Kongressissa Finlandia-talolla

Su 12.6.2011

Osallistuin tänä viikonloppuna ESCAP2011-kongressiin Finlandia-talolla. Kyseessä oli tarkemmin sanottuna 14th International Congress of ESCAP – European Society for Child and Adolescent Psychiatry. Valtaosa osallistujista vaikutti olevan lasten ja nuorten psykiatreja, neurologeja, lastenlääkäreitä ja psykologeja. Suojelijana vaatimattomasti presidentti Tarja Halonen.

Pidin tapahtumassa tänään posteriesitelmän, jossa esittelin viime joulukuussa tekemieni havaintokokeiden tuloksia. Havaintokokeideni avulla pyrin selvittämään, mitä Asperger-nuorten puheessa esiintyviä prosodisia piirteitä neurotyypilliset henkilöt pitävät huomiota herättävinä eli prominentteina. Tulokseni mukaan puherytmiin liittyvät piirteet herättävät kaikkein eniten huomiota. Kehitin kvantitatiivisen järjestelmän, jonka avulla pystyin vertailemaan monia eri tekijöitä samalla kertaa: yksittäisten piirteiden prominenssin aste, piirrekategorioiden suhteellinen prominenssi, piirteiden jakauma eri yksilöillä, kunkin yksilön yleinen prosodinen prominenssi sekä tämän suhde puheen ymmärrettävyyteen. Kuten sanottu, puherytmi osoittautui kaikkein prominenteimmaksi piirrekategoriaksi, mutta huomiota herättivät myös mm. melodiset poikkeamat. Lisäksi yksilön yleisen prosodisen prominenssitason ja puheen ymmärrettävyyden väliltä löytyi selvää korrelaatiota.

Anyway, tuntui hienolta huomata, että vaikka valtaosa osallistujista oli lääkisläisiä, fonetiikan alaan kuuluva esitelmäni tuntui sopivan ihan hyvin kokonaisuuteen, jossa esiteltiin neurologisiin poikkeamiin liittyvää tutkimusta. Aiheet liittyivät lähinnä autismin kirjoon ja ADHD:hen. Olin tietysti tarkoituksella valinnut tähän tapahtumaan nimenomaan sellaisen tutkimuksen, jossa käytän kokeellisia menetelmiä, koska kvalitatiiviset menetelmät olisivat varmaankin tässä tapahtumassa istuneet kokonaisuuteen vähän huonommin. Sain kannustavaa palautetta mm. hankkeeni tieteelliseltä vastuuhenkilöltä (joka on siis lastenneurologian apulaisylilääkäri). Kuten sanottu, tuntui siltä, että minä ja posterini sovimme porukkaan ihan hyvin. Tosi hienoja tällaiset suuret poikkitieteelliset tapahtumat! =)

Viime kesänä esittelin Ateenassa ISCAn konferenssissa varsin keskeneräisen räpellyksen, jota suorastaan häpesin jälkikäteen (kun oli siinä samaan aikaan kaiken maailman Pekingiä, Galápagossaaria sun muuta häppeninkiä, niin en oikein ehtinyt panostamaan kaikkeen samaan aikaan). Tuli vähän potkua persuksille siellä, ja se teki ihan hyvää. Tästä posterista jäi nimittäin tosi hyvä fiilis. Olin kiireestä huolimatta panostanut tähän kunnolla, eikä tuntunut siltä, että olisi tarvinnut hävetä lopputulosta. Jess.

