To 21.3.2013
Lähden huomenna Tarttoon, Viroon, vetämään aikidoleiriä. Vedin siellä leirin vuosi sitten, ja se oli kyllä oikein positiivinen kokemus. Leiri oli erittäin hyvin järjestetty, porukka vaikutti motivoituneelta, osallistujia oli kiva määrä, ja tasokin oli ihan jees. Saa nähdä, miten tällä kertaa. Toivon vain, että raskaus ei häiritse pahemmin leirin ohjaamista. Tänään olen ollut hieman huonovointinen. Täytyy toivoa, että huomenna ei ole samanlainen olo, koska matkustan ensin lautalla Tallinnaan ja sieltä sitten edelleen autokyydillä Tarttoon. Matka saattaa tuntua aika ryydyttävältä, jos koko ajan yrjöttää… Leiriä ohjatessani en aio olla lainkaan ukena, ja aion muutenkin yrittää ottaa aika rauhallisesti. Luulen, että sillä systeemillä kaikki sujuu ihan hyvin
Bruno vetää leirin Helsingissä tänä viikonloppuna. Hieman harmi, että leirit sattuvat päällekkäin. Olin sopinut Tarton leirin päivämäärän jo paljon ennen kuin Brunon leirin ajakohta oli näkyvillä liiton kalenterissa. Paikalliset olivat jo varanneet salin ja hotellin, jne., joten en viitsinyt enää ryhtyä vaihtamaan päivämäärää. Toisaalta nyt kun tiedän olevani raskaana, en kuitenkaan olisi voinut osallistua Brunon leirille, paitsi ehkä korkeintaan asetreeneihin. Omille aikido-oppilailleni olen mainostanut Brunon leiriä. Minusta on hyvä, jos kaikki menevät sinne, vaikka itse vedänkin leiriä Tartossa samaan aikaan. Minun treeneihini heillä on kuitenkin mahdollisuus osallistua jatkuvasti, kun taas Bruno käy Suomessa vain kerran vuodessa. Anyway, odotan innolla viikonloppua! =) Oli niin mukavaa viimeksi.
Pe 22.3.2013
(Klo 23.29 Tartossa): Leirin ekat treenit menivät oikein mukavasti. Porukkaa oli paikalla ihan kivasti. Suurin osa oli Tarton omaa väkeä, mutta joitakin osallistujia oli myös Tallinnasta ja Viljandista. Tapahtuman järjestää Tartu Aikidoklubi. Seuran pääohjaaja, Raido, on suunnilleen samanikäinen kun minä. Hän on entinen kilpapainija. Aikidossa hänellä on 3. dan. Hän on suorittanut vyöarvonsa Ranskassa, niin kuin minäkin. Hän on mielestäni teknisesti erittäin hyvä. Muutenkin taso on ihan ok. Raido on ylivoimaisesti edistynein, mutta paikalla on myös joitakin muita mustavöisiä. Toisaalta on myös jonkin verran aloittelijoita. Taso on siis varsin kirjava. Mutta ei se mitään. Täytyy vain ottaa se huomioon opetuksessa. Huomaan, että olen nykyään jo aika tottunut vetämään treenejä englanniksi. Omassa seurassamme opetan nimittäin tällä hetkellä aloittelijaryhmää pääasiassa englanniksi, koska ryhmässä on pari maahanmuuttajaa, jotka eivät osaa lainkaan suomea.
Olin miettinyt treenejä melko tarkkaan etukäteen. Harjoittelimme ihan perustekniikoita, mutta siten, että kiinnitimme koko ajan huomiota ajoitukseen. Aikidossahan on kyse liikkeen ohjaamisesta. Heitot pitäisi siis osata ajoittaa siten, että ne tapahtuvat juuri sillä hetkellä, kun toinen liikkuu. Niin kauan, kun toinen ei liiku, ei ole hyökkäysvoimaa, eikä aikidossa silloin tarvitse tehdä mitään. Liikkuessaan uken tasapaino on heikko, ja silloin hän antaa hyökkäysvoimaa, jota pystyy ohjaamaan. Mietimme tätä ideaa ensin kokyonagessa ja sitten kotegaeshissa, tenchinagessa ja ikkyossa. Kokyonagessa liikkeen ohjausta on kaikkein helpointa harjoitella, koska siinä ei ole mitään muuta; koko tekniikka perustuu ainoastaan liikkeen ohjaukseen. Ikkyo puolestaan on ajoituksen suhteen kaikkein sallivin. Sen pystyy tekemään, vaikka olisi hieman myöhässä suhteessa uken liikkumiseen.
Treeni oli siis hyvin tekninen. Vedin tavanomaista alkulämmittelyämme lyhyemmän jumpan, koska mielestäni leireillä on ihan ok keskittyä ainoastaan tekniikkaan. Alkujumppa on silloin vain lämmittelyä varten. Normaalitreeneissä ohjaaja on mielestäni vastuussa myös siitä, että treenaajien fyysiset ominaisuudet kehittyvät vähitellen sille tasolle, että tekniikoita on turvallista treenata vauhdikkaastikin.
