Pascalin leirillä 28.-30.1

Pe 28.1.2011

(Klo 16.50): Tänä viikonloppuna on Pascal Guilleminin (5. dan) leiri Lahdessa ja Helsingissä. Eino on hakenut hänet lentokentältä. Tapaan heidät kohta hotellilla, mistä sitten lähdemme kohti Lahtea.

(Klo 23.55 kotona): Treenit menivät tosi kivasti. Tunsin tosin itseni jotenkin hieman heikoksi. Ehkä laihdutuskuurini takia, vaikka olenkin periaatteessa pitänyt tämän päivän breikkiä siitä. Treenien alkupuoliskon käytimme lähinnä toistemme käsien hakkaamiseen: harjoittelimme shomenuchi-hyökkäystä (kämmensyrjäisku otsaan) oikeaoppisesti eli siten, että osumahetkellä käsi on voimakas ja jännittynyt, mutta sen jälkeen heti ihan rento. Hetken päästä jatkoimme samaa harjoitetta siten, että shomenuchi hyökkäyksen perään tehtiin vielä toinen hyökkäys vapaalla kädellä. Toinen hyökkäys oli chudan tsuki (nyrkkilyönti) kylkeen, ja torin tehtävänä oli yrittää tehdä shomenuchi-käteen ikkyo, ennen kuin uke ehti lyödä tsukin perille. Harjoite oli erittäin kiinnostava ja hyödyllinen. Sitä kuitenkin tehtiin aika pitkään, ja muutaman sopivan nasevan hitin jälkeen se alkoi tuntua melko epämiellyttävältä. Kaikkien kädet ovat varmaan huomenna ihan mustelmilla. Mutta no joo. Sellaista se on välillä. (Mutta jos huomenna tehdään uudestaan sitä samaa harjoitetta – niin kuin varmaan tehdään – saattaa tuntua aika karseelta käsissä… Mut semmosta se on.)

Treenien jälkimmäisen puoliskon teimme kotegaeshia. Pidän kotegaeshista tosi paljon, mutta sehän on yksi rankimmista tekniikoista. Teimme sitä jossain vaiheessa tosi pitkään yhteen menoon. Tuli tehtyä ihan sairaan monta kovaa ukemia suhteellisen nopealla temmolla. Loppuajasta aloin olla ihan puhki. Ihan kuin savaten tehotreeneissä! Aikidotreenit ovat toisinaan ihan yhtä rankkoja, ja yhtäjaksoinen rasitus voi kaiken lisäksi olla aikidossa paljon pitkäkestoisempi kuin niissä savatetreeneissä, joissa käyn. Ihan lopuksi teimme vielä sellaista vähän vapaampaa harjoittelua, jossa tori aloitti kotegaeshin, mutta jätti sen toisinaan kesken, mihin sitten uke reagoi tekemällä jatkohyökkäyksen jodan tsukilla (lyönti päähän). Treenien loputtua oli todellakin sellainen fiilis, että oli tehnyt jotakin. Menimme vielä treenien jälkeen pienellä porukalla syömään yhteen lahtelaiseen pizzeriaan.

Oli oikein mukava ilta. On kuitenkin ollut aika pitkä päivä tänään. Tunnen oloni tosi väsyneeksi, mutta ihan positiivisella tavalla.

La 29.1.2011

(Klo 23.34): Mun kädet on niinku IHAN mustelmilla! Tehtiin taas tänään aamupäivällä sitä shomenuchi-harjoitetta. Se on kyllä tosi hyödyllinen harjoite, mutta tuntui suhteellisen epämiellyttävältä käsissä. Lisäksi teimme aamupäivällä yodan tsukia. Se ei ottanut ollenkaan samalla tavalla käsiin, joten se tuntui aika rennolta. Huomasin, että savatesta on ollut hyötyä lyöntien kannalta. Toisaalta totesin myös, että aikidon kannalta olisi hyödyllistä harjoitella savatessa enemmän niin, että “väärä puoli” eli oikea puoli olisi edessä (eli niin, että vasen jäisi takakädeksi). Aikidossahan tsukit ovat lähes aika takakäden suoria, koska etäisyytemme on niin pitkä, että etukäden suoralla ei pitäisi ylettää. Minun pitäisi siis treenata enemmän savatessa niin, että vasenkin olisi takakätenä. Tällä hetkellä oikean käden suora on minulla takakätenä paljon vahvempi kuin vasen. Iltapäivällä teimme bokkenia ja sitten lähinnä maeryokatadoria, mikä oli sikäli kiinnostavaa, että sitä tehdään tosi harvoin. Fyysisesti treenit eivät mielestäni tänään olleet mitenkään kauhean rankat. Jaksoin ihan hyvin. Lähinnä loppuajasta alkoi tuntua siltä, että keskittymiskyky alkoi olla aika nollassa. On kuitenkin niin paljon kaikenlaista ajateltavaa tässä leiriä järjestäessä, ja jo pelkät treenitkin vaativat paljon keskittymistä.

