Ke 16.5.2012
(Klo 5.42): Olen juuri lähdössä kohti Länsisatamaa. Matkustan tänään Tallinnaan, missä osallistun Kielitieteen päiville (The Annual Finnish and Estonian Conference of Linguistics). Pidän siellä tänään esitelmän prosodisten piirteiden ja kirjoitustulkkeen välisestä suhteesta. Esitelmä liittyy siis kirjoitustulkkausprojektiin, jossa tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina.
Pe 18.5.2012
(Klo 14.37 Tallink Super Star): Olen jo paluumatkalla Helsinkiin. Aika Tallinnassa meni nopeasti. Menomatkan vietin aamiaisbuffet’ssa. Tallinnan satamassa tapasin joukon tuttuja tutkijoita, joiden seurassa kävelin yliopistolle. Yliopisto sijaitsikin kätevästi ihan sataman lähellä, vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Oma esitelmäni oli jo keskiviikkona, heti lounaan jälkeen. Esitelmä meni mielestäni ihan ok. Sen otsikko oli “The Relationship between Prosodic Features of Speech and the Written Target Text in Finnish Print Interpreting Data“. Minulla oli siinä ehkä hieman liikaa asiaa, koska en ollut osannut valita kahden eri prosodisen ilmiön välillä, ja lisäksi tahdoin esitellä niiden näkymistä kirjoitustulkkeessa. Aika riitti kuitenkin juuri ja juuri. Kuulijoita oli paikalla ihan kivasti. Varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kun olen pitänyt esitelmää Kielitieteen päivillä. (Se johtui varmaan vain siitä, että esitelmäaikani sattui olemaan niin hyvä tällä kertaa.) Sain myös joitakin hyödyllisiä kommentteja. Tekniikka toimi hyvin, mutta salissa ei ollut valmiina kovaäänisiä. Onneksi olin kuitenkin paikalla ajoissa, joten ehdin pyytää järjestäjiä tuomaan saliin sellaiset. Pitäisi AINA muistaa ottaa mukaan omat kajarit, jos pitää esitelmää prosodia-aiheesta Helsingin yliopiston ulkopuolella eikä kyseessä ole prosodiatutkijoiden tapahtuma… En tajua, miten taas kerran unohdin sen. No, onneksi asia kuitenkin järjestyi.
Keskiviikkoiltana olin tosi väsynyt aikaisen aamuherätyksen aiheuttamien univelkojen takia. (Lisäksi olin edellisenäkin aamuna herännyt aikaisin, koska vedän tiistaiaamuisin treenit klo 7.15. Olin tietysti treenannut aikidoa myös ma-iltana ja savate formea ti-iltana… Olisi ehkä kannattanut jättää tiistaina jommatkummat treenit väliin.) Nukuin hotellissa melkein koko illan. Jossain välissä lähdin kävelemään joksikin aikaa vanhaan kaupunkiin. Torsaiaamuna olin huonovointinen. Siis TODELLA huonovointinen. Vatsaan sattui ihan järjettömästi. Kävin aamiaisella, mutta sen jälkeen vatsaan sattui niin paljon, että oli pakko jäädä vain hotellihuoneeseen makaamaan, vaikka tiesin, että missaisin sen takia mm. aamun plenaarin. Kiemurtelin sängyssä kylmä hiki otsalla jonkin aikaa. Sitten nukahdin. Heräsin pari tuntia myöhemmin. Voin hetkellisesti vähän paremmin, joten lähdin yliopistolle. Siellä olikin sopivasti silloin eräs Aspergerin oireyhtymään liittyvä esitelmä. Siinä todettiin mm. että AS-lasten on muita vaikeampaa hahmottaa tapahtumien loogisia järjestyksiä (esim. asetella oikeaan järjestykseen kuvasarjaa, jossa esitellään tavanomaisia aamutoimia). Lisäksi he eivät välttämättä ymmärrä jonkin tarinan olennaisia pointteja vaan keskittyvät irrelevantteihin yksityiskohtiin. He myös käyttävät puheessaan muita enemmän epäselviä viittauksia, kuten pronomineja, joiden viittauskohde on epäselvä. (Noita epäselviä pronominiviittauksiahan löytyy runsaasti myös minun AS-aineistostani.) Olin hieman yllättynyt tuosta kuvasarjan järjestämistä koskevasta tuloksesta. Yleensähän AS-henkilöillä on pikemminkin poikkeuksellisen hyvä visuaalinen hahmottamiskyky, mistä syystä he omaksuvat helposti mm. tietotekniikkaan liittyviä asioita. Luulen, että ongelma johtuu siitä, että oikea vastaus ei näy suoraan kuvista vaan se pitää osata yhdistää reaalimaailmaan. Jos kuvissa esitetyt asiat eivät vastaa omaa kokemusmaailmaa, yhteyttä saattaa olla vaikeaa hahmottaa, koska tietyntyyppinen pragmaattinen intuitio puuttuu tai on vähintäänkin vajavainen.
