La 22.5.2010
(Klo 20.56 Hotelli Cumuluksessa, Lahdessa): On ollut sen verran paljon ohjelmaa, että en ole ehtinyt kirjoittamaan aikaisemmin. Michelinen leiri alkoi eilen Helsingissä, meillä Finn-Aikissa. Onneksi Kustaalla oli mahdollisuus käydä hakemassa hänet lentokentältä. Samalla tuli pari ruotsalaista, joita en ollut koskaan aiemmin tavannut. Anyway, treenit pidettiin siis Liikuntamyllyssä. Oli taas (vaihteeksi) pientä härdelliä salivarauksen kanssa: olimme varanneet salin jo ajat sitten, ja olin saanut siitä liikuntavirastolta varausvahvistuksen ihan normaalisti, mutta jostain syystä sambopainijoille ei oltu ilmoitettu heidän treeniensä peruutuksesta (#¤%&x!). Lisäksi Myllyn vaksit eivät olleet merkinneet varausta omiin papereihinsa, vaikka heille sen sijaan oli lähetetty tieto varauksestamme. Jouduimme sambokoutsin kanssa säätämään asian kanssa ennen treenejä vaikka kuinka pitkään, ja myöhästyin sen takia alkulämmittelystä. Lopulta siis kuitenkin selvisi, että sali oli todellakin varattu meille.
Treenit eivät eilen vielä olleet kovin rankat. Pidin niitä suorastaan melko kevyinä. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme omissa treeneissämme tehneet niin paljon peruskuntoharjoitteita. Lisäksi treenimme ovat lähes poikkeuksetta heittopainoitteisia, kun taas eiliset treenit olivat lukkotekniikkapainoitteiset. Opin mm. yhden tosi hyvän pointin yonkyosta (siitä, miten uken kyynärpään saa pidettyä alhaalla otetta vaihdettaessa). Vasta lopussa tehtiin heittoja. Sinänsä se ei siis mielestäni ollut kovin rankkaa. Salissa oli kuitenkin melko kuuma, mikä lisäsi hieman rankkuutta. Vielä ei ole ehtinyt tottua treenaamaan kuumassa, koska ilmat ovat lämmenneet vasta vähän aikaa sitten.
Tänä aamuna matkustin Lahteen Timon kyydissä. Samaa matkaa tulivat myös Aino ja Elsa. Tänään treenit olivat huomattavasti rankempia kuin eilen, koska teimme paljon heittoja. Aamupäivätreeneissä teimme ihan sikapaljon kotegaeshia. Se alkoi tuntua suht rankanlta jossain vaiheessa. Etenkin, kun salissa oli tänään niin kuuma alusta lähtien.
Totesin myös, että oikea ranteeni on tosi kipeä. Se ei oikeastaan kestä ollenkaan kotegaeshia tällä hetkellä. En antanut kenenkään tehdä siihen varsinaisesti lukkoa vaan pelkästään ohjaavan liikkeen, johon lähdin itsestään mukaan. Lisäksi vasen kyynärpääni on edelleen kipeä sen Ruotsin-leirin jäljiltä. Ja suwariwaza (polvitekniikat) tuntuvat kamalilta, koska oikean polveni alle on ilmeisesti kertynyt nestettä. Tosi hyvässä kondiksessa kroppa taas… Saa nähdä, missä kunnossa niveleni ovat kymmenen vuoden päästä. Nyt alan jo maksaa hintaa kaikista niistä tunneista, jotka vietin tatamilla joskus kymmenkunta vuotta sitten. Se oikea ranteenihan meni sijoiltaan aikidotreeneissä Ranskassa vuonna -99, ja oikean polveni teloin muistaakseni judossa samana vuonna. Vasemman kyynärpääni teloin tosin ensimmäistä kertaa vasta siellä Japanissa syksyllä -08 treenatessani sen yhden massamurhaajapsykopaatin kanssa (en ollutkaan ennen sitä havainnut, että kropassani oli vielä jäljellä joku nivel, jonka voisin vielä teloa näin vanhoilla päivilläkin! jess, on se kiva, että jotain telottavaa on vieläkin jäljellä!!).Täytyy varmaan käydä moikkaamassa Varpelaa tässä joskus lähiaikoina.
Treenien väliajalla kävimme rannassa kahvilla. Kävimme myös katsomassa maisemia mäkihyppytornin huipulta. Ihan siistiä! Micheline toi minulle tuliaisiksi Etelä-Ranskasta puoli kiloa suklaata (/*röyh!*/). Se oli hieman kiusallista. Täytyy muistaa viedä hänelle jotakin, kun menen Ranskaan seuraavan kerran… (hemmetti, kun mä en koskaan tule ajatelleeksi…) Anyway, on ollut tosi mukavaa nähdä Michelineä pitkästä aikaa ja jutella hänen kanssaan. Olemme hyviä ystäviä, vaikka emme näekään toisiamme enää nykyään kovin usein. Hän on jotekin tosi cool tällä hetkellä. Hän nauraa minulle, kun käännyn hissin ovelta väärään suuntaan ja löydän hetken päästä itseni jostain ihan ihme mestasta ("Mis mä oon??! Mis mä oon?!! Miten täältä pääsee poooois, heeeei?!!"). No, sitä on varmaan ihan viihdyttävää seurata sivusta… =D Olen vähän kuin kauppakassi: jos tahtoo, että pysyn mukana, minua täytyy raahata koko ajan mukana. Muuten väkisinkin unohdun jonnekin ja ajaudun erilaisten sattumusten kautta ties minne.
