Kihloissa, kilppari sun muuta

Ti 1.5.2012

(Klo 20.20): Joo, on ollut niin paljon häppeninkiä tässä, että en ole oikein ehtinyt bloggailemaan. Loppuaika Pariisissa meni ihan hyvin. Perjantaina oli leirin viimeinen päivä. Treenasin aamulla bokkenia Ninon kanssa, mikä oli tietenkin ihan loistavaa. Nino opettaa aikidoa Torinossa ja on bokkenissa aivan erityisen pitkälle edennyt. Teimme sovelluksia, joissa tori pyyhkäisee uken hyökkäyksen gyakukesa-liikkeellä ja tulee sitten sisään kesagirillä, tai vaihtoehtoisesti tori uhkaa ukea gyakukesalla siten, että tämä joutuu peräntymään ja hyökkää vasta pienellä viiveellä, jolloin tori kerkeää väistämään sivuun ja tekemään ukea kohti yokomen-liikkeen. Aseettomissa treeneissä teimme jonkin verran ikkyota (taas) ja lisäksi jonkin verran erilaista tekniikkakikkailua, mikä on tyypillistä pitkien leirien viimeisinä päivinä. Kikkaillessa ei saa treenaamiseen yhtä hyvää fiilistä kuin selkeitä perustekniikoita ja tuttuja muotoja tehdessä, mutta pidän sitä silti kiinnostavana ja hyödyllisenä, koska siitä saa hauskoja ideoita omiin tuleviin treeneihin. Jossain vaiheessa treenasin Pascalin kanssa ja sain häneltä joitain tosi hyviä vinkkejä. Leiri oli kokonaisuutena erittäin antoisa. Pääsin tosi kivasti itse treenaamaan ja sain todella paljon ideoita omiin treeneihimme. Viimeisenä päivänä aloin kuitenkin tuntea itseni hieman väsyneeksi. Etenkin henkisesti. Alkoi tuntua siltä, että voisi tehdä muutakin kuin vain treenata aikidoa. Olikin taas tosi hauskaa palata duuniin seuraavalla viikolla.

Jäin Pariisiin vielä viikonlopuksi, koska Axel saapui sinne vasta torstaina. Majoituimme erääseen pieneen hotelliin, joka sijaitsi Pernetyn metroaseman lähellä Pariisin 14. kaupunginosassa. Hotelli oli ihan ok, joskin hieman ahdas, ja netti toimi siellä vain ala-aulassa. Kävimme viikonlopun aikana pitkillä kävelyretkillä keskustassa. Näytin Axelille itselleni tärkeitä paikkoja, kuten Foyer la Vigie -asuntolan, jossa asuin opiskellessani (ja treenatessani aikidoa…) Pariisissa heti lukion jälkeen. Muutin sieltä 1,5 vuoden jälkeen ystäväni Catherinen kämppäkaveriksi. Siinä vaiheessa elämään tuli aika paljon vapauksia suhteessa tiukkaan asuntolaelämään (ei saanut olla vieraita, ateriat oli aina tiettyihin aikoihin, radio oli ainoa sallittu sähkölaite huoneissa, hiljaisuus alkoi klo 22, alkoholi oli kiellettyä, kämppätarkastuksia oli säännöllisesti, jne. **niisk, muistoja**…). Kävin Axelin kanssa myös moikkaamassa Catherinea, ennen kuin tämä ehti lähteä takaisin nykyiseen kotiinsa Etelä-Ranskaan. Näimme samalla Dominiquen, joka on yksi Catherinen lukuisista kavereista ja minunkin mielestäni tosi hauska tyyppi. Catherine ja Dominique ovat kumpikin poliittisesti aktiivisia, mistä syystä keskusteleminen heidän kanssaan juuri ennen Ranskan presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta oli varsin kiehtovaa… He olisivat kumpikin povanneet vasemmiston Jean-Luc Mélenchonille huomattavasti parempaa menestystä kuin hän lopulta saavutti.

