Konferenssimatkalla Bostonissa

Ti 24.5.2011

(Klo 23.15): Jotenkin tähän vuodenaikaan kasaantuu tosi paljon kaikenlaista häppeninkiä. Olen lähdössä huomenna Bostoniin konferenssimatkalle. Siellä pidetään International Communication Associationin (ICA) vuotuinen konferenssi. Kyseessä on sama tapahtuma, joka pidettiin viime kesänä Singaporessa. Pidän siellä perjantaina esitelmän Asperger-hankkeeseeni liittyen. Tarkemmin sanottuna esitelmäni kohdistuu ongelmavuorojen prosodiaan ja ei-kielellisiin piirteisiin.

Sikäli ihan jännää, että vaikka olen matkustellut paljon, en ole koskaan aikaisemmin tullut käyneeksi Jenkeissä. Lennän ensin Frankfurtiin ja sieltä sitten suoraan Bostoniin. Matka tuntuu lyhyehköltä edellisen reissuni jälkeen… Ensimmäinen lento lähtee huomenna jo klo 6.55, joten täytynee herätä jo joskus neljän aikaan… AAAAAAARGH!!!!! Täytyy toivoa, että tuhkapilvi ei sotke mitenkään matkasuunnitelmia.

Ke 25.5.2011

(Klo 4.26): (#¤%&x….) TODELLA epäinhimillinen tämä lähtöaika…

(Klo 10.35 Frankfurtin lentokentällä): Odottelen tässä jatkolentoa. Melko pitkä vaihtoaika: 4h 35min. Mutta ei se oikeastaan haittaa, koska otin mukaan töitä, joita pystyn hyvin tekemään lentokentälläkin. 

(Klo 18.21 Renaissance Boston Waterfront Hotel): Vihdoinkin perillä. Täällä on yllättävän lämmintä: yli 20 astetta. Viikonloppuna saattaa olla säätiedotuksen mukaan lähes 30 astetta, enkä ottanut aurinkovoidetta mukaan… Raahasin nimittäin turhaan aurinkovoiteen Australiaan enkä tullut ajatelleeksi, että Boston on aika tavalla eri puolella maailmaa, joten täällä voi olla kuuma, vaikka Australiassa ei olekaan. Dääm. No, tuskin tässä mitenkään hirveän paljon ehtii olemaan ulkona, ainakaan kuumimpaan aikaan päivästä.

Lennot menivät ihan ok. Tuhkapilvi ei vaikuttanut mitenkään lentoihini. Frankfurtissa jouduin odottelemaan melko pitkään, mutta aika meni nopeasti töitä tehdessä. Bostonin-lennolla tein duunia noin puolet ajasta. Toisen puolen nukuin tai juttelin vieressäni istuneen iäkkään  amerikkalaisrouvan kanssa. Hänellä ei jostain syystä ollut lainkaan nälkä, joten sain suunnilleen puolet hänenkin safkoistaan. (*röyh!*) Mistähän hän huomasi, että minulle jäi vielä nälkä niiden mitättömän pienien aterioiden jälkeen? Tarjoilun taso ei nimittäin todellakaan ollut mitenkään häikäisevä, ja Lufthansan koneet ovat todella beisikkejä verrattuna moniin muihin kaukolentoja tekeviin yhtiöihin. Ei ollut edes omia telkkariruutuja. No, se oli kyllä sikäli hyvä asia, että siten tuli varmaankin tehtyä enemmän töitä lennon aikana kuin jos olisi voinut tappaa aikaa katsomalla leffoja.

