Islannissa

To 16.6.2011

(Klo 12.34): Olen taas lähdössä lentokentälle. Tällä kertaa kyse ei ole konferenssimatkasta eikä aikidomatkastakaan vaan ihan oikeasta lomamatkasta. Lähden Reykjavikiin viettämään pitkää viikonloppua poikaystäväni kanssa. Palaamme jo maanantaina. Tarkoitus on vain käydä vähän vilkaisemassa, millaista Islannissa on. On aina jotenkin tehnyt mieli käydä siellä.

Axel on 26-vuotias suomenruotsalainen tietokoneohjelmoija, joka asustaa pienen koiransa kanssa Helsingissä. Hän on intohimoisen kiinnostunut koodaamisesta ja harrastaa lisäksi mm. lukemista ja miekkailua. Tapasimme muutama kuukausi sitten netissä.    

(Klo 19.14 hotellissa): No voi hemmetin hemmetti. Miksi mä AINA päädyn hotelleihin, jossa nettiyhteys toimii tavalla tai toisella kummallisesti?? Maksoin siis VIISTOISTA egee nettiyhteydestä, kirjoitin juuri blogipäivityksen, ja se katosi julkaisuvaiheessa kuin taivaan tuuliin, koska nettiyhteys oli katkennut… (#¤%&x…) Täytyy näköjään kirjoittaa blogimerkinnät ensin Word-tiedostoon ja kopsata sitten siitä tähän.

Anyway, matka meni ihan hyvin. Lensimme Icelandair-yhtiön koneella. Muuten ihan jees, mutta koneessa ei saanut MITÄÄN sapuskaa ilmaiseksi. Ei niinku mitään. Kaikesta piti maksaa. Katselimme lennon aikana Simpsoneita ja Everwoodia. Pidämme kumpikin piirretyistä ja lisäksi mm. Everwood-sarjasta. (Olemme nörttejä ja ylpeitä siitä!) Laskeutuessa maisemat näyttivät varsin eksoottisilta: punaista ja tummaa karua maata, kallioita ja kiviröykkiöitä, autiota rantaa. Puita ei näkynyt missään, eikä juuri merkkejä ihmisistäkään.

Lentokentällä piti sitten vaihtaa valuuttaa, koska Islannin kruunuja ei saanut Helsingistä. Niitä on kai ylipäänsä vaikeaa saada Islannin ulkopuolelta kurssin epävakaisuuden takia. Jonoa oli jonkin verran. Sen jälkeen matkustimme bussilla tunnin verran. Maisemista tuli mieleen lähinnä Galápagossaarten tuliperäinen maasto. Tuntui hieman vaikealta kuvitella, että olemme sentään Euroopassa. Lähempänä kaupunkia maisemat alkoivat sitten muistuttaa melko paljon Suomea. Näkyi paljon vihreitä alueita ja pieniä taloja. Korkeita taloja ei ole juurikaan, ja ylipäänsä rakennuksia on suhteellisen harvassa. Meininki vaikuttaa ainakin äkkiseltään katsottuna paljon pikkukaupunkimaisemmalta kuin Helsingissä.

Kello on täällä kolme tuntia vähemmän kuin Suomessa, joten täällä on ilta vasta alussa. Ilma on kuitenkin sateinen, joten saa nähdä, minkä verran pystymme tänä iltana katselemaan kaupunkia.      

Pe 17.6.2011

(Klo 10.06): Eilen illalla kävelimme Reykjavikin keskustassa. Hotelli sijaitsee noin 20 minuutin kävelymatkan päästä keskustasta. Aluksi tuntui siltä, että keskustaa ei löydy millään. Kuvittelimme jo, että olimme vahingossa lähteneet ihan väärään suuntaan. Kaikki vaikutti jotenkin niin kuolleelta. Lopulta löytyi mukava kävelykatu, jossa oli jonkin verran elämää. Kävimme syömässä italialaisessa raflassa ja palasimme sitten hotelliin. Olimme aikaeron takia tosi väsyneitä siinä vaiheessa.

