Viimeiset päivät Quitossa

To 22.7.2010

(Klo 22.41): Lähtöpäivä alkaa jo lähestyä. Tämä on ollut aivan mahtava reissu, mutta vähitellen alkaa jo tuntua siltä, että on ihan kiva palata kotiinkin. Kaikki kotona odottavat asiat alkavat pyöriä mielessä yhä enemmän. Tein tänä iltana muutaman tunnin tutkimusta. Pitäisi saada se yksi artikkeli tehtyä, mutta aineiston analysointikin on vielä kesken. Sain kuitenkin homman etenemään ihan kivasti tänä iltana.

Aamulla oli tosi kiva ja hyödyllinen kielioppitunti. Sen sijaan yksi suullisen tuottamisen tunti iltapäivällä oli yhtä kaaosta. Yksi jenkkikundi hölmöili koko tunnin ja häiritsi muita. Se oli tosi ärsyttävää. Oppituntien jälkeen kävin kaupungilla ostamassa joitakin tuliaisia sekä postimerkkejä kortteihini. Postitoimiston löytäminen oli tosi hankalaa. Niitä on tässä kaupungissa tosi harvassa, vaikka tämä on kuitenkin maan pääkaupunki. Ulkona oli tänään tosi lämmintä ja aurinkoista, eikä koko päivänä satanut lainkaan. Tosi poikkeuksellista. Taisin hieman kärtsätä ihoani sitä hemmetin postitoimistoa etsiessäni, koska en ollut tullut ajatelleeksi pistää aurinkovoidetta aamulla lähtiessäni (yleisesti ottaen Quitossa on ollut varsin viileää ja sateista). Kävin tietenkin myös kuntosalilla tänään. Ilta meni siis lähinnä tutkimusta tehdessä. Nyt katson Gabrielin ja Serenan kanssa DVD:ltä yhtä Brad Pittin leffaa. Gabriel kävi aiemmin illalla joidenkin muiden kundien kanssa stadionilla katsomassa Barcelona – Quito -fudismatsia, jonka Quito voitti 2-1. Stadionin tuntumassa oli kuulemma hirveä härdelli matsin jälkeen: ihmiset tungeksivat kuin eläimet ja tönivät toisiaan. (Selvin päin siinä olisi kuulemma mennyt helposti paniikkiin.)

Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen päiväni täällä. Lauantaina iltapäivällä lähden pitkälle kotimatkalle. Aikaeron ja parin koneenvaihdon takia saavun Suomeen vasta myöhään sunnuntai-iltana.

Pe 23.7.2010

(Klo 22.55): Viimeinen päivä oli lähinnä paikasta toiseen juoksemista. Oli paljon kaikenlaisia asioita, jotka piti vielä hoitaa ennen täältä lähtöä, ja toisaalta on jo pitänyt alkaa hieman ennakoida kaikkia Suomessa odottavia asioita. Viimeiset oppitunnit olivat ihan jees. Etenkin kielioppitunti oli tosi hyödyllinen.

Iltapäivällä sain todistuksen osallistumisestani kurssille. Samalla hyvästelin koulun opiskelijat ja opettajat. Täällä on tapana, että joka perjantai on lyhyt tilaisuus, jossa hyvästellään lähtevät opiskelijat ja jaetaan näille kurssitodistukset. Minusta se on ihan hyvä tapa. Tilaisuus järjestetään, vaikka lähtijöitä olisi vain yksi. (Minä olin nimittäin tällä kertaa ainoa lähtijä.)

Lähden vasta huomenna, mutta jouduin jo hyvästelemään kämppiksenikin tänä iltana, koska he lähtivät viikonlopuksi retkelle Ecuadorin rannikolle biitsimaisemiin. Oli tietysti hieman haikeaa hyvästellä heidät, mutta aiomme kyllä pysyä yhteydessä jatkossakin.

On hassua, että kun tietää olevansa lähdössä, ympäristö alkaa vähitellen tuntua yhä vieraammalta. Kai sitä alkaa jotenkin tiedostamatta etäännyttää itseään siitä paikasta, josta on lähdössä, ja siirtää ajatuksiaan sinne, minne on menossa.

La 24.7.2010

(Klo 14.09): Lähtö alkaa olla käsillä. Kone Madridiin lähtee klo 17.45. Kentälle täytyy lähteä jo kolmen aikaan. Tavarat on jo pakattu. Saan hieman jännittää sitä, painavatko matkatavarani yli 20 kiloa. Menomatkalla  painoraja oli vielä melko kaukana, mutta olen kolmen viikon aikana tullut ostaneeksi täältä niin paljon kaikenlaista, että nyt raja ei voi enää olla kaukana. No, saa nähdä.