Perillä Bostonissa oli ensimmäisenä edessä pitkä jono passintarkastukseen. Siinä otettiin samalla sormenjäljet ja valokuva pärstästä. Lisäksi piti vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin. Lentokentältä tullessani kämmäilin metrossa: tein ylimääräisen kierroksen keskustassa ja jouduin sen takia lopulta vaihtamaan metroa muistaakseni kolme kertaa. Kävin myös kerran varmuuden vuoksi ulkona laiturialueelta, ja jouduin sen jälkeen maksamaan lipun uudestaan. Olin kai sen verran väsynyt, että en jaksanut ottaa selvää reitistä ennen kuin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo kyydissä (väärällä linjalla). Lopulta hotelli oli kuitenkin helppo löytää. Tämä on nimittäin todella suuri rakennus aivan metroaseman vieressä. Huone on todella suuri ja ihan luksustasoa. Sänkyjä on kaksi, ja ne ovat todella leveitä. Telkkariruutu on varmaan suurin, mitä olen koskaan nähnyt missään hotellissa. Sen sijaan iso miinus mielestäni on se, että netti ei sisältynyt huoneen hintaan. Sitä olisi saanut käyttää ilmaiseksi vain hotellin aulassa, mutta eihän siitä olisi tullut mitään. Siispä piti maksaa vähän yli 12 $ vuorokaudessa nettiyhteydestä huoneessa. Hinta ei ole kovin korkea, mutta mielestäni näin hyvätasoisessa hotellissa netin pitäisi kuitenkin sisältyä hintaan. Se on ihan beisikjuttu nykyään, ja kaiken lisäksi olemme Jenkeissä emmekä missään sellaisessa maailmankolkassa, jossa netin käyttö olisi jotenkin uutta ja ihmeellistä. 

Nyt alkaa olla aika väsynyt olo. Kello on täällä kuusi tuntia vähemmän kuin Suomessa, joten Suomessa on nyt yö. Pitäisi tietysti yrittää olla nukkumatta koko iltaa, mutta saa nähdä, onnistuuko…

To 26.5.2011

(Klo 6.00): Ei onnistunut. Väsytti niin sairaasti, että nukuin koko illan ja heräsin sitten neljän aikaan aamulla. No, nyt on ainakin tullut nukuttua riittävästi, joten täytyy yrittää pysytellä hereillä iltaan asti. Konferenssi alkaa tänä iltana klo 18 avajaisplenaarilla. Sen jälkeen on avajaisvastaanotto. On siis päivä aikaa hengailla. Täytyy vielä vähän harjoitella huomista esitelmää ja tehdä tavanomaisia töitä (deadlinea pukkaa edelleen…). Jossain välissä olisi myös kiva käydä vähän katselemassa kaupunkia, ja toisaalta tässä hotellissa on myös kuntosali, joka pitäisi käydä katsastamassa.

(Klo 8.07): Ei hemmetin hemmetti tätä Amerikkaa…. (#¤%&x!!!) Siis tällaisessa luksushotellissa ei sisälly edes AAMUPALA HINTAAN! Täh?!! Siis vitsit, että ärsyttää. Axel oli oikeassa sanoessaan, että mitä kalliimpi hotelli, sitä vähemmän hintaan sisältyy, kun ollaan USA:ssa. Halvassa hotellissa hintaan saattaa sisältyä netti ja aamupala, mutta luksushotelleissa KAIKESTA joutuu maksamaan erikseen. Näyttää pätevän ainakin tässä tapauksessa. Maksoin nimittäin juuri 25 $ aamupalasta. (#¤%&x…) Palvelu oli kieltämättä hyvää, ja ruokatarjontakin ihan ok (mutta ei enempää kuin ok tuohon hintaan nähden). Kaiken lisäksi tarjoilija tuntui olettavan, että vaihtorahat menevät ilman muuta hänelle. Pistin nimittäin laskun saatuani suurehkon setelin laskukansioon. Tarjoilija nappasi sen ja kysyi viattomasti: "Tarvitsetteko tästä vaihtorahaa, rouva?" "JOOOOO!!!!" (*naama punaisena*). Luultavasti tällaisissa hotelleissa käy yleensä keskituloisten kielentutkijoiden sijaan pääasiassa suurissa yrityksissä työskenteleviä huippupalkkaisia ihmisiä, joille muutama kymppi sinne tai tänne ei merkitse mitään ja joille oman korkean statuksen esitteleminen muille on elämäntapa.

Jo pelkän periaatteen vuoksi päätin safkata aamupalalla koko rahan edestä (lisäksi olin nälkäinen, koska en ollut syönyt lennon jälkeen mitään). "Saisiko teille olla vielä lisää pa
nnukakkuja, rouva?" "JOOOOO!!!" "Entä ottaisitteko vielä lisää juuri puristettua appelsiinimehua?" "JOOOOO!!!" Taisin siinä samalla juoda koko kannullisen kahvia. *Örgh!!* Vatsani on ihan repeämispisteessä. Että oli järkevää taas… Tulee mieleen muistoja joiltain treenimatkoilta vuosien takaa, kun olemme silloin tällöin treenikavereiden kanssa päätyneet sattuman kautta luksushotelleihin ja ahmineet aamiaispöydässä itsemme ihan ähkyyn. (*niisk!* oi niitä aikoja…) No, ehkä syönkin sitten seuraavan kerran vasta illalla avajaisvastaanotolla. 