Tänään täällä on itsenäisyyspäivä ja siis kansallinen pyhäpäivä. Islanti itsenäistyi Tanskasta 17.6.1944. Sattui vähän huonosti meidän loman kannalta, koska monet paikat ovat varmaankin tänään kiinni. Olemme kuitenkin kohta lähdössä Blue Lagoon  -kylpylään. Sinne pääsee bussilla suoraan hotellista, ja sen pitäisi olla auki myös tänään.

(Klo 22.45): Vietimme tänään melkein koko päivän uiskennellen kuumilla lähteillä Blue Lagoon -kylpylässä. Blue Lagoon on kuulemma Islannin tunnetuin nähtävyys. Se sijaitsee Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen liitoskohdassa, vajaan tunnin matkan päässä Reykjavikista. Karun laavakivimaiseman keskellä oli suurehko allas, jossa oli höyryävän lämmintä vettä. Välillä vastaan tuli todella kuumiakin aaltoja. Vesi oli väriltään erikoisen turkoosia. Se oli niin sameaa, että siitä ei nähnyt lainkaan läpi. Siihen nimittäin sekoittui pohjassa olevaa valkoista mutaa. Altaan ympärillä oli tynnyreitä, joista sai ottaa valkoista mutaa kasvoille levitettäväksi. Kauhoin sieltä pari kertaa mutanaamion pärställeni. Lisäksi baarista sai ostaa levänaamion. Päätin kokeilla sitäkin. Niillä naamioilla pitäisi nimittäin olla anti-aging effect, ja tässä iässä on kai jo syytä kokeilla vähän kaikkea… (Laajat finniviljelmät kasvoillani ovat kuitenkin tällä hetkellä akuutimpi ongelma. Ihan kuin joku uusi murrosikä olisi tullut. JOKA päivä tulee nykyään joku uusi ihan järjettömän suuri finni johonkin kohtaan pärstää… #¤%&x… Ne naamiot vaikuttivat kyllä auttaneen jonkin verran finniongelmaankin. Jess!)

Lämpimässä turkoosissa vedessä lilluminen mustien laavakivien keskellä tuntui jotenkin todella eksoottiselta ja rentouttavalta. Veden pintaa pitkin kulki höyrypilviä, jotka olivat hetkittäin niin sakeita, että niiden takaa ei erottanut ihmisiä. Jämähdimme altaaseen moneksi tunniksi. Välillä kävimme kokeilemassa erilaisia saunoja (oli höyrysaunaa sun muuta) ja hakemassa välipalaa baarista. Lähtiessä piti tietysti shoppailla matkamuistomyymälässä. Ostin sieltä ties kuinka monta purkkia ja tuubia erilaisia voiteita. (Se myyjä oli todella ammattitaitoinen… Hän sai myytyä minulle paljon enemmän niitä tuotteita kuin olin oikeastaan aikonut ostaa.) Lisäksi tietysti Islanti-magneetti jääkaapin oveen. Keräilen nimittäin jääkaappini oveen magneetteja eri paikoista, joissa olen käynyt (mitään muuta käyttöähän jääkaapillani ei ole, koska siellä ei ole koskaan mitään ruokaa; mutta hyvä siis, että ovella sentään on käyttöä, kun siihen voi keräillä magneetteja eri reissuilta =). Ostin myös turkoosin Blue Lagoon -kylpypyyhkeen uudeksi treenipyyhkeeksi. Siistii.

Illalla kävimme syömässä eräässä aasialaisessa ravintolassa keskustassa. Sapuska oli ihan hyvää, ja sitä oli riittävästi. (*röyh!*) Keskustassa oli tänään aika paljon enemmän elämää kuin eilen. Ehkä se johtui itsenäisyyspäivästä, tai sitten eilen vain sattui olemaan harvinaisen hiljainen päivä. Yleise
sti ottaen täällä Reykjavikissa on kuitenkin todella hiljaista ja rauhallista. Ilmapiiri on hieman uninen, ja kaikki tapahtuu jotenkin verkkaisesti. Ihan rentouttavaa vaihteeksi, mutta pitkällä aikavälillä täällä varmaankin olisi liiankin rauhallista minun makuuni. Alkaisin hyppiä seinille. 8-/ Kaikkein hienointa täällä ovat karut tuliperäiset maisemat, mutta niitä ei tietenkään Reykjavikin keskustassa näe. Siellä näkyy vain pieniä taloja kapeiden katujen varsilla.