Jostain syystä talon varashälytysjärjestelmä meni päälle kaksi kertaa viime yönä. En tiedä miksi. Se tuntui jotenkin epäilyttävältä. En siksi nukkunut kovin hyvin viime yönä. Aamupäivällä kävin vielä viimeisen kerran kuntosalilla. Sinne mennessäni näin kaupungilla yhden puun alla kaksi selkäreppua, joissa toisessa oli kielikoulumme logo. Reput olivat auki, ja niiden ympärille oli levitelty kaikenlaista tavaraa: vesipulloja, lehtiöitä, hedelmiä ja jotain vaatteitakin. Voi voi… Ettei vain olisi taas käynyt niin, että pari kielikoulun opiskelijaa on joutunut ryöstetyksi. =( Quito on muuten oikein mukava paikka, mutta nämä turvallisuusongelmat ovat kyllä tosi suuri miinus.

Sen sijaan alan pitää paikallisesta bussiliikenteestä. Minäkin osaan jo hypätä vauhdista kyytiin ja liikennevaloissa pois. Täkäläiset bussit eivät nimittäin välttämättä pysähdy kokonaan ottaessaan matkustajia kyytiin. Ne vain hiljentävät vauhtia. Ovella roikkuva rahastaja myös hoputtaa matkustajia nousemaan nopeammin kyytiin ja ryysimään tarmokkaammin peremmälle. Täten liikenne ei viivästy. On myös tosi kätevää, kun bussin ovet ovat jatkuvasti auki. Täten kulkuneuvosta voi hypätä ulos missä tahansa liikennevaloissa tai ruuhkakohdissa, joissa bussi joutuu pysähtymään. Näppärää! =)

(Klo 19.10 Guayaquilin lentokentällä): VITSIT, ETTÄ OLI KARSEE LÄHTÖSELVITYS QUITOSSA!! VOI VVVVITSIT!!! (#¤%&x!) Homma alkoi niin, että meille tarjottiin mahdollisuutta paketoida matkatavarat muoviin. Eli siis että laukun päälle kiedotaan sellaisella koneella varmaan kymmenen kerrosta tiukkaa muovia. Tämän on luonnollisestikin tarkoitus lisätä matkatavaroiden turvallisuutta. Mietin hetken, viitsinkö investoida 16 dollaria siihen. Sitten muistin nähneeni matkalla lentokentälle kadun varrella yhden kaupustelijan, joka oli ripustanut aitaan erilaisia käytettyjä takkeja, laukkuja sun muita varusteita, jotka oli ilmiselvästi varastettu. Siispä päätin antaa paketoida tavarani muoviin. No, ei siinä mitään, mutta hetken päästä poliisi tuli tyrkkimään minua ja pyysi minut sivuun. Hän tahtoi tutkia kaikki matkatavarani. Siispä muovit leikattiin auki, ja poliisi penkoi ja nuuhki läpi KAIKKI tavarani. Kaikki leviteltiin ympäriinsä. Hän avasi kaikki pussit ja työnsi niihin nenänsä (“Hei varo, siel on mun tän aamun kuntosalivehkeet…”) Pulloja ravisteltiin, suklaalevyjä availtiin ja murrettiin (ei onneksi kaikkia). Jopa kaikki kirjat plärättiin ja nuuhkittiin läpi. Eniten poliisia kiinnosti Galápagokselta ostamani kaksi kahvipakettia (ne ovat orgaanista kahvia). Hän nuuhki niitä ties kuinka pitkään ja kysyi niistä kuittia. Ei minulla tietenkään mitään kuittia ollut. Monista muistakin tavaroista hän kysyi, mistä olin ne ostanut, jne. No, lopulta kuitenkin sain tavarani takaisin ja pääsin takaisin siihen paketointijonoon, jotta sain laukkuihini uudet muovit (en sentään joutunut maksamaan niitä uudestaan).

Heti lähtöselvitysluukulla tapahtui seuraava kommellus: lähtöselvitysvirkailija ei jostain syystä antanut minulle passiani takaisin. Toivon, että hän vain unohti, mutta no…

Okei, nyt mun täytyy siirtyä jonottamaan Madridiin lähtevään koneeseen. Tällä hetkellä on siis meneillään välilasku Guayaquilissa. Jatkan tätä myöhemmin, tuossa ei nimittäin ollut vielä läheskään kaikki… Mutta jess! Huomenna olen takaisin Euroopassa!

