Su 2.9.2012
(Klo 0.51): Osallistuin lauantai-iltana Helsinki Midnight Run -tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli kymmenen kilsan juoksu, joka lähti Senaatintorilta. Reitti kulki Ullanlinnan ja Kaivopuiston kautta Eteläsatamaan, Katajanokan ympäri, Pohjoisrantaa pitkin Hakaniemen sillan luo ja sieltä sitten takaisin kohti Senaatintoria. Sää ei todellakaan suosinut tapahtumaa: juuri ennen lähtöä satoi ihan kaatamalla. En siksi saapunut paikalle kovinkaan paljon ennen lähtöä. Siltikin kastuin ihan märäksi, koska en jaksanut raahata mukaan sateenvarjoa. Axel oli saattamassa minua lähtöpaikalle. Hän yritti koko ajan puhua minua ympäri, että lähtisimme vain pois, kun ilma kerran oli niin kaamea. Voisinhan vain istua juoksupaita päällä sohvalla ja juoda telkkarin ääressä siideriä sen sijaan, että rämpisin kaatosateessa ympäri Helsinkiä. Mutta niin helpolla en sentään luovuta! Ei oo meitsiä sokerista tehty… Ja itse asiassa sade ei loppujen lopuksi juurikaan haitannut juoksua. Kengät ja vaatteet olivat alusta lähtien läpimärät, mutta siihen tottui. Jossain vaiheessa sade lakkasi kokonaan, ja sitten ilma oli oikeastaan ihan hyvä.
Tunnelma oli ihan mukava. On hauskaa olla mukana tällaisissa massatapahtumissa. Jotenkin sitä tuntee olevansa osa jotakin suurta kokonaisuutta, yhtenä muurahaisena suuressa muurahaiskeossa. On myös tosi mukavaa vaihtelua olla hetken aikaa jossakin sellaisessa roolissa, johon ei periaatteessa ollenkaan identifioi itseään. Minähän en ole mikään juoksija, mutta siltikin olin Midnight Run -tapahtumassa juoksijana juoksijoiden joukossa. Reitin varrella oli pientä ohjelmaa ja jonkin verran yleisöäkin. Oli ihan jännä fiilis juosta suuressa porukassa pitkin Helsingin keskustan pimeitä katuja. 😎
Juoksu tuntui kulkevan ihan ok ensimmäiset 8 kilsaa. Sitten sain jostain syystä pienen lihaspistoksen vasempaan kylkeeni. Jouduin sen takia hieman hiljentämään vauhtia, ja suunnittelemani loppukiri jäi tekemättä. Vedin vain tasaisella lenkkeilyvauhdilla loppuun asti. Lopulta aika oli 01:07:49, eli ei mitään häikäisevää. Olin tietysti mukana ihan vain kuntoilumielessä sekä hakemassa uutta kokemusta, mutta periaattessa olisin toivonut pystyväni vetämään reitin alle tunnissa. Mutta näin nyt tällä kertaa. Pitäisi harjoitella enemmän nimenomaan juoksemista ja kympin matkaa, jos tahtoisi tosissaan aikaa lähteä hakemaan. Rikastuttava kokemus joka tapauksessa, ja antoihan tämä tapahtuma kuitenkin minulle sen verran tavoitetta, että sain raahattua itseni muutaman kerran lenkille kesän aikana.
Varmaan taas ensi vuonna yritän osallistua sekä Naisten Kymppiin että tähän Midnight Runiin, jos ei satu olemaan mitään esteitä. Vaikka Midnight Run oli kiva tapahtuma, niin henkilökohtaisesti olen pitänyt enemmän niistä kahdesta Naisten Kympistä, joihin olen osallistunut. Jotenkin niissä on minusta ollut vielä parempi tunnelma ja yhteishenki osallistujien kesken. Toki ilma varmaankin vaikutti tähän myös. Vaikka tässäkin tapahtumassa oli järjestettyä ohjelmaa sun muuta, niin Naisten Kymppiin liittyi vielä selvästi enemmän kaikenlaista oheissälää, mikä jollain tavalla nosti tunnelmaa – ainakin kaltaiseni kokemushakuisen sunnuntailenkkeilijän näkökulmasta. Varmaankin vakavissaan juoksua harrastavat saavat tästä tapahtumasta enemmän irti kuin Naisten Kympistä, joka on kuitenkin puhtaasti pelkkä kuntoilutapahtuma. Anyway, nyt on mukavan raukea olo kropassa. Samalla tunnen itseni harvinaisen virkeäksi. Saattaa olla, että en saa unta vielä moneen tuntiin.