Anyway, jos tulen vielä joskus Jenkkeihin johonkin konferenssiin, niin SALETISTI en mene järjestäjien ehdottamiin luksushotelleihin (vaikka ne sijaitsisivatkin kätevästi konferenssipaikan lähettyvillä kuten tämä hotelli) vaan etsin itse netistä jonkun KORKEINTAAN kolmen tähden hotellin ja menen sinne. Nii. Sinänsä nämä ICAn konferenssit kyllä kiinnostavat. Nämä ovat suuria ja korkeatasoisia tapahtumia, joissa esiintyy tunnettuja hahmoja. Tässäkin konferenssissa on plenaristina mm. Noam Chomsky, mikä on kyllä kieltämättä todella siistiä! =))))

(Klo 14.20): Tein aamupäivällä duunia hotellihuoneessa. Jossain vaiheessa jouduin häipymään pois siivoojan jaloista. Lähdin kuljeskelemaan keskustaan ilman erityistä päämäärää. Keskusta on muutaman metroaseman päässä hotellista. Pystyisi sinne varmaan kävelemäänkin. Siellä oli ihan kiva puisto ja paljon suuria rakennuksia. Totta puhuakseni ainakaan ensi näkemältä paikka ei tehnyt minuun mitään kovin erityistä vaikutusta. Esim. Melbourne oli huomattavasti kauniimpi paikka mielestäni. Mutta näinkin kyllä vain muutaman korttelin alueen Bostonista, joten en tietenkään ole vielä saanut kuvaa koko kaupungista. Ulkona on helteinen ilma. Jo muutaman minuutin kävelyn jälkeen aurinko tuntui porottavan niin voimakkaasti niskaan, että kävin ostamassa aurinkorasvaa.

Huomasin muuten hotelliin palatessani, että huoneessa olevat (todella) pienet vesipullot, joiden olin kuvitellut olevan ilmaisia, maksavatkin 4 $ kappaleelta. (#¤%&x…) Niinpä tietysti. 

(Klo 21.41): Tein iltapäivällä jonkin aikaa duunia ja kävin sen jälkeen hotellin kuntosalilla. Olin suorastaan ällistynyt todetessani, että kuntosali oli ILMAINEN! Ei siis todellakaan tarvinnut maksaa yhtään ylimääräistä. Ja sieltä sai jopa JUOMAVETTÄ ILMATTEEKSI!!! =))) Ja kaupan päälle vielä omenankin. Ihan käsittämätöntä. Varustukseltaan sali oli ihan jees. Siellä oli monta juoksumattoa ja hiihtolaitetta. Lisäksi muutama lihaskuntolaite sekä jumppapalloja ja irtopainoja. Siellä sai ihan hyvän setin vedettyä. Täytyy yrittää käydä siellä mahdollisimman usein.

Illalla oli siis avajaisplenaari. Se oli oikeastaan paneelikeskustelu, jossa pohdittiin sitä, voisiko viestintä olla 2000-luvun merkittävin tieteenala. On totta, että viestintä jos joku on poikkitieteellinen ala, johon liittyy rajaton määrä käytännön sovelluksia mm. tekniikan alalla. Puhujia oli monta, ja heidän näkökulmansa olivat niin erilaisia, että keskustelua oli hieman vaikeaa seurata. Pointti oli kai vain se, että jenkkityyliin aiheen oli tarkoitus olla mahdollisimman laaja ja maailmaa syleilevä, jotta se ei rajaisi mitään näkökulmia pois, ja jotta se mahdollistaisi kaikenlaisen verbaalisen ilotulituksen. Mutta oli se ihan kiinnostavaa silti. Hienointa oli kuitenkin tunnelma: suuren kansainvälisen kongressin avajaistilaisuus Bostonissa. Oli siinä jotakin hohtoa. 