Treenien jälkeen kävin ensin Pascalin kanssa saunassa tämän hotellissa (emme samaan aikaan vaan peräkkäin). Sen jälkeen menimme melko suurella porukalla syömään nepalilaiseen ravintolaan Kamppiin. Ihan kiva ilta.

Ma 31.1.2011

(Klo 22.36): Eiliset treenit olivat sikäli kevyemmät kuin leirin muut treenit, että silloin emme enää tehneet shomenuchia vaan menuchia, jolloin lyönti tulee alakautta, eikä käteen siksi tule samanlaista iskua. Teimme kiinnostavia tekniikoita: kokyonagea, pari erilaista taiataria, sankyota, jne. Lisäksi teimme jodan tsukista ainakin iriminagea. Loppuajasta oli vuorossa sellainen hyökkäys, jossa uke hyökkäsi suoraan edestä päin (ikään kuin kadulla kävellen) ja tarttui kuristamaan toria kaksin käsin. Siitä sitten tehtiin yksi sellainen leikkaus-kokyonage, jota tehdään useimmiten yokomenuchista. Se oli hauskaa vaihtelua. Viimeiset treenit menivät minusta tosi nopeasti, ja oli ihan rento fiilis treenata.

Leirin päätyttyä olin taas tosi väsynyt. Nukahdin saman tien päästyäni kotiin ja nukuin koko iltapäivän. Illallakin oli vielä tosi väsynyt olo, ja niin oli oikeastaan koko päivän tänään. Fyysisesti leiri ei ollut mitenkään erityisen rankka minusta (ainoastaan se perjantain treeni oli tosi rankka), mutta etenkin järjestäjänä ollessa leirit vaativat aina paljon keskittymistä ja erilaista käytännön asioiden hoitamista. Tuntuu myös siltä, että mitä pitempään olen treenannut aikidoa, sitä enemmän se herättää minussa ajatuksia. Sekä tatamilla että tatamin ulkopuolella. Eikä se aina välttämättä ole pelkästään hyvä asia, tai vähintäänkin se on uuvuttavaa. Omat ajatukseni uuvuttavat minua enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Oikeastaan mistään muusta en helposti väsykään.

Anyway, tajusin leirin palkitsevuuden kunnolla vasta tänään, kun vedin omia treenejämme Myllyssä. Teimme shomenuchia ja maeryokatadoria. Shomenuchi alkoi tuntua tosi kivalta. Käsiin hakkaamiseen alkoi tottua, ja hyökkäysharjoitteet alkoivat tuntua entistäkin hyödyllisemmiltä. Erityisesti se harjoite, jossa uke tekee shomenin perään chudan tsukin, ja tori yrittää tehdä ikkyon ennen kuin tsuki ehtii osua kylkeen, on mielestäni aivan erinomainen harjoite! Oppilaanikin selvästikin pitivät siitä ja saivat sen onnistumaan ihan hyvin. Maeryokatadorista teimme mm. koshinagea (lonkkaheittoa), ja sekin meni mielestäni tosi kivasti. Leiristä riittää meille varmasti ideoita pitkäksi aikaa.

Ti 1.2.2011

(Klo 15.10): Niin tuli vain mieleen, että kerroin tietysti Pascalillekin siitä meidän Your Move -videoprokkiksesta. Hänkin piti sitä aivan erinomaisena tilaisuutena päästä promoamaan aikidoa ja meidän seuraa! =) Vitsit, mut onhan se tietysti, jos sinne tapahtumaan tulee jotain 50000 nuorta!!! =))) Ja tietysti media paikalla, ja jälkikäteen pätkä levitykseen nettiin eri kanavien kautta. Tehdään siitä todellakin niin hyvä kuin pystytään. Sitä on sitten varmaan tosi kiva joskus vuosikymmenten jälkeen katsella kiikkustuolista! =)