Galápagossaarilla

La 17.7.2010

(Klo 7.45): Olen juuri lähdössa Galápagossaarille viideksi päiväksi! SIISTII!!!!

(Klo 22.35 Puerto Ayora, Santa Cruz -saari, Galápagos): Ou jee! Olipas hieno päivä!! Lensimme ensin Quitosta Guayaquiliin ja sieltä sitten edelleen Galápagossaarille. Lentokenttä oli tosi alkeellinen: matkatavarat lastattiin koneesta matkustajien eteen traktorilla. Vaalea labradorinnoutaja nuuhki matkalaukut läpi, minkä jälkeen jokainen sai käydä noukkimasta läjästä omat kamansa. Porukkaa oli aika paljon, joten härdelli oli melkoinen. Kentältä meidät kuljetettiin ensin bussilla San Cristóbal -saaren rantaan, ja sen jälkeen veneellä Santa Cruz -saarelle. Edessä oli vielä noin tunnin bussimatka, ennen kuin saavuimme tänne saariryhmän suurimpaan asutuskeskukseen, Puerto Ayoraan. Maisemat olivat tosi eksoottiset: tavallaan aika karua, mutta kuitenkin niin ainutlaatuista ja hienoa. Saarethan ovat vulkaanista alkuperää, joten maasto on mustaa tai punertavaa. Vesi on jotenkin ihan kirkkaansinistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt missään NIIN sinistä vettä. Kaktuksia on paljon, mutta nekin ovat erilaisia kuin muualla. Kaikki on jotenkin vähän erilaista kuin muualla. Kello on täällä tunnin vähemmän kuin Quitossa, joten aikaero Suomeen nähden on peräti yhdeksän tuntia.

Saavuttuamme hotelliin saimme ensin lounasta. Sapuskat ovat täällä suunnilleen samaa tasoa ja tyyliä kuin niissä halvoissa ecuadorilaisissa paikoissa Quitossa. Huoneet ovat kokonaisuutena ihan jees, mutta etenkin kylppäri on tosi vanhanaikainen. Eurooppalaisten standardien mukaan tämä hotelli olisi ehkä yhden tai korkeintaan kahden tähden hotelli. Mutta ihan ok. Kyllä täällä muutaman yön voi olla. Huoneissa toimii langaton netti, mutta signaali on heikko ja katkeileva. Taidan siksi ladata tämän reissun valokuvat nettiin vasta palattuani Quitoon. Yllä on kuitenkin yksi kuva meitsistä ja jättiläiskilpikonnasta.

Iltapäivällä lähdimme tutustumaan Puerto Ayoran keskustaan sekä Galápagossaarten kansallispuistoon, jossa sijaitsee myös Charles Darwin Research Station -niminen tutkimusasema. Kansallispuistossa oli pääasiassa jättiläiskilpikonnia vauvoista vaareihin. Tuo yllä oleva kuva on otettu sieltä. Lisäksi siellä oli mm. iguaaneja sekä tietenkin paljon erilaisia kasvilajeja. Opas esitteli meille erityisesti endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja, eli sellaisia lajeja, joita ei ole missään muualla maailmassa. Saariryhmähän on kuuluisa nimenomaan endeemisistä lajeistaan. Charles Darwin saapui tänne tutkimusmatkalle vuonna 1835, ja paikka osoittautui hänen tutkimustensa kannalta oikeaksi aarreaitaksi.

Galápagossaaret kuuluvat Ecuadorille, ja ne sijaitsevat Tyynessä valtameressä noin 960 km länteen Ecuadorin rannikosta. Saaret sijaitsevat päiväntasaajalla, joten aurinko porottaa kohtisuorasti suoraan ylhäältä päin. Kuten Quitossa, jo noin klo 18.30 on pimeää. Päivällä lämpötila oli tänään vähän yli +20 astetta, ja ilma oli aurinkoinen. Illalla satoi hieman, mutta oli edelleen melko lämmintä.

Quitoon nähden tässä paikassa on sekin merkittävä etu, että täällä ei ole mitään turvallisuusongelmia. Ulkona voi kuulemma liikkua ihan vapaasti vaikka läpi yön, eikä ole mitään riskiä, että joutuisi ryöstetyksi, tms. Kaupungilla on paljon pieniä liikkeitä, ravintoloita ja baareja, mutta hinnat ovat selvästi korkeammat kuin Quitossa (eivät kuitenkaan aivan Suomen tasoa). Päivällisen jälkeen lähdin vielä kämppikseni, hollantilaisen Erikan, kanssa yhteen rantabaariin drinkille. Vedin jonkun kaktusdrinkin, joka oli… öööh… yllättävän jytkyä kamaa.