Huomenna olemme menossa koko päivän kestävälle bussikiertoajelulle. Käymme ilmeisesti jollakin geysir-alueella sekä katsomassa jotakin vesiputousta ja kansallispuistoa. Luultavasti siis näemme paljon eksoottisia maisemia. Siistii.

La 18.6.2011

(Klo 19.29): Olimme tänään Golden Circle -nimisellä kiertoajelulla. Bussi tuli hakemaan meitä suoraan hotellista ja kuskasi meitä sitten ympäri Islantia. Bussissa oli sekä englannin- että saksankielinen opastus, mikä oli hieman rasittavaa, koska opas ei pitänyt koko päivänä hetkeäkään päätään kiinni (koko ajan oli jompikumpi kieli menossa). Anyway, sinänsä opastus oli tietenkin hyvä asia.

Ensimmäiseksi kävimme Skálholt-nimisessä paikassa. Skálholt oli Islannin kirkollisen vallan keskus 1000-luvulta aina 1700-luvulle saakka. Siellä oli kirkko ja kouluja. Ne kuitenkin siirrettiin Reykjavikiin 1700-luvun lopussa, ja Skálholt katosi. Nykyään sillä paikalla on 1300-luvun alussa palaneen katedraalin rauniot sekä 1950-luvulla rakennettu uusi kirkko. Uutta kirkkoa rakennettaessa oli vanhan raunioista löydetty mm. erään 1200-luvulla delanneen piispan, Páll Jónssonin, kivinen arkku. Arkusta löytyi vielä sisältä piispan luuranko (just siistii!!) ja jotain muuta krääsää. Arkku ja muut arkeologiset löydökset olivat esillä kirkon kellarikerroksessa olevassa pienessä museossa, jonka sisäänkäynti oli peräisin alkuperäisestä keskiaikaisesta katedraalista (just siistii!!). Aluetta ympäröi kaunis vihreä maalaismaisema. Näin jossain söpöjä lampaitakin. (Iiiiih!!!)

Seuraavaksi kävimme katsomassa paria vesiputousta. Ensin näimme jonkun pienemmän putouksen ja sen jälkeen kuuluisan Gullfoss-putouksen, jossa Hvítá-joen vesi putoaa ryminällä 32 metriä. Se oli todella vaikuttava luonnonnähtävyys. Vesiputousten jälkeen kävimme geysiralueella. Näimme mm. Suuren Geysirin, jonka nimestä geysir-sanakin on peräisin. Suuri Geysir ei ole purkautunut vuosikymmeniin, mutta sen lähellä oli muita pienempiä geysirejä, jotka päästelivät ilmaan kymmeniä metrejä korkeita vesisuihkuja. Näimme mm. Strokkur-nimisen geysirin, joka suhautti muutaman minuutin välein ilmaan noin 20 metriä korkean suihkun. Just siistii. (Huonona puolena mainittakoon rikinkatkuinen löyhkä, joka levisi ilmaan purkautumisvaiheessa. Vähän kuin joku olisi syönyt liian paljon kananmunia… 8-/) Lepotilassa ollessaankin geysirit olivat tosi jännän näköisiä: kiehuvaa vettä pulppuavia kirkkaansinisiä lätäköitä keskellä punertavaa laavamaata. Söimme geysirien lähellä lounaan ja lähdimme sen jälkeen bussilla kohti Þingvellirin kansallispuistoa.

Þingvellir on kuulemma Islannin historiallinen keskus, ja kohde kuuluu myös Unescon Maailmanperintöluetteloon. Se toimi maan ensimmäisenä kansalliskokouspaikkana vuodesta 930 lähtien. Siellä tehtiin teloituksia sun muita oikeudellisia toimenpiteitä. Ennen kaikkea kansallispuisto oli kuitenkin luonnonkaunis paikka. Se on muodostunut Skjaldbreiður-tulivuoren laavasta. Kaikkialla näkyi mustia laavakivikallioita, punaista maata ja pieniä vesialueita. Kiipesimme rinnettä ylös ja päädyimme näköalapaikalle, josta näkyi Hekla ja muita tulivuoria, mutta myös kaunista vihreää maalaismaisemaa.

