiriä. Ensin aerobinen ja sitten anaerobinen. Siis etenkin se eka kierros tuntui IHAN JÄRKYTTÄVÄLTÄ. Totesin heti ensimmäisessä liikkeessä, että kroppani ei ollut ehtinyt palautua eilisestä. Jalat olivat ihan voimattomat. Kuntopiiri tuntui suorastaan painostavalta. Mutta sen jälkeen oli kieltämättä hieman vetreämpi olo. Treenasimme tänään katateryotedoria. Jatkoimme edelleen samaa ristiaskelideaa kuin eilen. Sovelsin sitä taas uusiin liikkeisiin. Tosi jees: nyt minulla on myös paljon uusia ideoita tuleviin oman seuramme treeneihin. Ensimmäinen tunti tehtiin pelkkiä heittoja. Sen jälkeen rauhoitin tahtia vähäksi aikaa parilla lukkotekniikalla. Loppuun otimme jiywazaa (vapaatekniikkaa) ja sen jälkeen vielä vapaavalintaiset 150 lihaskuntoliikettä (/*kjäh-kjäh*/). Olin ihan hiestä märkä ja naama punaisena treenien jälkeen. Sama näytti koskevan kaikkia muitakin. Nyt kroppani jokainen lihas on kipeä. Lisäksi pieniä kolhuja siellä täällä (erityisesti vasen kyynärpääni on kipeä; siihen sattui jotakin eilen). Mutta leirin jälkeenhän pitääkin olla sellainen fiilis, että on todella tehnyt jotakin. Muuten aika olisi mennyt hukkaan.

Paluumatka sujui vaivattomasti. Norrk&o
uml;pingin lentokenttä on niin pieni, että sieltä oli tosi kätevää lähteä. Ei tarvinnut jonottaa juurikaan missään vaiheessa. Olen kaikin puolin tyytyväinen viikonloppuun. Leiri oli hyvin järjestetty, ja tatamilla oli oikein hyvä ilmapiiri. Sen lisäksi, että pääsin vetämään leiriä Ruotsiin, pääsin itsekin siinä samalla hyvin treenaamaan. Nyt on melko ryytynyt olo, mutta positiivisella tavalla.  

Ma 10.5.2010

(Klo 10.16 tenttivalvonnassa): Aaaaargh! Vitsit, että mua väsyttää! Oon ihan rätti. Mä en jaksa liikkua, mun aivot on pelkkää hyytelöä, joka paikkaan sattuu, mä nukahdan kohta… Mut oli kyl ihan sairaan kiva viikonloppu! =)