On jotenkin tosi epätodellinen olo. Olen yhtäkkiä GALÁPAGOSSAARILLA!! Ihan uskomatonta.

Su 18.7.2010

(Klo 8.10): (Hemmetin kaktusdrinkki… #¤%&x…) Tulimme juuri aamiaiselta ja olemme lähdössä öööh… jonnekin ulos. Saimme ohjeet pistää urheiluvaatteet päälle ja niiden alle uikkarit. Piti myös laittaa runsaasti aurinkorasvaa ja moskiittosuihketta. Joten saa nähdä, mihin tässä vielä pääseekään tänään! Ou jee! 😉

(Klo 14.26): Lyhyesti vain tässä välissä erääseen Facebook-kommenttiin viitaten: tuossa kuvassa pitäisi siis tietääkseni näkyä jättiläiskilpikonnan ETUPÄÄ. (Mutta minulla on kyllä myös paljon kuvia jättiläiskilpikonnien hanureista…)

(Klo 20.05): Vau! Oli tosi siisti päivä taas tänään!! Lähdimme heti aamusta pienellä veneellä kohti Galápagoksen asumattomia saaria. Muutama rohkein matkustaja pääsi reissaamaan veneen katolla. Sinne ei ollut erityisemmin tunkua, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväksi. Ja WOHOU! Vähänkö oli siistiä! Loistava merinäköala, ja todella vauhdikasta menoa. Ainoa huono puoli oli se, että matka kesti melko pitkään, ja merenkäynti oli sen verran hurjaa, että paatti pomppi ja heilui ihan sairaasti. Ihan kuin jossain huvipuiston laitteessa olisi ollut. Meinasi todellakin laatta lentää. Loppuajasta se alkoi olla todella piinallista. Mutta se maksoi kyllä todellakin vaivan.

Ensiksi kävimme yhden saaren rannan tuntumassa katsomassa leikkiviä merileijonavauvoja. Iiiih!!! Emme kuitenkaan päässeet rantautumaan sille saarelle (ilmeisesti se on kiellettyä). Sen jälkeen vene lähti pomppimaan kohti toista saarta. Sille saarelle pääsimme rantautumaankin (joskin pienillä kumiveneillä, mikä oli ihan jännää sekin). Ja siis siellä oli KAIKKEA!! Ihan SAIRAASTI KAIKKEA SIISTIÄ!! Heti alkuun näimme endeemisiä rapuja, jotka olivat ihan kirkkaanpunaisia päältä, ja niiden vatsa oli värikkään pilkullinen. Mustat rantakivet olivat täynnä näitä värikkäitä saksiveikkoja. Ne näyttivät veikeiltä kavereilta, mutta kuulemma ne voivat syödä toisiaan. Lähdimme kävelemään punaisia polkuja pitkin kohti saaren keskiosaa. Polkua reunustivat hassut endeemiset kaktukset: niiden runko oli kuin ruskeasta silkkipaperista askarreltu, ja niillä oli kummalliset roikkuvat korvat. Yhtäkkiä polulla lepäili porukka mustia meri-iguaaneja. Ne ovat niitä kuuluisia suolaveden pärskijöitä. Urosyksilöt muuttuvat pariutumisaikaan osittain tulipunaisiksi. Meidän liikkumisemme polulla ei tuntunut häiritsevän niitä lainkaan. Ne vain ottivat ihan rauhassa aurinkoa, vaikka porukka töllisteli niitä ihan vierestä. Tässä on kuva minusta ja yhdestä meri-iguaanasta. Hetken päästä löysimme lupsakan merileijonan lepäilemästä biitsiltä. Sekin kellotteli kaikessa rauhassa auringossa ja ignoroi meidät täysin. Tässä on kuva minusta ja siitä halittavan suloisesta otuksesta.