Iltapäivätreenit olivat tosi vauhdikkaat. Teimme tosi paljon eri heittotekniikoita. Ushirowazasta tehtiin yksi tosi kiinnostava sisäänmeno (sellainen, jossa ukea ei päästetty jälkimmäiseen käteen kiinni, ennen kuin kännyttiin hänen eteensä aihanmi-asentoon). Kahden tunnin treeni meni kuitenkin mielestäni varsin nopeasti. Eniten minua väsytti kuumuus ja siitä aiheutuva nestehukka. On tullut hikoiltua tosi paljon tämän leirin aikana. Toki heitotkin alkoivat jossain vaiheessa rasittaa (etenkin yhdessä vaiheessa, kun teimme taas pitkään kotegaeshia), mutta on ollut ihan kiva todeta, että kondikseni on ollut joskus huonompikin. Omat treenimme ovat nykyään niin fyysisiä, että tälläinen helteinen mättöleirikään ei tunnu mitenkään tappavalta. Vaikeinta on mielestäni pitää keskittymistä yllä koko päivän. Jossain vaiheessa ajatukseni alkavat aina leijailla ties missä, mikä on hieman ongelmallista tällaisissa teknisesti vaativissa ja nopeatempoisissa treeneissä, joissa pitäisi koko ajan pysyä skarppina. No, onneksi pitkällä kokemuksella voi kompensoida jonkin verran pientä poissaolevuutta.
Treenien jälkeen menimme syömään erääseen thaimaalaiseen raflaan. Palvelu oli vähän hasardia, mutta sapuska oli ihan hyvää.
Su 23.5.2010
(Klo 22.59): Jessus, että on ollut väsynyt olo tänään. Treenit olivat tosi jees. Aika paljon tehtiin taas heittotekniikoita, mutta onneksi välillä myös vähän aikaa lukkoja. Aluksi tehtiin hanmihandachiwazasta shihonagea, kotegaeshia ja ikkyota. Sitten siirryttiin tachiwazaan, josta tehtiin ainakin katatedori sokumen iriminagea ja ikkyota. Toisen tunnin aikana tehtiin katateryotedori kokyonagea (erilaisia sovellusmuotoja), uchikaitennagea (aika kiinnostava sovellus, jota en ollut koskaan aiemmin varmaan tehnyt), kotegaeshia, ikkyota, nikyota ja sokumen iriminagea. Lopuksi tehtiin vielä sellaista sovellusta, jossa uke hyökkäsi yhteensä kolme shomenuchia peräkkäin. Tori torjui niistä kaksi ensimmäistä ja teki kolmanteen kotegaeshin. Sen jälkeen tehtiin vielä sama juttu siten, että kaksi ensimmäistä hyökkäystä muutettiin yodan tsukeiksi, ja kolmanteen hyökkäykseen (joka oli edelleen shomenuchi) sai tehdä minkä tahansa tekniikan. Se oli ihan virkistävää. Treeni oli fyysisesti melko rankka. Tuli hikoiltua tosi paljon. Ihan delaamispisteessä en kuitenkaan ollut vieläkään. Jotenkin vain tuntui tänään entistä vaike
ammalta keskittyä. Vaikka viikkoni ovat yleisesti ottaen ihan täynnä ohjelmaa, sunnuntaiaamuisin pyrin yleensä ottamaan kevyesti, jos mahdollista: nukun pitkään, luen rauhassa Hesaria, kuuntelen musaa, jne. Ehkä siitäkin syystä nämä leirien sunnuntaitreenit tuntuvat aina jotenkin tosi ryydyttäviltä nykyään. Sisäinen kelloni sanoo, että sunnuntaiaamuisin on aika löhöillä eikä treenailla. Lisäksi kaikki nivelvammani vaivasivat tänään vielä enemmän kuin eilen. No, onneksi iltapäivällä ehdin ottaa pitkät päiväunet. Nukuin niin sikeästi, että tunsin olevani yhtä sänkyni kanssa. Onneksi minun ei enää nykyään tarvitse tulkata Michelinen leirejä, koska hän vetää treenit englanniksi. Jos joutuisin tulkkaamaan, olisin aivan liian väsynyt näiden leirien jälkeen nykyään.
Leiri oli mielestäni tosi onnistunut. Pääsin tosi hyvin itse treenaamaan ja sain paljon hyödyllisiä ideoita omia tulevia treenejämme silmällä pitäen. Michelinellä on tosi kiva tapa vetää treenejä, ja hän on tosi mukava tyyppi. Oli muutenkin hauska nähdä häntä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Ja tietysti nämä leirit ovat aina muutenkin oiva tilaisuus nähdä tuttuja.