Plenaarin jälkeen oli avajaisvastaanotto. Tarjolla oli pientä suolaista purtavaa sekä viiniä ja muita juomia. Ryysis oli ihan järjetön. Ihmiset tungeksivat ruokapöytien ääreen ikään kuin eivät olisi koskaan ennen nähneet ruokaa. (Enkä minä tällä kertaa ollut ollenkaan pahimmasta päästä!) Hengailin siellä tunnin verran. Sitten kyllästyin anonyymiin massatunnelmaan ja päätin palata hotellille. Ihan mukava ilta oli kuitenkin. Nyt tunnen itseni tosi väsyneeksi, vaikka kello ei vielä ole kymmentäkään. Johtuu varmaankin aikaerosta.

Ai niin, satuin kuulemaan täkäläisestä telkkarista, että joidenkin tutkimusten mukaan keskosena syntyminen lisää autismin riskiä. Lisäksi riskiä lisää kuulemma vanhempien korkea ikä. Viimeksi mainittua en kyllä olisi osannut yhdistää autismiin, mutta olen joskus miettinyt, voisiko keskosena syntyminen lisätä riskiä. Tiesin, että se lisää (ainakin joidenkin tutkimusten mukaan) ADHD-riskiä, mutta en tiennyt että se liittyy myös autismiin. No, koko ajan oppii uutta. 

(Klo 22.34): Tajusin juuri, että kello onkin täällä seitsemän tuntia vähemmän kuin Suomessa. Luulin, että ero oli vain kuusi tuntia, koska olin siirtänyt kelloni Saksan aikaan vaihtaessani konetta Frankfurtissa. On totta, että tähän suuntaan ero on paljon helpompi kuin toiseen suuntaan. Melbournessa ollessani aikaero oli ensimmäisinä päivinä huomattavasti suurempi ongelma kuin nyt täällä.  

Pe 27.5.2011

(Klo 21.41): Esitelmä on nyt pidetty. Jihuu!! Loppuajan voikin sitten ottaa rennommin. Heräsin viime yönä kolmen aikaan. Sen jälkeen nukuin enää lyhyitä pätkiä. Menin konferenssipaikalle kahdeksan aikaan, vaikka ohjelma alkoi vasta yhdeksältä. Tahdoin testata laitteita ja ihan hyvä olikin, että testasin, koska äänentoiston kanssa oli ongelmia. Salissa ei ollut kajareita, Pyysin niitä järjestäjiltä, mutta ne eivät koskaan ilmestyneet paikalle. Sen sijaan sain lainattua pöytäkajareita eräältä toiselta osallistujalta, jonka esitelmässä oli myös ääniä. Hän sanoi roudaavansa niitä aina mukanaan konferensseissa. Loistava idea. Niin minunkin täytyy tehdä jatkossa. Yleisesti ottaen olen nimittäin huomannut, että jos luottaa konferensseissa pelkkiin järjestäjien laitteisiin, vaihtoehdot äänentoiston kanssa ovat seuraavat:1) äänentoiston kanssa on pieniä ongelmia, 2) äänentoiston kanssa on suuria ongelmia, 3) äänentoisto ei toimi lainkaan. Tämänhän sain ikävä kyllä todeta myös Akatemiaklubin esitelmää pitäessäni. Minulla on kotona pöytäkajarit, jotka kyllä veisivät jonkin verran tilaa kassissa, mutta jotka eivät paina paljoakaan. Maksaa varmasti vaivan pakata ne mukaan tästä lähtien kaikkiin tällaisiin tapahtumiin, joissa vain osalla porukasta on esitelmässään ääniesimerkkejä. Ainoastaan foneetikkotapahtumissa ja muissa pelkästään puhuttuun kieleen erikoistuneissa tapahtumissa voi luottaa siihen, että kajarit kuuluvat vakiovarusteisiin. Prosodistien kollokvioissa paikalla on myös äänentarkkailija.

