5. dan

Ke 12.1.2011

Olen nyt 5. dan Aikikai, eli 5. asteen musta vyö aikidossa. Arvo myönnettiin 9.1.2011 Aikikai Hombu Dojolla, Tokiossa, järjestetyssä vuotuisessa Kagabi Biraki -seremoniassa, jossa myönnetään suositusten perusteella lajin korkeimmat kansainväliset mustat vyöt kaikkialle maailmaan. (Korkein vyökokeella suoritettavissa oleva arvo on 4. dan, jonka suoritin Ranskassa vuonna 2004.)

Vyöarvoani suositteli Christian Tissier shihan. Kiitos Christian!  

Lista tämän vuoden Kagabi Birakissa myönnetyistä vyöarvoista löytyy tästä. (Mukana listassa on myös joitakin alle 5. danin arvoja, koska myös alempia dan-arvoja on poikkeustapauksissa mahdollista saada pelkän suosituksen perusteella. Tuossa yhdessä listassa on käsittääkseni mukana koko maailman kaikki tällaiset poikkeustapaukset yhdeltä vuodelta, joten ei niitä niin kovin paljon kyllä ole.)

Huh! Tuntuupas hienolta, vaikka tämä ei suoranaisesti yllätyksenä tullutkaan (Christian nimittäin soitti minulle joskus syksyllä ja kyseli aikidopassini numeroa, osoitetta ym. muita tietojani, joita arvelin hänen tarvitsevan mahdollisesti juuri tätä tarkoitusta varten… =) En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Tuntuu kuitenkin niin uskomattomalta.  

(Klo 23.45): Kuten jo aiemmin totesin, tämä vyöarvon korotus ei tullut minulle minään hirveän suurena yllätyksenä. (Myös Suomen Aikidoliiton teknisessä valiokunnassa asia oli ollut esillä, joten tiesin itse asiassa kyllä, että kyseistä vyöarvoa ehdotettaisiin minulle tämän vuoden Kagami Birakissa.) Mutta kuitenkin se, että loppujen lopuksi asia on selvä, tuntuu jotenkin uskomattomalta. Aika menee niin nopeasti, enkä oikein pysty käsittämään itseäni vielä niin edistyneeksi ja niin VANHAKSI, että voin olla jo 5. dan. Joskus teininä haaveilin mielessäni, että minusta tulisi jonakin päivänä 4. dan ja jopa 5. dan. Silloin naispuolisia 5. daneja ei ollut koko maailmassa kovin montaa (nyt heitä toki on jo jonkin verran). Monet tunnetut ammattilaiset (kuten Pascal ja Bruno) ovat 5. daneja, jne. Olenhan ollut 4. dan jo monta vuotta ja olen koko ajan toiminut aikidon parissa aktiivisesti, mutta silti. Että siis olen nyt 5. dan. En pysty uskomaan sitä todeksi. Se oli jonkinlainen lapsuuden unelma (oman aikidoseuran lisäksi), ja nyt se on toteutunut, jo tässä iässä. Mitäs ny???

Voisi kuvitella, että fiilisten pitäisi olla vain positiiviset. Yllättävää kyllä olen mennyt tänään henkisesti ihan laidasta laitaan. Ensin aamupäivällä olin ihan euforisessa tilassa. Sen jälkeen mielentilani oli ilmeisesti jotenkin herkistynyt, koska aloin jotenkin muuttua ihan vainoharhaiseksi kaikkien muiden asioiden suhteen. Aloin mennä negatiivisilla ylikierroksilla (aivan samaan tapaan kuin esim. väitöstilaisuuden ja Pekingin-näytöksen sukseen jälkeen). Aloin löytää itsestäni ja suorituksistani kaikenlaisia vikoja ja puutteita, jotka varmaan sinänsä ovat ihan todellisia, mutta joita ei välttämättä tarvitsisi palauttaa omaan mieleen juuri tällaisena päivänä. Olen kokenut tänään suurempaa riittämättömyyttä kuin minään päivänä pitkään aikaan.

