Promootiretki ja -tanssiaiset

Su 30.5.2010

(Klo 14.00 aamukahvin äärestä): Heräsin puolisen tuntia sitten. Promootiotanssiaset jatkuivat viime yönä klo 4.20 asti (ja sen jälkeen piti vielä kävellä kotiin, koska taksillahan EI kuljeta…)

Aamulla lähdettiin kymmenen aikaan Kauppatorilta noin tunnin mittaiselle vesibussiajelulle. Vesibussissa ohjelmassa oli yhteislaulua live-orkesterin säestyksellä. Tarjolla oli skumppaa, mutta päätin itse pysyä koko retken ajan alkoholittomalla linjalla. Ilma oli hieman viileä ja tuulinen, mutta onneksi ei satanut, joten pystyimme olemaan kannella. Tällä kertaa minullakin oli ylioppilashattu päässä. Sen sijaan kaikki muut eivät olleet tajunneet ottaa sitä mukaan (/*kjäh-kjäh*/). Vesibussiajelu päättyi Kulosaaren Casinolle, missä oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Ohjelmassa oli puheita ja live-musiikkia. Pääasiassa tuli taas juteltua Paulan ja Mikan kanssa. Välillä juttelimme kyllä myös pöytäämme tulleen riemumaisterin ja tämän vaimon kanssa. Kyseinen riemumaisteri oli myös eläkkeelle jäänyt proffa. En tiedä, kuinka moni niistä promootioon osallistuneista riemumaistereista oli sellaisia, jotka jäivät valmistumisensa jälkeen yliopistolle, mutta vaikutelmani on, että suhteellisen moni.

Palasin retkeltä metrolla samaa matkaa Paulan ja Mikan kanssa. Päätimme Paulan kanssa, että 50 vuoden päästä olisimme kumpikin mukana promootiossa riemutohtoreina. Ou jee!!

Huomasin heti aamulla, että jaloissani oli hirveät rakkulat, joiden takia kävely tuntui koko päivän ihan kamalalta. Ne tulivat perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin kävelin Finlandia-talolta kotiin juhlakengissä (koska taksillahan ei kuljeta, enkä tietenkään ollut tullut ajatelleeksi ottaa vaihtokenkiä mukaan). Kävin iltapäivällä ostamassa apteekista rakkolaastareita, mutta eivät ne enää kovin paljon auttaneet, koska rakkulat olivat jo ehtineet ilmestyä. Ehdin myös ottaa pienet torkut ennen illan juhlaa.

Tanssiaiset alkoivat seitsemältä Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa. Olin paikalla jo kuuden aikaan, koska olin varannut ajan valokuvaukseen ennen tansseja. Täytyy toivoa, että joku kuvista onnistuu. Ainakin kuvaaja vaikutti ammattitaitoiselta.

Tanssit alkoivat kunniavieraspoloneesilla. Sen jälkeen oli vuorossa tohtoripoloneesi. Tanssin siinä Antin kanssa, kuten olimme harjoituksissa sopineet. Poloneesi oli onneksi aika helppo, joten edes minä en onnistunut mokaamaan siinä kovin pahasti. Sen jälkeen tanssittu valssi oli jo vaikeampi suoritus. Kysyinkin pariltani, voisimmeko mennä valssaamaan keskelle lattiaa mahdollisimman ahtaaseen kohtaan, jotta huono tanssitaitoni ei kiinnittäisi huomiota. Vastaus kuului välittömästi: "Joo". =DDD

Tohtoripoloneesin jälkeen ohjelmassa oli maisterifranseesi. Se oli tosi paljon monimutkaisempi ja näyttävämpi tanssi kuin tohtoripoloneesi. Sitä olikin harjoiteltu etukäteen monta kertaa. Sitä oli tosi mukavaa seurata. Franseesin jälkeen vuorossa olivat yleiset juhlatanssit. En osannut niitä kovin hyvin, koska olin ollut vain yksissä harjoituksissa. Tanssin kuitenkin Pas d'Espagnen (ei mennyt kovin häikäisevästi, mutta oli ihan kivaa). Lisäksi tuli tanssittua pari kertaa valssia. Ei se hyvin mennyt missään vaiheessa, mutta edistyin kuitenkin hieman illan mittaan.