Oli tietenkin kivaa itsekin esitellä tapahtumassa jotakin, mutta vielä enemmän sain kyllä irti muiden esitelmistä. Ihan oman posterini vieressä oli AS- ja HFA-lasten kieleen liittyvä esitelmä. Sen mukaan autististen lasten on muita vaikeampaa käyttää hyväkseen kielen kontekstuaalista informaatiota sekä kielen ymmärtämisessä että omien sinänsä oikeiden vastaustensa perustelussa. Johtopäätöksissä todettiin myös, että jossakin eksperimentissä AS- ja HFA-lapset vastasivat usein ensin oikein johonkin kysymykseen mutta jatkoivat vastaustaan tarpeettomasti päätyen lopulta johonkin sellaiseen aiheeseen, jolla ei ollut enää mitään tekemistä alkuperäisen kysymyksen kanssa. Tämähän tukee havaintojani topikaalisista hyppäyksistä! =) 

Lisäksi sain joistakin postereista vähän vinkkejä siitä, miten tilastotietoja on tapana esittää muilla aloilla. Täytyy vielä vähän paneutua aiheeseen. Anyway, valtaosa esitelmistä oli sellaisia, joista ei ehkä konkreettisesti ole hyötyä oman tutkimukseni kannalta, mutta jotka olivat siltikin sisällöltään hyvin kiinnostavia. Itse asiassa tämä oli mielestäni kiinnostavin tapahtuma aikoihin. Osallistuin tietenkin sektioihin, joissa käsiteltiin autismin kirjoa. Kielenkäyttö nousi esille vain pinnallisesti. Tyyliin: useilla autismin kirjon lapsilla ja nuorilla on poikkeava ääni tai puhetapa. (Jaa. Tämäpä informatiivista.) Sen sijaan esille nousi paljon muita kiinnostavia asioita.

Yksi esitelmä kohdistui tyttöjen AS-profiiliin. AS-tyttöjähän on tutkittu huomattavan vähän, koska heitä on selvästi vähemmän kuin AS-poikia. Lisäksi poikien AS-piirteet kiinnittävät usein enemmän huomiota, koska ne ovat sosiaalisesti haastavampia kuin tyttöjen piirteet (esim. aggressiivinen ja dominoiva käyttäytyminen ovat tyypillisiä AS-pojille mutta eivät niinkään tytöille). Sekä tyttöjä että poikia usein kiusataan koulussa, mutta tytöillä saattaa silti olla hyviäkin ystäviä (joskaan ei välttämättä itsensä ikäisiä), kun taas pojat suljetaan usein kokonaan porukan ulkopuolelle. Tytöt saattavat jopa toimia kaveriporukan johtajina. AS-pojathan ovat tunnetusti kiinnostuneita teknisistä laitteista, ajoneuvoista, fysiikasta, jne. Tytöt puolestaan ovat usein kiinnostuneita eläimistä, satuhahmoista, vieraista kulttuureista ja tunnetuista henkilöistä. (Just hyvii tyyppei!! =) Ulkonäöltään he eivät ihan pieninä poikkea muista mitenkään mutta alkavat yleensä erota muista ikäisistään tytöistä iän myötä yhä enemmän. Tutkimuksen mukaan KAIKKEIN leimallisimmat ja nimenomaan AS-tytöille ominaiset piirteet ovat: 1) muiden esittämien vaatimusten vältteleminen (ei tahdota tehdä mitä muut vaativat vaan mitä itseä huvittaa), 2)  todella poikkeuksellinen määrätietoisuus (sitä mitä huvittaa tehdä tehdään todella määrätietoisesti ja vastuuntuntoisesti). Sekä tytöillä että pojilla yleisin aistiyliherkkyys koskee kuuloaistia.

Eräs tutkijaporukka oli tutkinut AS-lasten perhetaustoja ja todennut mm. sen, että AS-lasten isät olivat lähes aina korkeasti koulutettuja ja yhteiskunnallisesti korkeassa asemassa. Esim. teknisten alojen professorien pojista huomattavan monet ovat Aspergereita. Joku toinen porukka oli todennut, että keskosuus ja keisarinleikkauksella syntyminen lisäävät riskiä, ja jotkut muut olivat havainneet vanhempien mielenterveysongelmien lisäävän myös riskiä. Autismin kirjon häiriöiden ja ADHD:n välinen yhteys nousi esille tosi monessa esitelmässä. Arviot siitä, kuinka usein ne liittyvät yhteen, vaihtelivat aika paljon, mutta johtopäätös oli kuitenkin se, että ne esiintyvät yhdessä hyvin usein. Autistien kuntouttajien olisi siis syytä tuntea jonkin verran myös ADHD:ta. Usein nostettiin esille ADHD:hen liittyviä ongelmia, mutta jotku
t myös korostivat sitä, kuinka ADHD-henkilöiden tyypillisiä vahvuuksia kuten luovuutta, riskinottokykyä ja innokkuutta kokeilla uutta pitäisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin. (Huonoja puolia ovat sitten mm. taipumus joutua ongelmiin. ADHD:than ovat yliedustettuina mm. vankiloissa. Jotkut heistä syrjäytyvät jo varhaisella iällä.)