Su 25.7.2010

(Klo 22.55 Hotel Tryp Alameda Aeropuerto, Madrid): Sinänsä olin oikeassa tuossa eilen kirjoittamassani viimeisessä lauseessa: tänään olen takaisin EUROOPASSA. Suomeen asti en kuitenkaan päässyt. Missasin nimittäin jatkolennon Madridissa (itsestäni riippumattomista syistä) ja jouduin siksi jäämään tänne koko yöksi. Palaan Suomeen huomenna Finskin suoralla lennolla. Mutta palataanpas hieman taaksepäin…

Niin siis siellä Quiton kentällä tapahtui todellakin kaikkea tosi kummallista. Huomasin passini puuttuvan päästyäni muutaman kymmenen metrin päähän lähtöselvitystiskistä. Palasin takaisin tiskille ja aloin kysellä passiani. Se muija väitti, että ei siellä mitään passia ollut. Jäin kuitenkin sitkeästi jumittamaan tiskille, ja lopulta passini jotenkin löytyikin sieltä. (#¤%&X!)

Seuraavaksi sain tietää, että kaikkien Quitosta lähtijöiden täytyy maksaa 40,80 dollarin lentokenttävero. Maksu piti suorittaa käteisellä. No, onneksi minulla sattumalta oli vielä sen verran dollareita jäljellä (jopa sen paketointimaksun jälkeen).

Turvatarkastus meni ihan ok. Jotkut muut joutuivat tehosyynäykseen, mutta en MÄ!! (*muhahaa!*) Siirryin lähtöportille ja asetuin lopultakin tyytyväisenä kannettavani kanssa käyttämään lentokentän ilmaista langatonta nettiyhteyttä. Tarkoitukseni oli uikuttaa tässä blogissa lentokenttäkokemuksistani. Olin juuri päässyt vauhtiin, kun nimeäni kuulutettiin. Kävin kysymässä, mikä hätänä, ja sain tietää, että poliisi oli TAAS tarkastamassa matkatavaroitani. (#¤%&X!) Otti päähän IHAN SAIRAASTI!! Yritin selittää, että tavarani oli jo pengottu kertaalleen, mutta ei se tietenkään mitään auttanut. Minut ja muutama muu matkustaja vietiin ulos paikalle, jossa punertava noutaja oli parhaillaan nuuhkimassa laukkujamme. Muovit leikattiin taas auki, ja tavarani leviteltiin ympäriinsä. Poliisi nuuhki taas kaikki kirjat ja pakkaukset yksitellen läpi. Kaikki pakkaukset piti avata, kaikkea piti ravistella ja näpelöidä. VITSIT, että otti kupoliin! Olin sen jälkeen todella huonolla tuulella.

Lopulta meidät ohjattiin takaisin lähtöportille. Matkalla meidät kuitenkin vielä skannattiin. (#¤%&X!) Päästyäni takaisin lähtöportille seisoin kuin myrskyn merkki koneeseen siirtymisjonossa (kuitenkin sisäisesti tyytyväisenä siitä, että LOPULTAKIN pääsisin lähtemään), kun joku tyyppi tuli TAA-AA-AA-AA-AAS kyselemään nimeäni ja yritti saada minut lähtemään mukaansa alakertaan. Kysyin kiukkuisena, että mistähän nyt tällä kertaa oli kyse. Minulle kerrottiin, että poliisi oli tonkimassa matkatavaroitani. Sanoin, että juuri äskenhän ne pengottiin, ja että itse asiassa se oli jo toinen kerta. Tyyppi soitti puhelun niille nuuhkijoille, ja kävi ilmi, että minun ei tarvinnutkaan enää mennä sinne. En voinut uskoa sitä todeksi. Jihuu! Pääsin siis todellakin lopultakin lähtemään! Ecuadorilla taitaa olla tosi pahoja issueita huumeiden salakuljetuksen kanssa.

Lento Quitosta Guayaquilin kautta Madridiin meni ihan hyvin. Minulla oli LANin liput, mutta lento oli Iberian operoima. Täytyy sanoa, että Iberian pitkän matkan koneet ovat kuitenkin melko alkeelliset. Kaikissa muissa pitkän matkan koneissa, joissa olen viime aikoina ollut (Finnair, Air France, LAN), on kaikilla matkustajilla ollut oma pieni TV, josta on voinut katsoa elokuvia. Iberian koneessa ei ollut kuin muutama suuri skriini, joista kaikkien piti yrittää kurkkia jotain yhtä tiettyä leffaa, joka pistettiin pyörimään. Vähänks kämästä! No, mutta se hyvä puoli siinä oli, että siten pystyin paremmin keskittymään tutkimukseen. Olin printannut mukaani 30 sivua AS-henkilöiden ymmärtämisongelmasekvenssejä, joita kävin läpi siinä matkan aikana. Siitä syntyi myös kiinnostava keskustelu vierustoverini kanssa. Vieressäni istui Englannissa asuva afrikkalainen mies, jonka äidinkieli on bantu. Hän kertoi, että oikeastaan ‘bantu’-nimitystä käytetään noin 500 eri kielestä. Sepä mielenkiintoista!