Anyway, kun sain ne kajarit lainattua, homma sujui ihan hyvin. Tuntui siltä, että olin treenannut esitelm&aum
l;äni riittävästi. Olin liittänyt siihen mahdollisimman havainnollisia esimerkkejä prosodisista piirteistä. Lisäksi olin hieman huvitellut lätkimällä dioihin kaikenlaisia vähän hassuja kuvia. Yllätyin siitä, kuinka paljon ne kevensivät tunnelmaa. Kun kalvolla luki "nariseva ääni" ja avasin äänitiedoston, joka kuulosti suunnilleen siltä kuin joku olisi avannut aitan oven, porukka repesi nauruun. Sen jälkeen tuli "hiljainen ääni", joka oli todellakin niin hiljaista puhetta, että siitä ei kuulunut juuri mitään. Sekin olin porukan mielestä jotenkin tosi koomista. En oikeastaan ollut tullut ajatelleeksi, että niissä äänissäkin olisi jotain hauskaa. Vain kuvien oli tarkoitus keventää tunnelmaa. No, ainakin porukka siis tuntui olevan messissä. Esitelmän jälkeen tuli paljon kysymyksiä ja kommentteja. Nousi esille mm. kontrolliryhmäaineistoasia. Sanoin, että sekin kyllä kuuluu suunnitelmiini. (Mutta vasta kirjoitustulkkaushankkeen päätyttyä, vaikka en sitä tässä yhteydessä maininnutkaan.) Tuntui siltä, että selviydyin kysymysvaiheestakin ihan ok. Ensimmäisiä esitelmiä pitäessäni jännitin aina kysymyksiä tosi paljon, mutta en enää nykyään. Luulen, että opetustehtävät ovat auttaneet tässä suhteessa tosi paljon. 

Sektion päätyttyä oli hetken aikaa euforinen fiilis, vaikka en ollutkaan jännittänyt tätä esitelmää mitenkään järjettömästi. Tuntui kuitenkin hienolta, kun sain sen pois päiväjärjestyksestä. Lähdin syömään lounasta Chinatowniin. Yleisesti ottaen pidän kiinalaiskaupunginosien tunnelmasta ja ruoasta. Tämä Bostonin Chinatown oli kuitenkin pettymys. Se ei näyttänyt ollenkaan niin viihtyisältä ja aidolta kuin jotkut muut kiinalaiskaupunginosat, joissa olen käynyt. Esim. Melbournessa oli paljon kivempi Chinatown. Kävin yhdessä pienessä ruokapaikassa syömässä nuudelikeiton. Ruoka oli ihan jees, mutta jostain syystä minulla oli kommunikointiongelmia henkilökunnan kanssa: minun oli todella vaikea tajuta, mitä tarjoilijat puhuivat minulle, ja heidän oli ilmeisesti yhtä vaikea tajuta, mitä minä yritin selostaa heille. Siinä mielessä tunnelma oli varsin aito kiinalaistunnelma. En esimerkiksi saanut millään kahvia tilattua sieltä, vaikka näin, että siellä oli kyllä kahvia myynnissä. Se ei kerta kaikkiaan onnistunut. He eivät MILLÄÄN tajunneet, että tahdoin ihan tavallista kahvia. Sen sijaan sain jonkin ihmeellisen jääkahvin (johtui ilmeisesti siitä, että olin kysynyt, onko siellä myynnissä jätskiäkin: jätski + kahvi = jääkahvi). No, ihan sama.

Illalla oli jaostomme vastaanotto eräässä baarissa, jossa oli ihan hirveä mekkala. Olin siellä tunnin verran. Sen jälkeen päätin lähteä kuljeskelemaan keskustaan, mikä osoittautuikin erinomaiseksi ideaksi. Vasta tällä kertaa päädyin Bostonin kauniimpiin osiin. Bostonin vanhakaupunki on nimittäin ihan viihtyisää aluetta. Ensimmäistä kertaa matkan aikana tuli sellainen fiilis, että onhan tämä sittenkin ihan kiva paikka! Pääasiassahan täällä on vain siltoja ja jättimäisiä rakennuksia, joiden välissä on pieniä puistoja, mutta siltikin toiset alueet ovat kauniimpia kuin toiset. Ja vanhan Bostonin alueella oli myös joitakin matalampia rakennuksia, joiden edessä oli viihtyisiä terasseja sekä katutaiteilijoiden ja nuorisoporukoiden miehittämiä aukioita. Räpsin innoissani valokuvia joka suunnasta ja törmäsin lopulta sattumalta Hard Rock Café -baariin ja myymälään. En malttanut olla menemättä sisään. Tarkoitukseni oli ostaa vain yksi T-paita, mutta lopulta ostin taas läjän kaikkea turistikrääsää: Hard Rock Café Boston -huppari, -T-paita, -lippis, -kaulanauha,… Dääm. Olisi ehkä pitänyt vähän rajoittaa. Tulee taas ongelmia siinä vaiheessa, kun yritän lähtiessä saada kamoja sullottua kassiin. Se oli nimittäin ihan täynnä jo tulomatkallakin. (Kämpästäni puhumattakaan.) Join baarissa vain yhden kokiksen ja palasin sen jälkeen ostoskasseineni hotelliin. Aikaero väsyttää jonkin verran edelleen.