Vedin illalla treenit omalla salilla ja olin aivan omissa maailmoissani. Keskittymiskykyni oli aivan poissa. Sama koski tietenkin työpäivää. Huonoin työpäivä aikoihin.

Treenien jälkeen tarjosin aikido-oppilailleni kuoharia ja limua. Oli ihan hyvä fiilis. Aloin tasoittua. Olen edelleen sama ihminen kuin ennenkin. Olen vain 5. dan aikidossa, ja aikidon ulkopuolella asialla ei ole merkitystä. Ei minun tarvitse olla yhtään sen parempi missään muissa asioissa. En ole 5. dan missään muussa kuin aikidossa. Enkä ole aikidossakaan yhtään sen parempi kuin ennen. Eikä minun TARVITSE olla yhtään sen parempi kuin ennen. Vyöarvoni on vain kohonnut. Se on vain ansio, jonka saavuttaminen jossain vaiheessa vain tapahtuu, kun kuluttaa tatamia riittävän pitkään. Vähän kuin väitöstilaisuus yliopistolla: kun tekee väitöskirjaa riittävän pitkään, jossain vaiheessa se valmistuu. Mutta sen jälkeen elämä jatkuu pitkälti samaan tapaan kuin ennenkin.

Näin sekavissa tunnelmissa siis tänään!

To 13.1.2011

(Klo 14.17): Nukuin viime yönä todella huonosti. Ensin valvoin tosi myöhään. Kuoharin juominen niin myöhään illalla ei ollut yöunien kannalta kovin hyvä idea (mutta muuten se oli kyllä hyvä idea!). Heräilin pitkin yötä, ja aamulla oli tosi väsynyt olo. Tunnen itseni hieman masentuneeksi. Aamupäivällä osallistuin suurlaitoksemme opetusseminaariin. Pidin siellä pienen puheenvuoron blogin ja wikin käytöstä opetuksessa. Etukäteen minusta tuntui jotenkin nololta yrittää pitää jotain esitystä tuollaisessa tilaisuudessa, jossa on paikalla salin täydeltä minua sata kertaa kokeneempia opettajia. Mutta lopulta tilanne oli mielestäni ihan ok: esitykseni linkittyi tavallaan erääseen Moodle-esitelmään, joten en joutunut pitämään mitään ihan irrallista esitystä. Lisäksi joku oli toivonut, että seminaarissa puhuttaisiin nimenomaan blogista ja wikistä, joten siinä mielessä esitykseni oli ihan perusteltu (kun kerran olen käyttänyt niitä opetuksessani jo jonkin aikaa; monet muut luultavasti eivät ole). Anyway, se meni mielestäni ihan ok. Tietenkin tällaiset kokemukset ovat aina hyödyllisiä, ja olen mielelläni mukana kaikenlaisessa. En vain TODELLAKAAN ole tänään ihan parhaimmillani. Esitykseni ajaksi sain kuitenkin skarpattua itseäni sen verran, että se meni mielestäni etenkin olosuhteisiin nähden ihan jees. Nyt pitäisi yrittää saada ajatukset kasaan ja keskittyä uuteen tutkimusaineistoon.

Pe 14.1.2011

(Klo 9.40): Tänään on jo paljon normaalimpi olo kuin eilen. Nukuin viime yönä ihan hyvin ja tänä aamuna vedin treenit normaalisti. Treeneissä sattui olemaan poikkeuksellisen paljon väkeä paikalla, mikä jotenkin piristi tunnelmaa. Tuntuu hassulta, että kuitenkin omassa mielessä ON hieman erilaista treenata aikidoa 5. danina kuin 4. danina, vaikka mikään sinänsä ei olekaan muuttunut.

Ei ole enää ollenkaan masentunut olo niin kuin eilen. Se oli ilmeisesti vain joku lyhytkestoinen euforiaa seurannut krapulatila.