Merkittävin nähtävyysvierailumme oli käynti Orsayn museossa. Olen tietysti käynyt siellä aiemminkin, mutta onhan se aina hieno paikka. Louvressa olisi tietysi paljon laajemmat kokoelmat, mutta päätimme mennä tällä kertaa mieluummin Orsayn museoon, koska siellä on meneillään kaikkien aikojen laajin Akseli Gallén-Kallelan näyttely. Sinne oli koottu Gallén-Kallelan teoksia eri paikoista Suomesta, mutta myös myös ulkomailta. Hänhän teki osan teoksistaan Afrikassa. Oli kiinnostavaa nähdä myös niitä töitä. Jotenkin näyttelyyn oli saatu tosi hyvä tunnelma, ja toisin kuin museon muissa osissa, Gallén-Kallela-näyttelyssä ei ollut kovinkaan paljon porukkaa, vaikka sinne ei edes vaadittu mitään lisämaksua. Sen sijaan Edgar Degas'n näyttelyssä oli järjetön ryysis, vaikka sinne oli erillinen lisämaksu. Luultavasti se johtui siitä, että näyttelyn teema oli alastomuus. Kaikenlaisia alastonkuvia eri tekniikoita ja materiaaleja käyttäen. Boooring!!! Minusta se ei ollut kovinkaan kummoinen näyttely. Gallén-Kallela oli paljon parempi. En tajua, miksi siellä oli niin vähän väkeä. Varmaan sinnekin olisi pitänyt olla joku lisämaksu ja esitteissä olisi pitänyt vilauttaa jotain alastonkuvaa, tai jotain.

Lisäksi kävimme tutustumassa ohimennen mm. Latinalaiskortteliin, Notre Dameen, Concorde-aukioon, Pont Neufin siltaan, Seinen rantoihin, Les Hallesin alueeseen sekä tietysti Champs-Élysées'hen. Lauantai-iltana kävimme Champs-Élysées'llä katsomassa Koti eläintarhassa -elokuvan. Se oli ihan leppoisaa katseltavaa. Ennen kaikkea siinä oli tosi paljon kivoja eläimiä! 😎 Muutenkin eläimet olivat keskeinen teema viikonlopussamme. Ravasimme jatkuvasti katsomassa Seinen rannalla sijaitsevia eläinkauppoja. Olen viettänyt niissä merkittävän määrän aikaa vuosien varrella… Niissä oli AIVAN IHANIA hauvoja ja kaikkia mahdollisia muita eläimiä! 😎 En millään pystynyt lähteämään sieltä pois ilman jotain eläintä, joten ostin kilpikonnavauvan. Sen nimi on Paris. Paris on alle yksivuotias kreikankilpikonna, jonka sukupuolesta ei vielä ole tietoa. Se on todellakin IHAN PIENI VIELÄ! Iiiiiih!!!! 8888-) Ihan vauva vasta. Sen sukupuoli selviää vasta noin 5-7 vuoden päästä. =D Tosi hassua. Olen jo pitkään harkinnut kilpparin hankkimista. Nyt sain lopultakin toteutettua suunnitelmani! =) Parisilla on suuri, 100 cm x 60 cm lasiterraario, jossa se kököttää tälläkin hetkellä tässä vieressäni. Terraariota on tosi hauskaa sisustaa: siellä on pakollisten varusteiden (eli lämpölampun, UV-lampun, vesialtaan ja ruokakupin) lisäksi mm. valkoinen "antiikin ajan" pylväikkö, pari koristekasvia, lämpömatto, kallioluola sekä kiipeilypuu ja rikkinäinen tynnyri piiloleikkejä varten. 😎 Pohjamateriaali on sellaista ruskeaa kaarnasilppua, johon kilppari voi helposti kaivautua. Pohjamateriaalia voi kostuttaa suihkupullolla mukavan kosteaksi viidakkomaastoksi. Kilppari saattaa elää jopa 100-vuotiaaksi, joten täytyyhän sillä olla riittävästi tekemistä ja viihtyisä kämppä! Olemme myös Axelin kanssa suunnitelleet Parisin terraarioon jonkinlaista hiekkarantaa, jossa olisi palmuja sun muita biitsitunnelmaa luovia koristeita. 😎