No joo, pitkä lento meni siis ihan hyvin, mutta ongelmat alkoivat taas Madridissa. Minun oli tarkoitus jatkaa Madridista Frankfurtiin ja sieltä edelleen Helsinkiin. Vaihtoaika Frankfurtin lennolle oli kuitenkin aivan liian lyhyt. Jos olisin voinut siirtyä suoraan portilta toiselle, olisin varmaankin juuri ja juuri ehtinyt, mutta minun piti lisäksi käydä hakemassa jatkolennoille uusi boarding pass LANin tiskiltä. LANin tiskillä sain tietää, että jatkolentoni oli jo suljettu. Minua kehotettiin siirtymään Iberian tiskille, josta saisin uuden reitityksen. Iberian tiskille oli IHAN JÄRJETÖN jono, niin kuin nyt voi kuvitella, että heinäkuussa on. Odotin siinä ihan sikapitkään. Päästyäni tiskille minulle sanottiin, että asia ei kuulunut Iberialle, vaan se oli LANin vastuulla. Sanoin, että tulin juuri LANin tiskiltä, ja sieltä minut lähetettiin nimenomaan Iberian tiskille. Virkailija puhisi minulle naama punaisena “EI! EI MITENKÄÄN ole mahdollista! Asia EI kuulu meille!” Hän yritti saada minut häipymään takaisin LANin tiskille. Puhisin hänelle takaisin naama punaisena: “EI!! Mä EN TODELLAKAAN palaa enää sinne takaisin, kun kerran sieltä minut lähetettiin tänne!!!” Lopulta se tyyppi suostui soittamaan LANille ja selvittämään asian. En tiedä, kenen vastuulla asia oikeasti olisi ollut, mutta joka tapauksessa se Iberian virkailija suostui lopulta hoitamaan asian. Olin todella ällistynyt siitä, että yhtäkkiä asia onnistuikin siltä tiskiltä. Näköjään välillä kannattaa aukoa päätä, jos siihen on aihetta. Selvittely kesti pitkään, ja takanani oleva jono kasvoi kasvamistaan. Lopulta kuitenkin sain lipun huomiselle Finnairin suoralle lennolle Madridista Helsinkiin.

Lisäksi sain ilmaisen hotelliyön tässä neljän tähden hotellissa lentokentän tuntumassa. Myös lentokenttäkuljetukset ja ateriat ovat ilmaisia. Täytyy sanoa, että etenkin päivällinen ylitti odotukset moninkertaisesti. Heti alkuun pöytään iskettiin kokonainen viinipullo. (“Ookoo, tänks, eiköhän toi just just riitä…”) Sen jälkeen sain käydä hakemassa tarjoilupöydästä alkuruokaa, pääruokaa ja jälkkäriä. Se alkuruokapöytä oli yksi parhaita, mitä olen koskaan nähnyt missään hotellissa. Se oli samaa luokkaa kuin ruotsinlaivoissa. Pääruokapöytä ei ollut kovin erikoinen, mutta jälkiruokapöydässä oli sitten taas vaikka mitä! (*röyh!* olisi ehkä pitänyt jättää se santsikierros väliin…) Teki hyvää saada pitkästä aikaa oikein kunnon ateria. Ecuadorissa sapuskojen taso ei kuitenkaan ollut hirveän hyvä missään vaiheessa.

Saavuin hotelliin jo muutama tunti sitten. Olisin periaatteessa ehtinyt ihan hyvin vielä lähteä vähän kiertelemään kaupunkia. Olin kuitenkin niin uupunut matkasta, että nukuin koko illan. Hotellissa olisi myös kuntosali, mutta kuntosalivehkeeni ovat matkatavaroissani, jotka ovat…ööh… jossain.

Ma 26.7.2010

(Klo 6.40 hotellissa): Vitsit, että väsyttää… Sain unta vasta joskus neljän jälkeen yöllä, ja nyt sitten nukuttaisi IHAN tautisesti. Aaaaaargh. Ihan kamalaa.