Näkökulmat olivat hyvin vaihtelevia: jotkut ottivat verikokeita ja tutkivat aivoissa esiintyviä aineita (meni vähän ohi humanistilta…), kun taas toiset pohtivat sitä, saisiko nuoret paremmin hakeutumaan mielenterveyshoitoon, jos hoitoa kutsuttaisiin jollakin toisella nimellä. He yrittivät keksiä jonkun sellaisen termin, joka ei pelottaisi nuoria pois, ja totesivat, että nimellä ON väliä. 

Yksi kokonainen sektio oli omistettu autismin kirjon henkilöiden erilaisille kuntoutusmuodoille. Esitelmissä pohdittiin mm. sitä, kuinka voitaisiin yhdistää koti- ja laitoskuntoutusta sekä "e-kuntoutusta". Viimeksi mainitusta en ollut koskaan kuullutkaan. Sillä tarkoitaan erilaisia moderneja viestintäteknologian keinoja, joita voidaan käyttää hyväksi elämänhallinnan parantamisessa. On esimerkiksi mahdollista, että elämänhallinnan ongelmia omaavalle AS-henkilölle viritetään iPhoneen ohjelma, jossa on lista kaikista asioista, jotka hänen täytyy tehdä aamulla. Siitä sitten ruksataan asioita sitä mukaa, kun ne on tehty: nousin ylös sängystä, peseydyin, pukeuduin, söin aamiaisen, jne. Sama juttu päivällä ja illalla. Menetelmän etu on se, että se on huomaamaton. Tutkijat korostivat sitä, että autismi on krooninen tila, joka kestää henkilön syntymästä kuolemaan saakka ja on läsnä henkilön elämässä 24/7. Se vaikuttaa kaikkeen, mitä henkilö tekee, ajattelee, tuntee ja aistii. 

Yksi mielenkiintoisimpia esitelmiä oli katsaus, jossa käsiteltiin eläinavusteista kuntoutusta. Esitelmöitsijä kertoi innostuneena siitä, kuinka hienoja tuloksia erikoisryhmien kuntoutuksessa on saatu käyttämällä apuna koiria ja kissoja. Ne voivat toimia kommunikaation välikappaleina, ja ne myös rauhoittavat sekä vähentävät mielenterveysongelmien riskiä (kuten masennusta ja ahdistusta). Tarkkaavaisuushäiriöisten lasten kanssa ne myös paransivat keskittymiskykyä ja oppimistuloksia (ilmeisesti rauhoittavan vaikutuksen ansiosta). Antropomorfismi voi kuulemma olla todella tehokas apuväline kommunikaatio-ongelmia omaavien henkilöiden kuntoutuksessa.

Että tällaista kaikkea jäi mieleen tältä päivältä. Kongressi jatkuu keskiviikkoon asti, mutta itse olin paikalla vain tänään ja eilen, jolloin oli tapahtuman avajaisseremonia ja -vastaanotto. Olisi tietysti tosi kiva olla paikalla loppuun asti, mutta osallistuminen maksaisi lähes 200 € päivältä, ja joutuisin maksamaan sen itse. Lisäksi aika, jonka voin tällä hetkellä käyttää AS-hankkeeseen, on hyvin rajallinen, koska palkkani tulee kirjoitustulkkaushankkeelta. Anyway, oli mukavaa olla mukana tapahtumassa edes viikonlopun ajan. Paljon kerkesin saada irti näinkin lyhyessä ajassa! =)