Siirryimme taas uudelle saarelle. Se oli sellainen tosi kallioinen paikka. Siellä näkyi huomattavasti vähemmän eläimiä kuin edellisellä saarella. Sen sijaan oli tosi paljon kaktuksia ja muita karulla tavalla kauniita kasveja. Kuljimme hyvin epätasaisessa maastossa punaisten laavakivien päällä kiveltä toiselle pomppien. Lopulta kiipesimme eräälle jyrkänteelle ja saavuimme vulkaanisten Las Grietas -vuonojen luo. Kävimme siellä snorklaamassa. Veteen oli tosi vaikeaa päästä, koska jyrkänteeltä piti kiivetä teräviä kiviä pitkin alas. Se oli hankalaa ja epämukavaa, ja mielestäni hieman vaarallistakin. Mutta jälleen kerran pieni ponnistelu maksoi vaivan. Kahden jyrkänteen väliin jäi noin kymmenen metriä syvä vuono, jonka vesi oli todella kirkasta ja suolaista. Sen pinnalla kellui aivan itsestään. Ei tarvinnut muuta kuin vähän heiluttaa käsiä, että pääsi liikkumaan eteenpäin. Meillä oli kaikilla snorkkelit ja suojalasit, joten pystyimme uimaan pää pinnan alla ja ihailemaan vedenalaisia maisemia. Se oli TODELLA siistiä! En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut sukeltamisesta, mutta nyt olen! Täytyy todellakin joskus lähteä johonkin siistiin sukelluskohteeseen ja osallistua siellä jollekin kurssille. Jos jo pelkkä snorklaaminen voi olla näin suuri elämys, niin voin vain kuvitella, kuinka siistiä sukeltaminen sitten voikaan parhaimmillaan olla.

Uinnin jälkeen lähdimme paluumatkalle kohti Puerto Ayoraa. Ohjelmassa oli lounas ja sen jälkeen pieni tauko. Ilapäivällä lähdimme vielä pienelle kaupunkikierrokselle. Opas näytti meille joitakin Puerto Ayoran paikkoja, joissa emme vielä eilen olleet ehtineet käydä. Satamassa lekotteli veteliä merileijonia sadekatoksen alla. Sain niistä ryhmäkuvan. Sataman tuntumassa kävellessämme paikalle pöllähti myös pelikaani.

Illalla ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Päätin käydä vähän shoppailemassa matkamuistoja (Galápagoksen T-paita, lippis, villakankainen putkikassi, nahkakukkaro, kivikoru, pipo, jne.). Roopelle ja Ronjalle ostin pehmolelukilpikonnan.

Otin tänäänkin paljon kuvia, mutta nettiyhteyden hitauden vuoksi en pysty vielä laittamaan niitä wikiin.

Yhteenveto tästä päivästä: “THIS is what I call HOLIDAYS!!”

Ma 19.7.2010

(Klo 21.16): Tänä aamuna lähdimme kävelemään yhteen luonnonpuistoon, jossa oli paljon mm. jättiläiskaktuksia, meri-iguaaneja ja niitä punaisia kannibaalirapuja. Törmäsimme siellä myös sellaiseen hassuun sinijalkaiseen lintuun. Kävelimme tunnin verran ja saavuimme sitten hiekkarannalle. Se oli sellainen oikea paratiisiranta: valkoista hiekkaa, eksoottisia puita, kirkkaansinistä vettä… Ja ennen kaikkea se oli aivan tyhjä! Siellä ei ollut ketään muita kuin meidän porukka. Hengailimme siellä tunnin verran. Monen mielestä vesi oli kylmää, mutta minusta se oli juuri sopivaa. Sen jälkeen kävelimme takaisin hotellille. Matkalla oli pieni näyttely, jossa oli mm. erilaisia rapuja.

Iltapäivällä lähdimme bussilla saaren ylängöille. Siellä pääsimme tutustumaan melko erilaiseen kasvistoon. Siellä oli myös tosi siistejä kraattereita ja laavatunneli. Lisäksi ylängöllä oli TOSI paljon jättiläiskilpikonnia. Näimme sekä liikkuvia, nukkuvia että vedessä vilvoittelevia jättikilppareita.Yhdessä vaiheessa meinasin istahtaa suuren kiven päälle, mutta viime hetkessä tajusin, että se olikin kilpikonna. Ja hetken päästä luulin bonganneeni koirankopin, mutta se olikin nukkuva kilppari suoraan edestä päin katsottuna. Kaikkein hauskinta oli kuitenkin se, kun törmäsimme sattumalta harvinaiseen näkyyn: paritteleviin jättiläiskilpikonniin. Ajattelin ensin, että “ai täällä on lehmiäkin, kun kuuluu tuollaista mölinää ja puhinaa…” Hetken päästä löysin koko muun porukan kurkkimasta yhteen pusikkoon, jossa kilpikonnapariskunta vietti herkkää hetkeä.Yöh! Ällöä! (Mutta oli silti pakko ottaa siitä pari kuvaa…;-) Jotkut yrittivät hivuttautua tosi lähelle ja jäivät seuraamaan sitä touhua ihan sikapitkäksi aikaa (“Hei chicos, meidän bussi lähtee kohta, voisitteks te jo tulla…”)

Siellä kilpparialueella oli myös sellainen paikka, jossa oli näytillä jättiläiskilpikonnan kilpiä, luita, jne. Yksi niistä kilvistä oli maassa, ja sen sisään sai mennä, jos tahtoi. Tässä on kuva meitsistä aidon kilpikonnan kilven sisällä (suoraan edestä päin kuvattuna). Ja tässä sama sivusta päin kuvattuna.

