Valmistautumista promootioon

Ma 24.5.2010

Tämä viikko tulee olemaan aika täynnä kaikenlaisia promootioon liittyviä tapahtumia ja viime hetken järjestelyjä. Kävin tänään ostamassa värillisen iltapuvun Meslewiltä. Promootiotapahtumissa tarvitsee pääasiassa mustaa pukua, joka minulla on jo valmiina. Käytän mm. omassa väitöskaronkassani pitämääni mustaa iltapukuani (ilman punaista huivia tietenkin) ja mustia juhlakenkiäni. Puvun päälle laitan mustan jakun. Mustat hanskat sain lainaksi Ullalta. Miekan kiinnittämiseen tarvittavan vyön ostin viikko sitten. Miekan ja pipon hankin jo muutama kuukausi sitten.

Anyway, miekanhiojaispäivänä eli torstaina naisten tulee käyttää värillistä iltapukua. Sellaista minulla ei ennestään ollut, joten kävin tänään ostamassa sen. Olin varannut ajan Meslewille puvun sovittamista varten. Valitsin yksivärisen kirkkaanpunaisen puvun. Siinä jää periaatteessa olkapäät ja rintakehän yläosa kokonaan paljaaksi (ei siis ole mitään olkahihnoja). Se näyttäisi muuten ihan hyvältä niin, mutta myyjä huomautti, että olkapäissäni olevat leikkausarvet kannattaa peittää huivilla (varmaan ihan hyvä pointti…). Siispä ostin lisäksi samanvärisen huivin. Jotenkin hän onnistui myymään minulle myös iltalaukun, kapeakorkoiset juhlakengät sekä vanteen, joka laitetaan helmaan, jotta se pysyy leveänä. No, ihan sama. Kalliiksi tämä tulee joka tapauksessa. Kaiken lisäksi jouduin viemään puvun ompelijalle lyhennettäväksi ja kavennettavaksi. Mutta kieltämättä olen ihan tyytyväinen siihen pukuun. Se on melko yksinkertainen, mutta kuitenkin tosi näyttävä. Vähän vain tuntui hölmöltä joutua ostamaan uusi puku vain miekanhiojaispäivää varten. Lasken kuitenkin sen varaan, että joskus myöhemmin tarjoutuu vielä jokin muukin tilaisuus käyttää sitä (esim. jonkun kollegan karonkka, tms.).

Ai niin, siitä sovittamisesta puheen ollen oli tosi huvittavaa, kun se myyjä yritti ensin sulloa muskeleitani liian pieneen pukuun. Hän seisoi paljaan selkäni takana ja yritti kiskoa vetskaria kiinni: "Ai sä oot näköjään oikein URHEILIJA!! Mistä lajista tulee tommonen selkä?? Siis tolla selällä on kyllä tehty aika paljon jotain! Mä oon liikuntatieteiden lisensiaatti enkä oo kyllä nähnyt ennen tommosta settiä kuin uimareilla!" =D No, onhan se hyvä, että liikuntatieteiden lisurin yleissivistys laajeni, kun hänelle tarjoutui lopultakin tilaisuus nähdä oikein AIKIDOKAN selkä. Olin niin imarreltu, että teki mieli lisätä pökköä pesään ja pullistella vähän lihaksia (tyyliin: "No löytyy täältä kyllä TÄMMÖNENKIN!" ;-). Luovuin kuitenkin ideasta, koska pelkäsin, että se kallis puku repeäisi. Vähän sama tilanne kuin muutama viikko sitten, kun kävin hepatiittirokotuksessa. Hoitaja tuikkasi piikin lihakseeni ja kysyi samalla: "Niin mikä se sun laji olikaan??" ("Ai mikä laji?? Olinks mä maininnut jotain jostain lajista??" 😉

Joka tapauksessa pukuasiat alkavat vähitellen olla kondiksessa. Täytyy vielä pestä musta iltapuku ja käydä keskiviikkona hakemassa värillinen puku ompelijalta. Lisäksi jotain muuta pientä viimeistelyä, mutta pääpiirteissään kaikki alkaa olla kunnossa. Hattuun ja miekkaan täytyy kuulemma kiinnittää nimilaput, ennen kuin ne jätetään juhlasaliin aktiharjoituksessa torstaina. Asiaa pohtiessani silmiini osui valkoinen urheiluteippirulla, joka lojui treenikassini pohjalla. Sain siitä idean värkätä nimilaput urheilijoiden jeesusteipistä. Ou jee!!

Tänään oli myös yleisten juhlatanssien ja tohtoripoloneesin pakolliset harjoitukset Vanhan juhlasalissa. Viime viikolla olisi jo ollut vapaaehtoisia yleisten juhlatanssien harjoituksia, mutta en millään ehtinyt niihin paikalle. Sen kyllä kieltämättä vähän huomasi tänään… Onneksi Paula oli koko ajan suoraan edessäni, joten pystyin katsomaan häneltä mallia (hän oli ollut yksissä vapaaehtoisissa harjoituksissa viime viikolla). Muuten olisin ollut IHAN pihalla. Olin kyllä siltikin melko pihalla, mutta se nyt oli odotettavissakin, enkä aio ottaa asiasta minkäänlaista ressiä. Tohtoripoloneesivaiheessa paikalle ilmestyi myös Antti Arppe, jonka tunnen mm. SKYstä ja yo-pedagogiikan kurssilta. Meillä kummallakaan ei ollut paria, joten päätimme tanssia tohtoripoloneesin yhdessä. Ou jee! Kivaa, että sai tutun parin, jolle kehtaa sanoa ihan suoraan, jos on ihan pihalla. Itse asiassa Antti opettikin minulle siinä pikaisesti valssin perusaskeleet (joita en tietenkään osannut ennestään). Myös poloneesin Antti hallitsi paremmin kuin minä, koska hän on ilmeisesti osallistunut kaikenlaisiin akateemisiin vuosijuhliin sun muihin pippaloihin ja oli kai aikoinaan mukana myös lukion vanhojen tansseissa. Itse en ollut mukana edes vanhojen tansseissa (koska olisin muistaakseni joutunut olemaan niiden tanssitreenien takia pois aikido- ja judotreeneistä, ja eihän se käynyt päinsä…) No, mutta ainakin olen nyt näissä pippaloissa mukana! =) Vielähän sitä tässä ehtii kaikenlaista.