Olen muuten todennut, että tässä konferenssissa valtaosa osallistujista näyttäisi edustavan meikäläisen systeemin mukaan valtsikan aineita. Mukana on nimittäin enimmäkseen viestinnän, mediatutkimuksen, sosiologian ja politiikan tutkimuksen edustajia. Toki kielentutkijoitakin on jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

La 28.5.2011

(Klo 21.29): Kaikkein siisteintä tänään oli se, kun kävin lounastauolla Harvardin yliopiston kampuksella. Kampusalue ei kylläkään ollut mitenkään erityisen hieno, mutta niitä punatiilisiä taloja on näkynyt sen verran usein leffoissa, että oli tosi siistiä nähdä ne livenä. Kävin myös syömässä tunnetulla Harvardin aukiolla. Siellä oli paljon ihmisiä ja kaikenlaista häppeninkiä meneillään. Oli akrobaatteja, muusikkoja, jne. Hyvin erililainen tunnelma kuin tällä Waterfront-kaupunginosassa, jossa ei ole juuri muuta kuin luksushotelleja ja suuria toimistorakennuksia. 

Muuten päivä ei ollut kovin erikoinen. Kävin kuuntelemassa esitelmiä eri jaostoissa. Vaihtelun vuoksi kävin seuraamassa mm. sellaista sektiota, jossa puhuttiin vauvojen oppimisesta. Joku oli tutkinut Baby Einstein -videoiden vaikutusta vauvojen oppimiseen ja todennut, että ne eivät oikeastaan toimi. Perintötekijät vaikuttavat oppimiseen paljon enemmän kuin varhainen altistus oppimisvideoille, jne.

Illalla oli Euroopan maista tulevien osallistujien tapaaminen. Pieneen tilaan ahtautui 200 ihmistä. Oli hirveän kuuma, ja tarjoilu toimi puutteellisesti. Tapasin siellä kolme suomalaista viestinnän alan tutkijaa, mikä oli tietysti kiinnostavaa. Juttelin jonkin aikaa heidän kanssaan. Palatessani hotelliin juttelin vielä erään venäläisen hallinnon alan tutkijan kanssa. Matka kongressipaikalta hotelliin on maantieteellisesti lyhyt, mutta siihen sisältyy ties kuinka monet liikennevalot, jotka vaihtuvat jostain syystä ihan käsittämättömän hitaasti. Tästä syystä ehdin jutella sen venäläisen tutkijan kanssa aika pitkään. Hänen asenteensa oli kaikin puolin amerikkalaisvastainen. Hän näki tämän hotellin vielä paljon negatiivisemmassa valossa kuin minä (kaikenlaisia henkilökunnan salaliittoja ulkomaalaisia vastaan, jne.). Oli melko erilainen keskustelu kuin kaikke ne muut keskustelut, joita olen käynyt tämän reissun aikana… Luulen, että osittain hänen vuodatuksensa kyllä johtui pelkästä väsymyksestäkin. 