Heti palattuani Pariisista pidin seurassamme graduoinnin. Seuraamme tuli graduoinnissa yksi uusi 1. kyu ja yksi uusi 3. kyu, mikä on tietysti hienoa. Duunissa aloin työstää yhtä uutta tutkimusta, joka liittyy sivulauseiden ja päälauseiden välisen suhteen ilmaisemiseen prosodisin keinoin sekä
näiden vihjeiden tunnistamiseen havaintokokeissa. Analysoin sitä varten uutta havaintokoemateriaalia, mikä on tietysti ollut tosi jännää. Lisäksi tällainen jossain määrin lauseopillinen aihe avaa minulle kokonaan uusia näköaloja. Lauantaina vedin Antin kanssa junnuleirin Myllyssä. Osallistujia oli 25, mikä oli ihan kiva määrä. Valtaosa oli meidän seurasta, mutta joitakin osallistujia oli tullut myös Meido-kanista (Helsingistä) ja Sandokaista (Keravalta). Leiri meni mielestäni tosi hyvin. Olemme Antin kanssa tottuneita vetämään leirejä yhdessä, joten homma sujui jossain määrin rutiinilla. Lisäksi ohjaamista tietenkin helpotti se, että paikalla oli peräti neljä apuohjaajaa (Aino, Elsa ja Pekka meidän seurasta sekä Arto Meido-kanista). En enää oikeastaan ollut edes yllättynyt siitä, että junnut pärjäsivät niin hyvin, vaikka vedimme melko vaikeita tekniikoita shomen uchista ja chudan tsukista. Pikemminkin alan vakuuttua siitä, että junioriaikidon taso on nousemassa. Ainakin meidän seuramme junnuryhmässä on tällä hetkellä aiempaan nähden yllättävän korkea taso. Pekka ja Aino ovat apuohjaajineen tehneet todella hyvää työtä junnuryhmän eteen. Hienoa! Ryhmässä on monta todella lupaavaa junnua. Maltan tuskin odottaa, että ensi syksynä jotkut 13-vuotiaat siirtyvät aikuisten ja nuorten ryhmään, jota itse ohjaan. 😎 

Niin joo, lauantaina tapahtui kyllä muutakin merkittävää. Makasin lauantai-iltana autuaasti sohvalla koiraa halaillen uuden kilpparikullanmuruni vieressä, kun Axel yhtäkkiä polvistui sohvan viereen ja lykkäsi minulle kihlasormuksen käteen! ("Täh?! Mitä sä ny?!" 8-/ ) Se on sellainen hieno käsityönä tehty kultasormus, johon on upotettu kolme timanttia. ("Jess! Sopii just hyvin yhteen mun Adidas-tuulihousujen ja lenkkareiden kanssa!" 😎 Tuli aika tavalla puskasta tämä, mutta pitihän se sormeen pistää. Hetken päässä Facebookissa olikin jo status-päivitys, joka kertoi meidän olevan kihloissa. Onnitteluja alkoi sadella joka suunnasta. Joten nyt me olemme kihloissa. Just siistii!!! ("Mä oon kihloissa! Mä oon kihloissa!" 😎 Jo lauantai-iltana joimme kihlauksen kunniaksi ensimmäiset kuoharit. Sunnuntai-iltana juhliminen sitten jatkui ravintola Elitessä, Töölössä. Samassa yhteydessä juhlittiin tosin myös Axelin 27-vuotispäivää, joka oli oikeasti jo perjantaina. Paikalla ravintolassa olivat Axelin ja minun lisäksi Axelin vanhemmat, Ulla ja Tom, sekä Axelin vanhempi pikkusisko, Jenny, ja tämän poikaystävä, Christoffer (eli "Toffe"). 

Vappuaattona olin normaalisti töissä. Menin kuudeksi savaten tehotreeneihin Sörkkään. Axel tuli mukaan. Hän aloitti savaten tammikuussa ja läpäisi vähän aikaa sitten ensimmäisen hanskakokeen. Nämä olivat Axelin ensimmäiset tehotreenit. Hän meinasi pyörtyä kaksi kertaa ja joutui menemään hetkeksi sivuun istumaan. X-) Hän kuitenkin palasi kummallakin kerralla sisukkaasti takaisin ja jatkoi treenaamista. ("Hei kato Mari, kyl mä jaksan, kyl mä jaksan!" X-) Treeneissä oli normaaliin nähden tosi vähän porukkaa. Minusta tehotreenit olivat loistava aloitus vapun vietolle. Lähdimme savatetreeneistä Kappeliin, josta olimme varanneet itsellemme pöydän jo pari kuukautta sitten, koska ajattelimme, että se olisi erityisen tunnelmallinen paikka viettää vappuaattoa. Ja olihan se. Ainakin valkolakkista porukkaa vilisi ravintolan lasiseinien ulkopuolella vaikka kuinka paljon, mutta itse ravintolassa oli suhteellisen rauhallista (joskin paikka oli tietenkin ihan täyteen buukattu; onneksi olimme tehneet oman varauksemme hyvissä ajoin). Tänään kävimme vielä kävelemässä ylioppilashatut päässä Kauppatorilla ja Espalla. Siltä reissulta sain kotiin muistoksi Ihaa-ilmapallon! 😎 Just siistii!! Ihaa-aasi on ehdoton feivöritsini Nalle Puh -hahmoista. 😎

Että tällaista tällä suunnalla tällä hetkellä.