Tanssimisen lisäksi illan ohjeelmaan kuului mm. ruokailu (yllättävän hyvä tarjoilu), joitakin puheita ja kunniakannot. Kunniakannot olivat sellaisia, että joku tyyppi nimettiin aina kannettavaksi kunniatuolissa ympäri juhlasalia. Kannettavina olivat ainakin rehtori, kansleri, promoottori, yleinen seppeleensitoja, riemuseppeleensitoja, riemu-ultimusmaisteri (Klinge), pari kunniatohtoria ja promootion gratista. Jos kannettavana oli miespuolinen henkilö, kantajina oli vain naisia, ja jos kannettavana oli nainen, kantajat olivat miehiä. Yleisö seisoi reunoilla ja osoitti suosiotaan kannettavalle. Aika erikoinen perinne. Mutta oli sitä kieltämättä ihan viihdyttävää seurata. Kunniakantojen jälkeen viimeinen virallinen ohjelmanumero oli promoottorin poistuminen klo 24. Hän poistui rouvansa kanssa miekkakujan läpi. Miekkakujassa olivat mukana kaikki promovoidut tohtorit, joten minäkin olin siinä messissä. Pääsin vihdoinkin vetämään miekan tupesta ja huiskimaan sillä edes vähän. Jihuu!! =))) Yksi paikalla ollut aikidotreenaaja (eräs tässä promootiossa seppeleensä saanut maisteri) huikkasikin minulle selkäni takaa: "Varovasti sitten sen miekan kanssa, Mari!" =)

Puoliyön jälkeen meno muuttui vapaammaksi. Heti promoottorin poistumisen jälkeen oli vuorossa "airuiden vapautumisrituaali". Siltä osin traditio kuulemma elää jonkin verran. Tällä kertaa se tapahtui niin, että porukka alkoi airuiden johdolla tanssia letkajenkkaa ympäriinsä. Mukana oli valtaosa läsnäolijoista. Sanoituksessa ei ollut mitään järkeä. Huusimme vain yhteen ääneen: "Makarooni! Makarooni! Makarooni" Se oli ihan älyvapaata touhua. Letka meni välillä jopa ulos asti: kävimme kääntymässä Kolmen sepän patsaan luona. Antoi varmasti tosi hyvän kuvan ulospäin yliopistoväestä… Näytti nimittäin varmaankin aika huvittavalta, kun frakkiasuiset miehet ja mustiin iltapukuihin pukeutuneet naiset tanssivat letkajenkkaa ulkona tohtorinhatut päässä ja miekat vyötäröllä kiljuen yhteen ääneen: "Makarooni! Makarooni! Makarooni!" Aluksi se oli ihan hauskaa, mutta jossain vaiheessa se alkoi pitkästyttää minua. Teki mieli jäädä pois, mutta en kehdannut. Lisäksi ajattelin, että joka tapauksessa sitä touhua olisi ollut ihan sietämätöntä katsella ja kuunnella sivusta, joten parempi vain pysyä itsekin mukana.

Juhlat jatkuivat Vanhalla kello kahteen asti yöllä. Kuten muutenkin illan aikana, kulutin aikani kiertelemällä eri porukoiden välillä. Yksi porukka oli Antin porukka, jossa oli mukana hänen siskonsa ja joitakin muita. Lisäksi paikalla oli joitakin muita Langnet-tohtoreita eri kieliaineista. Otimme sellaisen yhteiskuvan, jossa oli mukana (tietääksemme) kaikki paikalla olleet Langnet-tohtorit. Välillä etsin Paulan ja Mikan ja juttelin heidän sekä Paulan työkavereista ja näiden aveceista muodostuvan porukan kanssa. Kolmas porukka oli Marjutin porukka. Marjut on väitellyt saksan kääntämisestä, ja hän sattui parikseni promootioaktin parijonossa. Tunsimme kyllä toisemme jotenkuten jo ennestään. Täten minulla oli jatkuvasti seuraa, vaikka olin tullut paikalle yksin. Välillä tuli juteltua ihan tuntemattomienkin kanssa eri yhteyksissä.