Olen juuri lähdössä aamiaiselle ja sen jälkeen lentokentälle. Täytyy toivoa, että tämä päivä ei enää tuo kovin paljon uusia seikkailuja tullessaan…

(Klo 8.51 Madridin lentokentällä): No vihdoinkin ainakin näyttäisi siltä, että pääsen matkustamaan kotiin. Nyt olen jo lähtöportilla odottamassa. Lento lähtee klo 10.10, ja se on siis suora lento Helsinkiin. Jess! Lähtöselvityksessä oli kuitenkin taas vaihteeksi jonkin verran hässäkkää. En tiedä, onko Espanjassa jotenkin tyypillistä se, että kaikki siirtelevät vastuuta toisilleen ja että kommunikaatio eri yksiköiden välillä ei pelaa, vai onko minulla vain käynyt huono mäihä. Eilenhän minua heiteltiin LANin ja Iberian tiskien välillä, ja tänä aamuna täsmälleen sama kuvio toistui Finnairin ja Iberian tiskien välillä. Menin ensin normaalisti Finskin tiskille jonottamaan lähtöselvitykseen. Jono oli jo siinä vaiheessa melko pitkä. Eilen minulle sanottiin Iberian tiskiltä, että matkatavarani pystyttäisiin siirtämään Finskin lennolle normaalin lähtöselvityksen yhteydessä. Tänään se Finskin tiskin takana oleva muija kuitenkin sanoi, että minun pitäisi mennä jonottamaan IBERIAN tiskille matkatavaroideni siirtoasiassa. Olin heti hieman epäilevä, mutta suostuin kuitenkin lähtemään jonottamaan Iberian tiskille. Siellä minulle sitten todettiin, että “emmehän me täältä Iberian tiskiltä pysty siirtämään matkatavaroitanne Finnairin lennolle!” (#¤%&X!) En ollut lainkaan yllättynyt, mutta otti silti ihan sairaasti päähän. Se Iberian muija suostui kuitenkin soittamaan Finskin tiskille ja sopimaan asiasta heidän kanssaan. Palattuani Finskin lähtöselvitykseen totesin, että siellä oli IHAN JÄRJETÖN JONO. (#¤%&X!) Ennen kuin asetuin jonon jatkoksi, marssin kuitenkin takaisin sille samalla tiskille, jossa olin ollut aiemmin, ja kysyin onko minun pakko jonottaa saman asian takia jo kolmatta kertaa. Ja ihme tapahtui: “Se Finskin muija suostui ottamaan minut jonon ohi hoitaakseen matkatavara-asiani.” Ou jee! Kai hän siis itsekin tajusi, että moka oli heidän, ja että olisi kohtuutonta pistää minut jonottamaan sen takia jo kolmatta kertaa. Muut jonossa seisovat matkustajat kylläkin vähän mulkoilivat ja yrittivät väkisin ryysiä ohitseni, mutta ei voi mitään. Ymmärrän kyllä heitäkin, sillä he eivät tietenkään tienneet, mikä oli minun tilanteeni. (Yritin tietysti selittää, mutta eihän kukaan kuunnellut.)

Mutta siis VITSIT! Tekisi kyllä mieli jotakin kautta antaa Madridin lentokentän operatiivisen toiminnan johtoon palautetta tästä asiasta. Eri tiskien välinen kommunikaatio ei toimi täällä lainkaan. Aivan samaa tasoa kuin Ecuadorissa.

(Ko 18.34): I’m back!! Paluumatka meni ihan hyvin (paitsi että täytyy sanoa, että Finskin tarjoilu koneessa on nykyään aika niukkaa). Tein koko matkan tutkimusta, ja sain homman ihan kivasti etenemään. Perillä Helsingissä odottelin ensin aika pitkään matkatavaroitani. Sitten kävin kyselemässä niitä, ja kävi ilmi, että ne olivatkin jo saapuneet Helsinkiin ennen minua. Ilmeisesti ne olivat tulleet jo eilen sillä koneella, jossa minun piti alun perin olla. Eli kaikki se matkatavarasäätö tänä aamuna Madridissa oli täysin turhaa (#¤%&x!). No, mutta tärkeintä, että sekä minä itse että matkatavarani ovat nyt saapuneet turvallisesti Suomeen. Olipas huikea reissu! Olen siihen kokonaisuutena oikein tyytyväinen. Siltikin tuntuu mahtavalta olla takaisin Suomessa. Nyt täytyykin tästä jo rientää hoitamaan kaikenlaisia asioita.