Aggressiivisia hörhöjä liikkeellä

Ti 7.12.2010

(Klo 23.10 kotona Kalliossa): Hemmetti, että on näköjään kaikenlaista porukkaa liikkeellä täällä Kalliossa. Pitäisi vissiin olla vähän varovaisempi. Seisoin nimittäin tänään vähän ennen seitsemää illalla Sörkän ratikkapysäkillä. Liikenne oli ihan sekaisin. Olin matkalla työporukan pikkujouluihin Töölöön ja jouduin odottamaan kasin ratikkaa puolisen tuntia. Siinä odotellessani naputtelin aikani kuluksi yhtä tekstiviestiä. Yhtäkkiä joku huumehörhö tuli sönköttämään minulle jotakin. En saanut hänen puheestaan juuri mitään selvää, mutta ilmeisesti hän yritti tiedustella minulta jotakin ratikkaliikenteen poikkeusreitteihin liittyen. Ensinnäkään en ollut varma, mitä hän tarkalleen ottaen yritti kysyä, toisekseen en oikein tiennyt mitään niistä poikkeusreiteistä. Lopputulos oli se, että en osannut oikein auttaa häntä. Se ilmeisesti loukkasi jotenkin hänen egoaan, ja hän päätti siksi lyödä minua päähän. (Lisäksi hän tietenkin haukkui minua vitun idiootiksi, jne., mutta se ei haittannut minua lainkaan. Tunne oli joka tapauksessa molemminpuolinen.) Olin juuri ehtinyt liikkua hieman sivummalle, mutta hän lähti perääni ja hyökkäsi kimppuuni puolittain takaapäin. Kuulin hänen örisevän jotakin takanani ja ehdin osittain kääntyä häntä kohti. Minulla oli kuitenkin edelleen kännykkä käsissä, joten en ehtinyt saada kättä väliin (jotenkin sitä ei kuitenkaan ihan helposti tiputa kännykkää maahan, vaikka joutuisi hyökkäyksen kohteeksi). Kerkesin kuitenkin väistää lyöntiä hieman takaviistoon. Sain osuman silmäkulmaan, mutta lyönti ei ollut kovin voimakas (enemmän kuin pelkkä hipaisu kuitenkin; noin tunnin verran tunsin lyönnin kohdan pärstässäni pienenä jomotuksena). Mietin hetken, pitäisikö lyödä takaisin, mutta en ehtinyt tehdä mitään, kun yksi sivullinen (sellainen isokokoinen mies) tuli väliin ja vei sen hyökkääjän maihin.

Mitään pahempaa ei siis käynyt, mutta aika yllättävä tilanne oli kyllä. Tein virheen ainakin siinä, että en heti pistänyt sitä kännykkää pois. Olisi ilman muuta pitänyt jättää se tekstari kesken ja pistää puhelin takaisin kassiin. Täten käteni olisivat olleet vapaat ja olisin pystynyt keskittymään tilanteeseen paremmin. Nyt yritin vain ignoroida hänet ja olin siksi vain osittain mukana tilanteessa. En arvannut, että hän ryhtyisi väkivaltaiseksi. Mutta näköjään sekin on mahdollista tuollaisessa tilanteessa. Jos käteni olisivat olleet vapaat ja olisin ollut keskittynyt tilanteeseen, hän ei kyllä olisi päässyt osumaan minuun. Olisi pitänyt heti valmistautua puolustautumaan ja katsoa, että sillä tyypillä ei ollut mitään käsissä. (En tsekannut sitäkään, joten lopulta hän olisi voinut lyödä minua vaikka veitsellä tai pullolla.) Näin jälkikäteen pystyn heti keksimään monta erilaista tapaa, miten olisin voinut ottaa sen hyökkäyksen vastaan ja iskeä takaisin. Vaarana olisi tietysti ollut se, että se tyyppi olisi kaatunut ja lyönyt päänsä. Ja siis todellakin otin tämän huomioon siinä tilanteessa! Siksi epäröin hetken enkä lyönyt takaisin tai yrittänyt kaataa häntä, vaikka hän oli juuri lyönyt minua päähän. Ajattelin, että yhden pienen lyönnin voi kai ottaa vastaan ilman, että iskee takaisin, jos siten pystyy välttämään tappelun ja sitä seuraavat selvittelyt (mahdolliset poliisikuulustelut, jne., jos sille hörhölle olisi käynyt jotain pahempaa). Seuraavaan hyökkäykseen olisi jo ollut pakko reagoida, ja siitä olisi todennäköisesti seurannut ihan kunnon tappelu. Huumehörhöthän eivät yleensä edes tunne juurikaan kipua. Mutta seuraavaa hyökkäystä ei siis enää tullut, koska se yksi sivullinen puuttui tilanteeseen ja kaatoi sen urpon maahan.

En ole tähän mennessä ollut kovin kiinnostunut mistään katutappelutilanteisiin sopivista tekniikoista. Olen ollut kiinnostuneempi mahdollisimman teknisestä ja liikkuvasta aikidosta (ja muista kamppailulajeista), jossa käytännön itsepuolustus ei ole ollut läheskään ensimmäinen prioriteetti. Meidän aikidoseurassa teknisyys, liikunnallisuus ja aikidon filosofian mukainen harmonia ovat olleet – ja tulevat olemaan jatkossakin – paljon keskeisempiä arvoja. Siltikin tajusin tänään, että meidän kannattaisi myös kehittää "varsinaisen aikidon" rinnalle joku mahdollisimman yksinkertainen, puhtaasti itsepuolustuksellinen järjestelmä. Vähän samaan tyyliin, kun urheilusavaten rinnalla kulkee savate défense, joka on keskittynyt nimenomaan katutappelutilanteisiin. Se pyrkii tarjoamaan mahdollisimman yksinkertaisia ja toimivia keinoja selvitä yleisimmistä katutappelutilanteista. Jos aikidoa vähän yhdisteltäisiin muihin lajeihin ja käytännön maalaisjärkeen (hypoteettis-filosofisen teoretisointijärjen sijaan), tuloksena saattaisi olla varsin näppärä itsepuolustusjärjestelmä, jossa kuitenkin voitaisiin mahdollisesti ottaa jotenkin huomioon myös se, että etenkään jos hyökkääjällä ei ole asetta, ei ole toivottavaa, että hän lyö takaraivonsa täysiä betonikorokkeeseen. Eli että vastustajaa kuitenkin pyrittäisiin vahingoittamaan vain sen verran, kun on ihan pakko. Täytyy miettiä tätä. Hyökkäyksen kohteeksi joutuminen kadulla on todellisuutta, johon kuka tahansa meistä voi joutua koska tahansa. Meidän täytyy valmistautua kohtaamaan tämä todellisuus.