Tänään emme nähneet merileijonia emmekä pelikaaneja, mutta tässä on kuva niistä Puerto Ayoran satamakatoksen alla lepäilevistä merileijonista, jotka näimme eilen. Ja tässä on eilen Puerto Ayoran satamassa tapaamamme pelikaani.

Ti 20.7.2010

(Klo 17.55): Löysin Puerto Ayoran sataman tuntumasta nettikahvilan, jossa on sen verran nopea nettiyhteys, että pystyin lopultakin lataamaan matkakuviani nettiin. Tajusin, että minunhan kannattaa ladata ne Facebookiin ja upottaa sitten linkki tähän blogiin. Se on paljon kätevämpää ladata niitä yksitellen wikiin. Galápagoksella ottamani valokuvat löytyvät siis tämän linkin takaa.

Tänään ohjelma on ollut aika leppoisaa. Verrattuna aiempien päivien mind-blowing kokemuksiin emme tänään nähneet mitään ihan hirveän erikoista. Matkustimme aamulla bussilla tämän Santa Cruz -saaren kaakkoisosaan, jossa oli hieno uimaranta. Kävelimme metsässä ja kävimme myös avoimessa paikassa, jossa PITI olla flamingoja, mutta jostain syystä ketään ei ollutkaan kotona. BYÄÄÄÄHHH!!! Sen sijaan näimme mm. endeemisiä laavalintuja, mikä oli tietysti myös kiinnostavaa. Jäimme rannalle pariksi tunniksi uimaan ja ottamaan aurinkoa. Se oli ihan jees, mutta jos olisin tiennyt etukäteen, että olemme siellä niin pitkään, olisin ottanut jonkun kirjan mukaan. Iltapäivä oli vapaata aikaa. Kävin silloin hotellin uima-altaalla ja läheisessä kahvilassa (ennen kuin löysin tieni tähän nettikahvilaan). Olen jo ostanut paljon matkamuistojakin, joten ei ole enää mitään erityistä tekemistä. Kohtahan tänne tulee jo pimeääkin. Huomenna lähdemme heti aamusta matkustamaan kohti lentokenttää.

(Klo 20.11): Pistin myös ne aiemmin wikissä julkaisemani Quiton kuvat Facebookiin. Ne löytyvät tästä.

Ke 21.7.2010

(Klo 7.55): Galápagoksen-reissu alkaa olla vähitellen paketissa. Lähdemme kohta kohti San Cristóbal -saarella sijaitsevaa lentokenttää. Ensin bussimatka, sitten laivamatka ja lopuksi vielä lyhyt bussimatka. Lennämme ensin Guayaquiliin ja sieltä sitten edelleen Quitoon. Saavumme Quitoon joskus kolmen ja neljän välillä iltapäivällä. Tämä on ollut aivan mahtava reissu, mutta toisaalta on kuitenkin jo ihan kiva lähteä takaisin Quitoon. Ehdin vielä viettää siellä pari päivää, ennen kuin palaan Suomeen.

(Klo 16.55 Quito): Olen jälleen Quitossa. Täällä näyttää olevan tänään lämmin ja aurinkoinen päivä. Matka meni ihan hyvin. Lentokentällä odottelu tosin oli melko ryydyttävää, koska se sikäläinen kenttä on niin hemmetin alkeellinen. Lentomatkan aikana oli myös aika paljon turbulenssia, mikä oli hieman epämiellyttävää. Nyt lähden käymään koululla ja sen jälkeen menen kuntosalille. En olekaan päässyt kuntosalille moneen päivään. On jo ikävä lihaskuntotreeniä ja kunnon aerobista hikitreeniä. Galápagoksella tuli kyllä käveltyä ja kiipeiltyä aika paljon. Oli sekin melko hyvää kuntoilua, mutta oikein kunnon hikitreeniä alkaa jo olla ikävä.