Anyway, missasin suuren osan torstain esitelmistä vatsakipuni takia. Illalla voin kuitenkin taas paremmin ja seurasin silloin SKY:n paneelikeskustelua, jossa puhuttiin tutkijoista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Keskustelussa päädyttiin siihen, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen olisi tärkeää, mutta että varsinaisen työn ohella siihen ei välttämättä tahdo jäädä aikaa. Ja toisaalta jo opetus ja tutkimus sinänsä ovat yhteiskunnallista vaikuttamista.
Torstai-iltanakin kävin hieman kävelemässä vanhassa kaupungissa, mutta en viipynyt pitkään, koska tunsin oloni heikoksi. Nukuin pitkän yön ja aamulla voin jo ihan hyvin. Aamun plenaari kohdistui virolaisten nuorten asenteisiin englannin kieltä kohtaan. Se oli ihan kiinnostavaa. Varakkaista ja korkeasti koulutetuista perheistä tulevat nuoret suhtautuvat kuulemma positiivisemmin englantiin ja käyttävät sitä enemmän kuin vähävaraisista ja kouluttamattomista perheistä tulevat nuoret. Lisäksi nuorten positiivinen asennoituminen englantia kohtaan oli tutkimuksen mukaan selvästi lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tänään oli toki muitakin kiinnostavia esitelmiä. Yksi esitelmöitsijä oli tutkimut Virittäjän vieraskielisiä artikkelilyhennelmiä saadaakseen selville, mitä kieltä niissä oli milläkin aikakaudella käytetty eniten. Viime vuosikymmeninä englanti on ollut ylivoimaisesti käytetyin kieli lyhennelmissä, mutta yllättävää oli se, että 1940-luvulta 1960-luvun puoliväliin saakka ranska oli huomattavasti yleisempi kuin englanti. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä (1930-luvun loppuun saakka) saksa oli käytetyin vieras kieli lyhennelmissä. Saksaa käytettiin vielä jonkin verran ranskan rinnalla myöhemminkin, mutta viime vuosikymmeninä sekin on joutunut väistymään englannin tieltä.
Konferenssin päätöstilaisuudessa jaettiin palkinto parhaalle jatko-opiskelijan pitämälle esitelmälle. Kaikki konferenssin osallistujat olivat saaneet osallistua äänestykseen. Palkinnon voitti Pekka Posio, jota itsekin olin äänestänyt. Onnittelut Pekalle!!! =) Hienoa, että palkinto tuli CoCoLaC-tutkijayhteisöön ja vieläpä romaanisia kieliä (espanjaa ja portugalia) käsittelevästä esitelmästä. =) Jatko-opiskelijoita oli tässä tapahtumassa mukana paljon, joten palkinnon voittaminen ei ollut ollenkaan helppoa.
Anyway, nyt olen siis jo kotimatkalla. Onneksi olen jo toipunut siitä vatsakivusta. Ei kuitenkaan vieläkään tehnyt mieli mennä ahmimaan lounasbuffet’hen, mikä on vähän huolestuttavaa… Ostin satamasta mm. tyylikkään savimökin Paris-kilpparin terraarioon. 😎 Lisäksi ostin terraarioon kaksi lammasta (mustan ja valkoisen). 8-))) Toivottavasti Parisuli ei yritä safkata niitä lampaita… Se on nimittäin aikamoinen ahmatti. (“Tulee äitiinsä”, kuten Axel asian ilmaisee… 😉 Löysin myös kivan Tallinna-magneetin jääkaapin oveen. En ollut vielä koskaan aikaisemmin tullut ostaneeksi sellaista, vaikka olen tietenkin käynyt Tallinnassa monta kertaa.
La 19.5.2012
(Klo 15.53 kotona): Pieni Parisuli on rakastunut uuteen mökkiinsä. Se kököttää siellä koko ajan. <3 Hyvä tuliainen siis. Kieltämättä mökki näyttää tosi kodikkaalta. Täytyyhän kaikilla kilppareilla olla pieni talo, jossa on ikkunoita, savupiippu ja harjakatto!