Räpsin päivän aikana kuvia niin paljon, että kamerastani loppui muisti. Päätinkin ostaa matkamuistomyymälästä uuden kahden gigan muistikortin. Lisäksi ostin Islanti-sukat, Islanti-kirjanmerkin sekä pienen pehmolelulampaan. Kiinnyin lampaaseen välittömästi, kun näin sen myymälän hyllyssä. Se katsoi minua niin vetoavasti pienillä mustilla muovisilmillään; sen kihara valkoinen karva tuntui kutsuvan kättäni luokseen. Jotenkin se kai toi mieleeni kääpiövillakoiran (*huokaus*). Loppumatkan se sitten hymyili tyytyväisenä sylissäni bussissa.

Huomenna on tarkoitus pitää museopäivä. Reykjavikissa on pienestä koostaan huolimatta monta kiinnostavaa museota, joiden pitäisi olla auki myös sunnuntaisin. Sinne siis seuraavaksi.

Su 19.6.2011

(Klo 21.08): Tänään tutustuimme Reykjavikin museoihin ja kiertelimme muutenkin kaupungilla. Sää sattui olemaan suosiollinen. Ulkona oli todella aurinkoista, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Ensin kävelimme rantaa pitkin ja ihailimme kaunista merimaisemaa. Käveltyämme rantaa pitkin puolisen tuntia päädyimme satamaan ja sen lähistöllä sijaitsevaan merimuseoon. Se oli pieni mutta muuten tosi kiva. Siellä esiteltiin entisaikojen kalastajien elämää eri keinoin. Siellä oli mm. veneitä, verkkoja, kalastusvälineitä, kaloja, malleja kalastajaveneiden hyteistä, jne. Lisäksi mm. kuvia, karttoja ja maisema-asetelmia. Sieltä sai monta ihan kivaa kuvaa.

Seuraavaksi suuntasimme Reykjavikin taidemuseoon. Se sijaitsee satamassa, ja se on rakennettu vanhaan kalavarastoon. Siellä oli pelkästään nykytaidetta. Lähinnä kollaasitöitä viime vuosikymmeniltä. Useimmat töistä olivat Errón, tunnetun islantilaisen postmodernin taiteilijan, tekemiä. Jotkut niistä olivat ihan kivoja, mutta en voi sanoa, että olisin saanut näyttelystä erityisen paljon irti. Pidin paljon enemmän merimuseosta.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Islannin kansallismuseoon. Se oli tosi jees. Tunnetuin esine siellä oli noin vuodelta 1000 peräisin oleva pieni ukkosenjumala Thorin patsas. Se on kuulemma Islannin vanhin muinaislöydös. Tietenkin siellä oli mm. vanhoja työkaluja, aseita, maskeja, pukuja, koriste-esineitä, vanhoja käsikirjoituksia, ikoneja, kalastusveneitä, jne. Oli myös mittava valokuvanäyttely 1900-luvun eri vuosikymmeniltä. Thorin patsaan lisäksi valokuvanäyttely jäi minulle ehkä parhaiten mieleen kansallismuseosta. Kuvia oli paljon, ja niistä sai hyvän käsityksen tavallisten ihmisten elämästä 1900-luvun eri vaiheissa.