Kahden jälkeen lähdimme kulkueessa kohti Senaatintoria. Kulkue kuitenkin kulki hyvin hitaasti mutkien kautta. Ensimmäiseksi pysähdyimme Kolmen sepän patsaalle. Joku airuista piti siinä puheen, minkä jälkeen lauloimme muutaman yhteislaulun. Porukkaa oli edelleen paljon, ja meteli oli melkoinen. Ohikulkijoilla oli siinä ihmettelemistä. Eräs paika
lla sattumalta ollut teinipoika soitti kännykällä kaverilleen, ja kuulin hänen sanovan: "Tääl Kolmen sepän patsaalla on jotkut ihan hillittömät bileet! Ilmeisesti jotain vähän parempaa väkeä…." =D Kolmen sepän patsaalta siirryimme Espan puistoon, missä jälleen pysähdyttiin eri patsaiden luo kuuntelemaan puheita ja laulamaan yhteislauluja. Lopulta neljän jälkeen saavuimme Senaatintorille yliopiston päärakennuksen portaille. Siellä airuet pitivät puheen nousevalle auringolle. Lisäksi laulettiin tietenkin taas yhteislauluja. Porukka alkoi olla tosi kännissä. Itse olin lopettanut alkoholin juomisen jo alkuillasta kahden kuoharilasillisen ja yhden punaviinilasillisen jälkeen. Torstai-iltana miekanhiojaispippaloissa tuli juotua vähän liikaa. Sen jälkeen ei ole enää tehnyt mieli dokata. Tilaisuus päättyi siis klo 4.20. Jotkut lähtivät vielä sen jälkeen Bottalle jatkoille. Itse aloin jo olla sen verran kyllästynyt juhlimiseen, että lähdin kävelemään kotiin. Nyt on ihan hyvä olo, koska eilen ei tullut juotua liikaa. Tietenkin tuollainen kolmen päivän bileputki kuitenkin painaa jonkin verran, mutta eiköhän tämä tästä. Tänä iltana tapaan vielä vanhoja koulukavereitani (mm. Englannissa asuvan Elizabethin, joka on tällä hetkellä käymässä Suomessa).

Ti 1.6.2010

(Klo 12.22): Ei hemmetti, että pitikin lähteä sillon perjantai-iltana juhlakengissä kävellen kotiin sieltä Finlandia-talolta… On edelleen hirveet rakkulat jaloissa sen takia. Etenkin vasen jalka on ihan auki ulkosyrjästä. Joudun kävelemään täällä yliopistollakin sukkasiltaan, koska jopa lenkkarit tuntuvat tosi kivuliailta jaloissa. Ja tänä aamuna vedin ulkotreenit Eltsun yleisurheilukentällä pelkät sukat jalassa. (HYVIN pystyy juoksemaan rataa ympäri ja loikkimaan sukat jalassa!) Ou jee, vitsit mikä taukki mä oon. Olisi pitänyt tajuta ottaa ne vaihtokengät mukaan.

Peruskunto-osuuden jälkeen treenasimme lajitekniikkaa nurtsilla. Vähän tuli sukat märiksi, ja vaatteisiin (ja jopa naamaan ja hiuksiin) tarttui yllättävän paljon ruohoa. Olin ihan VIHREE niiden treenien jälkeen!! Mut sitä vartenhan on suihkut keksitty. (Mut siis YÖH! Nyt täällä mun työhuoneessa kyl kieltämättä haisee ihan märältä nurtsilta! 8-/ Varmaan johtuu noista märistä sukista ja verkkareista, jotka roikkuu tossa. No, mut onneks kukaan opiskelija ei sattunut tulemaan tänään mun vastaanotolle. 😉