Ma 30.5.2011

(Klo 19.25 hotellin aulassa): On jo kiire lentokentälle, joten täytyy tästä jo mennä. Yritän ehtiä päivittämään blogia myöhemmin. On ollut kovast
i kiirusta taas… 

(Klo 21.15 Bostonin lentokentällä): Vain muutama minuutti aikaa. Sitten pääsen koneeseen, joka lentää Frankfurtiin. Matkatavaroiden sullominen kassiin oli TODELLA työlästä tällä kertaa. Otin mukaan liian pienen kassin, johon ei mahdu juuri mitään, ja se oli jo tullessa ihan täynnä. En tullut ostaneeksi toista kassia keskustasta, eikä hotellissa myyty mitään sellaista. Alkoi jo iskeä paniikki, kun kamat eivät kerta kaikkiaan meinanneet mahtua sisään edes raa'alla voimalla! (Ja silloin tilanne on mielestäni todella huolestuttava…) Muistin, että joku olisi joskus sanonut jotakin sellaista, että jos JÄRJESTÄÄ tavaransa siististi kassiin, saa sinne mahtumaan enemmän kamaa. Olen aina suhtautunut hieman epäilevästi sellaiseen. Päätin kuitenkin pakon edessä kokeilla. Ja pakko myöntää, että tällä kertaa se toimi. Lopuksi piti kuitenkin vielä käyttää myös lihasvoimaa. Kassistani kuului epäilyttävä rusahdus. Toivottavasti se ei hajonnut… 8-/

Anyway, tänään oli Chomskyn plenaariesitelmä kongressissa. Se oli koko tapahtuman päätösesitelmä. Aihepiiriltään se ei liittynyt mitenkään kielitieteeseen, vaan se koski pikemminkin joukkoviestintää ja kansainvälistä politiikkaa. Kaikkein hienoimmalta tuntui ihan vain se, että näki niin tunnetun henkilön livenä. Ennen esitelmän alkua hiippailin  muutaman metrin päähän Chomskysta ja puheenjohtajasta ja aloin räpsiä kuvia. Alun perin ajattelin ottaa vain yhden kuvan, mutta kun nyt kerran olin siinä niin hyvin hollilla, en malttanut olla ottamatta vielä muutamaa kuvaa lisää… Sitten kuulin puheenjohtajan sanovan naureskellen Chomskylle: "You have a young fan over there!"=D

Iltapäivällä minulla ei enää ollut hotellihuonetta käytössä. Yllättäen kuntosalia sai vielä käyttää (ja jopa ihan ilmaiseksi!), joten menin sitten sinne. Muuten ok, mutta saunassa oli kylmä. (Vaikka se MUKA oli päällä, ja porukka istui siellä uikkareissa. Kumma maa!) Eilinen päivä meni kokonaan töitä tehdessä. Piti saada tahkottua yksi deadline pois alta ennen paluumatkaa.

Ennen lähtöä printtasin kongressikeskuksessa pari tutkimukseen liittyvää failia matkalukemiseksi. Printtaaminen maksoi yli dollarin per sivu! Mustavalkoisena! (#¤%&x…)Yllättävää oli kuitenkin se, että paperit sai nitoa yhteen ihan ilmaiseksi!! 😎

Ti 31.5.2011

(Klo 13.39 Frankfurtin lentokentällä): Ensimmäinen lento meni ihan ok. Sain nukuttua jonkin verran mutta tunnen silti itseni hieman väsyneeksi. Näin juuri täällä lentokentällä aivan ihanan kettuterrierin! 8-)))))) Siitä tulikin mieleen, että Bostonissa näkyi katukuvassa todella huomattavan vähän koiria! Yhtenä aamuna näin hotellin aamiaishuoneen ikkunasta, kuinka väsyneen näköinen bulldoggi laahusti hihnassa. Se näytti todellakin siltä kuin sillä olisi pari huonosti nukuttua yötä takana ja muutenkin vähän rough morning. Voi reppanaa. =( Teki mieli viedä sille vähän pannaria piristykseksi.

Nyt tässä siis odottelen jatkolentoani Helsinkiin. Tosi mukavaa päästä taas kotiin. Saa nähdä, tuleeko pahakin jet lag. Kerkesin nimittäin tuossa muutamassa päivässä sopeutua Bostonin aikaan, ja tähän suuntaanhan  jet lag on yleensä pahempi kuin toiseen suuntaan. Huomenna olen luvannut mennä koko aamupäiväksi Your Move -suurtapahtumaan vetämään aikidon kokeilutreenejä koululaisryhmille. No, viimeistään siinä vaiheessa sitä sitten varmaan ainakin herää…

(Klo 20.37): I'm back!! Mukavaa olla taas kotona! Muutama koneellinen pyykkiä, ja huomenna taas menoksi.