Kansallismuseon j
älkeen kävelimme keskellä Reykjavikin kaupunkia sijaitsevan Tjörnin järven rantaa pitkin kohti Islannin kansallisgalleriaa. Matkalla oli hienoja maisemia, mikä oli hyvä, koska itse kansallisgalleria oli ihan hanurista. Galleriassa oli meneillään ranskalais-yhdysvaltalaisen kuvanveistäjän, Louise Bourgeois’n, näyttely. Näyttelyn nimi oli Femme (nainen), ja sen kyllä huomasi. Teokset kuvailivat enimmäkseen naisen elämää, vartaloa ja seksuaalisuutta eri näkökulmista. En voi sanoa, että olisin nauttinut teoksista erityisemmin tai kovin usein edes kunnolla tajunnut, mistä oli kyse. Siistiä siellä oli suurikokoinen hämähäkki, joka täytti puolet yhdestä salista. Muuten näyttely oli minulle melko mitäänsanomaton. Mutta tulipahan käytyä Islannin kansallisgalleriassa. Rakennus oli kyllä hieno, ja sen lähellä sijaitsi pari ihan kivaa puistoa, joiden läpi tuli siinä samalla käveltyä.

Päädyimme sattuman kautta myös maan ensimmäisen peruskoulun pihalle. Koulu sijaitsi hienolla paikalla Tjörnin järven rannalla. Emme tienneet, mikä rakennus se hieno puutalo oikein oli, ja kun ovi sattui olemaan auki, päätimme käydä sisällä. Siellä oli meneillään Jón Sigurðssonin kuoleman 100-vuotispäivän kunniaksi järjestetty näyttely. Sigurðsson kampanjoi Islannin itsenäistymisen puolesta 1800-luvulla, jolloin maa oli Tanskan vallan alla. Hän myös vaikutti ratkaisevasti siihen, että Islantiin perustettiin vuonna 1845 uudet valtiopäivät vanhojen vuonna 1800 lakkautettujen Þingvellirin valtiopäivien tilalle. Sigurðssonista tuli toimintansa ansiosta maan epävirallinen johtohahmo. Näyttely oli muuten kiinnostava, mutta lähes kaikki tekstit olivat vain islanniksi. Henkilökunta oli kuitenkin hyvin avuliasta. Meille tultiin ihan spontaanisti esittelemään paikkoja ja kertomaan näyttelystä.

Museoiden jälkeen kävimme vielä katsomassa pienen kukkulan päälle rakennettua kirkkoa, Hallgrímskirkjaa. Se on vuonna 1974 rakennettu moderni betonirakennus, joka muistuttaa muodoltaan hieman tulivuorta. Kirkon tornin pystyy näkemään kaikkialta Reykjavikista. Kirkon edessä on viikinki Leif Erikinpojan, ”Amerikan löytäjän”, suuri patsas. Leif Erikinpoika oli Grönlannin löytäjän, viikinki Erik Punaisen, poika. Kummatkin ovat saagojen suuria sankareita, jotka seilailivat Skandinavian merillä noin tuhat vuotta sitten.

Matka on ollut hyvin onnistunut. Aika on mennyt todella nopeasti. Huomenna onkin sitten jo aika palata Suomeen. Lento lähtee jo ennen kahdeksaa aamulla. Bussi tulee hakemaan meitä hotellilta kello 5.00. Aaaargh… 8-/   

Ma 20.6.2011

(Klo 16.58): I'm back!! Paluumatka meni ihan hyvin. Oli vain tosi aikainen herätys tänään, koska lento lähti varhain aamulla, ja matka kentälle kesti noin tunnin. Keflavikin lentokenttä oli IHAN tukossa. Ihan järkyttävät jonot joka paikassa, ja kaikki oli jotenkin kaoottista. Siellä oli aivan liikaa matkustajia suhteessa kenttähenkilökunnan määrään ja muihin resursseihin. Lentokone lähti jonkin verran myöhässä, mutta muuten lento meni ihan hyvin. Yritin nukkua koneessa, koska viime yö jäi todella lyhyeksi. En jotenkin saanut unta, ja aamulla piti herätä jo neljän aikaan. Aikaeron takia matkaan meni koko päivä, vaikka lento kesti vain 3,5 tuntia. Nyt on tosi väsynyt olo. Nukuttaa ihan järjettömästi. Olen parhaillaan työhuoneellani. Piti tulla hakemaan täältä kamppeita huomista varten, koska meillä on huomenna projektin kokous Tampereella. Tänä iltana menen vielä vetämään treenejä. Täytyy yrittää olla nukahtamatta kesken kaiken. Meille on kai tänään tulossa uusia treenaajiakin. Kivaa!