Esitelmä Akatemiaklubissa

Ma 18.4.2011

(Klo 22.34): Pidin tänään esitelmän Suomalaisen Tiedeakatemian "Nuorten Akatemiaklubissa". Esitelmäni aihe oli "Aiheesta toiseen" – Näkökulmia Asperger-nuorten vuorovaikutukseen. ("Jos joku just tajus mitä mä sanoin.") Se kohdistui siis Asperger-hankkeeseeni. Lisäksi esittelin keskustelunanalyysiä ihan yleisellä tasolla. Muidenkin esitelmissä on nimittäin usein ollut jonkinlainen yleinen johdanto tutkimusalaan. Kielentutkimusta ja/tai fonetiikkaa olisi ollut vaikeaa käsitellä kokonaisuutena yhdessä esitelmässä, joten päätin fokusoida esitelmäni keskustelunanalyysiin. Sain sen kätevästi linkitettyä Asperger-hankkeeseeni, koska ymmärrysongelmatilanteita käsittelevä osuus tutkimuksesta tehdään keskustelunanalyysin menetelmin korjausjaksoja analysoimalla. Ja kun ymmärrysongelmatilanteita käsittelevä osuus sattuu olemaan juuri se, joka on minulla toistaiseksi kaikkein pisimmällä, tämä fokus tuntui luontevalta. Kaiken lisäksi prosodiset ja ei-kielellisen viestinnän piirteet (lähinnä katseen suunta), joihin hankkeeni myös kohdistuu, linkittyvät kivasti ymmärrysongelmatilanteisiin. (Olen nimittäin viime aikoina tutkinut mm. prosodisten ja ei-kielellisten piirteiden liittymistä korjausjakson laukaiseviin "ongelmavuoroihin".)

Anyway, tuntui siltä, että esitelmä meni ihan ookoo. Kävi tosin niin, että jotkut äänitiedostoistani eivät kuuluneet kunnolla. En nimittäin tullut ajatelleeksi raahata mukaan ulkoisia kajareita, koska omilla koneillani tiedostot kuuluivat ihan hyvin ilmankin lisäkajareita ja koska ylipäänsä olen tottunut siihen, että yleensä nykyään kaikissa luentosaleissa on valmiina kajarit (jos on kerran dataprojektorikin). Onneksi suurin osa tiedostoista kuitenkin kuului ihan hyvin, eikä esitelmäni loppujen lopuksi nojautunut kovin vahvasti pelkkiin ääniin tällä kertaan. Hieman harmillista tietysti silti, että äänentoisto ei toiminut toivotulla tavalla. Mutta piti sitten vain soveltaa hieman tilanteen mukaan. Onneksi mm. opetusta pitäessä on jo ehtinyt tottua siihen, että kaikenlaisia kummallisia tilanteita voi toisinaan tulla eteen, kun tekniikka pätkii. Keskustelu esitelmän jälkeen oli hyvin aktiivista. Tuli paljon todella relevantteja kysymyksiä ja kommentteja. En esimerkiksi ollut tullut koskaan ajatelleeksi, että myös taipumus sanotun kirjaimelliseen tulkintaan voisi tavallaan liittyä AS-henkilöiden vaikeuteen asettua toisen asemaan.

Yksi aivotutkija myös nosti esille sen, että AS-henkilöillä tiettyjen kognitiivisten prosessien kehitys on viivästynyttä. Aivot tavallaan kehittyvät eri tahdissa kuin neurotyypillisillä. Se vaikuttaa varmaankin kaikkeen yksilön toimintaan. Mietinkin, että olisi kiinnostavaa tietää, missä iässä AS-henkilöillä tyypillisesti on ns. "aikuisen aivot". Voisi kuvitella, että heidän kognitiivinen suorituskykynsä olisi tyypillisesti parhaimmillaan eli ikään kuin "täydessä mitassaan" hieman myöhemmin kuin ihmisillä yleensä. Anyway, sain todella paljon irti kaikista saamistani kysymyksistä ja kommenteista. Tietenkin pidin myös Filipin fysiikkaa käsittelevästä esitelmästä "Materiaalifysiikkaa antimaterialla". Kuten puheenjohtajakin totesi, esitelmien aihepiirit menivät tänään ihan laidasta laitaan. =) Mutta ei se mitään. Sehän on koko homman juju tässä klubissa. Tilaisuuden jälkeen keskustelu jatkui vilkkaana pienillä jatkoilla Belgessä. Todellakin yksi hyödyllisimpiä ja inspiroivimpia tilaisuuksia aikoihin. Harmi vain, että tämä oli jo toiseksi viimeinen Akatemiaklubin kokoontuminen. =( Sääli, jos porukkamme sen jälkeen hajoaa kokonaan. Olisi kiva, jos voisimme jatkossakin tavata toisemme esim. kerran vuodessa, tai jotain.

Viime perjantaina pidin kyllä myös esitelmän oman laitoksemme sisällä toimivan tutkimusyhteisömme, CoCoLaCin, teemaseminaarissa. Seminaarin järjesti kontrastiivisen syntaksin alaohjelma, jossa itsekin olen mukana. Tilaisuuden teemana olivat alisteiset rakenteet. Oma esitelmäni kohdistui prosodian rooliin lausumien välisen alistussuhteen ilmaisemisessa kirjoitustulkkausaineistossa. Siinä tutkimuksessa en tietenkään käytä lainkaan keskustelunanalyyttisiä menetelmiä, koska kirjoitustulkkausaineistossa ei ole juurikaan vuorovaikutusta. Sen sijaan Wichmannin diskurssianalyyttinen intonaatioteoria sopii siihen kun nyrkki silmään. Esitelmä oli lyhyt, ja se pohjautui vasta varsin alustaviin havaintoihin. Se olikin oikeastaan vasta eräänlaista ideointia jatkoa ajatellen. Sain kuitenkin sekä esitelmän valmistelusta että esitelmän pitämisestä ehkä yllättävänkin paljon irti. Ilmapiiri seminaarissa oli mielestäni erinomainen, ja koin esiintymisen siellä kannustavana. Sain sieltäkin yllättävän paljon hyödyllisiä kommentteja tutkimuksestani. Vaikka paikalla ei ollut lainkaan prosodiatutkijoita, monet saamani kommentit olivat todella osuvia.

Tästä on siis taas hyvä jatkaa! =) 

Ti 19.4.2011

Esitelmän videointi on näköjään jo ilmestynyt nettiin. TOSI outoa katsoa itseään videolta! Ihan kuin tuossa esiintyisi joku ihan toinen ihminen kuin minä. =D (En kyllä todellakaan katsonut tuota kokonaan.)