Karate Kidiä katsomassa

Su 22.8.2010

Kävin perjantaina katsomassa uuden Karate Kid -leffan siskonpoikani, Roopen, kanssa. Se oli oikein ENSI-ILTA… (*köh-köh*) Ne 80-luvun Karate Kid -leffat olivat minulle aikoinaan tosi suuri motivaation lähde. Katsoin ne kaikki varmaan sata kertaa läpi ja aloitin niiden innoittamana karatenkin. Olin myös kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja pidin Karate Kid -leffoista siitäkin syystä.

Anyway, tässä uudessa Karate Kid -versiossahan tapahtumat sijoittuvat Pekingiin. Oikeastaan leffassa ei olekaan kyse karatesta vaan kung-fusta, mutta juoni on hyvin samankaltainen kuin 80-luvun ekassa Karate Kidissä. Joissakin kohdissa juonenkäänteet tuntuivat hieman liian kliseisiltä, ja mielestäni loppuhuipennuksessa esiintynyt kobrajuttu oli hölmö (joskin sitä kobrakikkailua seurannut hyppypotku takaperin voltin kautta oli kieltämättä häikäisevän siisti).

Lisäksi mielestäni oli turhaa pistää 12-vuotiaalle pojalle tyttöystävää, jonka kanssa hän pussailee varjoteatterissa. Mielestäni olisi ollut parempi idea näyttää mallia siitä, kuinka tyttö ja poika voivat olla vain ystäviä. Erityisesti kamppailulajien piirissä (ja varmaan muissakin harrastusporukoissa) tämä on ihan tavallista ja erittäin suuri rikkaus! Miksi AINA pitäisi vain painottaa romanttisia suhteita, kun monet muutkin ihmissuhteet voivat olla aivan yhtä arvokkaita. (Ja joka tapauksessa MINUN mielestäni 12-vuotiaat ovat vielä vähän liian nuoria seurustelemaan muuten kuin ihan vain kavereina. Mutta saatan tietysti olla tässä suhteessa vähän kalkkis.)

Noita yllä mainitsemiani pikkujuttuja lukuunottamatta pidin leffasta tosi paljon. Se oli kokonaisuutena paljon parempi kuin olin odottanut. Myös Roope oli ihan haltioissaan. Pääosien esittäjät, Jackie Chan ja Jaden Smith, olivat kumpikin ihan loistavia. Taistelukohtaukset olivat tosi näyttäviä, niin kuin Jackie Chaniltä tietysti saattoi odottaakin. Ne olivatkin ehkä kaikkein parasta tässä leffassa. Lisäksi siihen oli saatu jotenkin tosi mukaansatempaava tunnelma. Leffassa oli tietystä kliseisyydestään huolimatta niin paljon energiaa, että minä ainakin sain siitä inspiraatiota vielä näin vanhoilla päivilläkin. Jos olisin 12-vuotias, aloittaisin varmaan saman tien viisi uutta lajia, tai jotain. (Nyt tyydyin ilmoittautumaan vain yhden uuden lajin alkeiskurssille, mutta enpäs vielä paljastakaan, mikä se laji on! 😉

By the way, Jackie tekee yhdessä vaiheessa samankaltaisen pääheiton kuin se MEIDÄN pääheitto, joka me Juuson kanssa tehtiin keväällä liiton juhlanäytöksessä, ja joka me tietysti tehdään myös kohta Pekingissä. Ainoa ero oli se, että Jackie heitti sen toisen kaverin KÄSISTÄ selkänsä yli, kun taas mehän tehdään se sama liike niin, että Juuso heittää mut PÄÄSTÄ selkänsä yli. NII! Ei mitään lällyilyä, vaan päästä vaan kiinni ja menoks… 😉 PALJO siistimpi niin…!! Ei ME mitään käsiä tarvita… (Vähän tosin tulee niska kipeeks siitä meiän muodosta… auts… tälläkin hetkellä vähän jumissa…)

Suosittelen leffaa kaikille kamppailulajien treenaajille. Tietysti kannattaa pitää mielessä, että noin 10-15-vuotiaat ovat varmaankin elokuvan ensisijainen kohderyhmä. Mutta kyllä se voi olla ihan antoisa muillekin. Itse antaisin sille neljä tähteä.

Ma 23.8.2010

Treenasin tänä aamuna Juuson kanssa Pekingiä varten, ja tuli siinä samalla puheeks toi Karate Kid -leffa. Juuson mielestä se oli ihan surkee. Hän ei kuulemma olisi antanut siitä edes yhtä tähteä! Hän oli samaa mieltä yhden kriitikon kanssa siitä, että leffassa ihannoidaan väkivaltaa. Hänestä se on siinä mielessä pikemminkin huonoa mainosta kamppailulajeille. Olin mäkin kieltämättä vähän yllättynyt siitä, että siinä oli niin paljon niitä tappelukohtauksia, ja että ne todellakin olivat aika kovia (lyötiin maassa olevaa kaveria, jne.), mutta mun mielestä se ei ollut NIIN vakavaa, koska leffassa oli kuitenkin selvästi asetettu vastakkain hyvä ja paha, ja lopulta hyvä voitti. Mutta on totta, että ehkä kuitenkin olisi voinut jättää pois ainakin ne kohdat, joissa vielä lyötiin maassa makaavaa kaveria. Vaikka tekijöinä olivatkin "ne pahat pojat", niin oli se ehkä silti vähän liikaa. Se Jackien opettama kung-fu oli sitten sellaista OIKEAA kung-fua, jolla parannetaan maailmaa eikä ruokita väkivaltaa. Minusta hyvän ja pahan välinen asetelma oli riittävän selvä, jotta viesti meni perille, mutta tämä on tietysti makuasia.

Lisäksi Juuson mielestä se loppuhuipennuksessa ollut potku takaperin voltin kautta oli ihan naurettava, koska se on totaalisen epärealistinen. No joo, onhan se tietysti, mutta minusta se oli kuitenkin näyttävä. Eihän elokuvassa kaiken tarvitsekaan olla realistista. Mielestäni se oli hauskasti keksitty ja hyvin toteutettukin. (Se KOBRAjuttu ennen sitä vain oli vähän hölmö.)

Juuson mielestä leffassa myös promottiin liikaa Kiinaa (ikään kuin Kiinan valtio olisi ollut rahoittamassa leffaa). Itse en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Näin jälkikäteen ajatellen olen samaa mieltä, että kyllähän siinä yritettiin nostaa esille Pekingin parhaat puolet vähän kuin jossain matkaoppaassa, mutta ei se minusta ollut häiritsevää.

Anyway, Pekingin-näytös alkaa jo olla vähitellen kasassa. Meillä on siinä yhteensä kuusi ohjelmanumeroa, jotka jakaantuvat kolmeen eri näytöstilaisuuteen. Aika paljon on tullut treenattua tässä viime viikkoina. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.