Matka meni myös ihan kivasti. Olin tosin odottanut, että pääsisin lautassa vetämään kunnon mätöt buffet’ssa, mutta kattaus olikin loppuunmyyty. Jouduin siksi menemään yhteen baariin, jossa ei ollut tarjolla juuri muuta lämmintä ruokaa kuin ranskalaisia perunoita ja nakkeja. Vedin sitten lautasellisen niitä. Ehkä siitä syystä muutaman tunnin päästä oli sellainen turvotus, että en meinannut saada sormuksia pois kädestä. =D Näitä raskauden iloja.. Raido tuli tyttöystävänsä kanssa minua vastaan satamaan, ja jatkoimme sitten sieltä autolla Tarttoon. Matka kesti pari tuntia. Aika meni nopeasti, koska juttelimme koko ajan. Saavuttuamme perille kävimme ensin syömässä hotellin ravintolassa. Sen jälkeen kerkesin onneksi nukkua pari tuntia. Oli tosi väsynyt olo, vaikka en muuten ollut mitenkään huonovointinen.
Treenien jälkeen pääsin saunaan, koska treenipaikan pukuoneessa oli sauna valmiiksi lämpimänä. =) Tosi siistiä! Olisipa meilläkin Liikuntamyllyssä aina sauna lämpimänä treenien jälkeen. Tuntui tosi rentouttavalta päästä saunaan treenien päätteeksi. Tosi mukava päivä! =)
La 23.3.2013
(Klo 23.32, Tallink M/S Star): Leirin toinen päivä sujui tosi hyvin. Porukkaa oli tänään hieman enemmän kuin eilen. Ainakin Tallinnasta tuli muutama treenaaja lisää. Kuulemma kaiken kaikkiaan noin puolet porukasta oli Tartosta ja loput muista kaupungeista (Tallinnasta, Viljandista ja Narvasta). llmapiiri oli todellakin aivan erinomainen. Jengi oli tosi innostunutta ja tuntui ottavan treenaamisen tosi vakavasti. Tuntui suorastaan hieman hassulta, kun jengi istui valmiina rivissa polvillaan ihan hiljaa suoraan eteenpäin tuijottaen jo viisi minuuttia ennen jokaisen treenin alkua. Se on japanilainen tapa kunnioittaa treenejä ja ohjaajaa. Toki sellaiseen on tottunut Endo-sensein leireillä, Hombu Dojolla, jne., mutta omalla leirilläni se tuntui hieman huvittavalta. Mutta mikäs siinä. Onhan se tietysti myös harjoittelijoille hyvä tapa rauhoittua ja keskittyä tulevaan treeniin. Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt kyseisestä tavasta, koska minua alkaa helposti pitkästyttää pelkkä paikallaan istuminen, jos ei ole mitään tekemistä. Mutta ymmärrän kyllä sen pointin. Hombu Dojolla tuntui aika raadolliselta, kun Doshun aamutreenit alkoivat klo 6.30, ja kaikkien oletettiin olevan valmiina hiljaa rivissä istumassa jo joskus noin klo 6.20, ihan vain osoittaakseen kunnioitusta ohjaajaa ja treenejä kohtaan. Mutta se kuuluu siellä etikettiin, joten sen mukaan täytyy toimia. Toinen hieman huvittava piirre leirillä oli se, että minun ei annettu juurikaan kantaa omaa treenikassiani, vaan koko ajan joku tarjoutui roudaamaan sitä. 😀 No, mikäs siinä. Sekin on japanilainen tapa. En kehdannut kieltäytyäkään, koska en tahdo loukata ketään.
Treenasimme ensimmäisen tunnin bokkenia. Vedin yhtä shomen-harjoitetta, jota olemme viime aikoina tehneet omassa seurassakin. Siinä treenataan samanaikaisesti etäisyyttä, ajoitusta, kontaktia ja Aikiken-perusliikkeitä. Sen jälkeen aseettomassa treenissä treenasimme shomenuchia. Kiinnitimme jälleen huomiota ajoitukseen. Tekniikoina olivat ainakin kotegaeshi, iriminage, sotokaitennage ja ikkyo. Treenien väliajalla kävimme porukalla syömässä läheisessä ostoskeskuksessa. Iltapäivätreeneissä teimme perustekniikoita ryotedorista, jälleen kerran kiinnittäen huomiota ajoitukseen. Lisäksi puhuin mm. luovuudesta eli siitä, kuinka pitäisi pystyä muuttamaan tekniikkaa uken reaktioiden mukaan. Eli jos esim. iriminagessa uke lähteekin horjutuksesta ylös noustessaan liikkumaan taaksepäin eikä eteenpäin (yksi kaveri leirillä todellakin kekkasi tehdä niinkin, mikä oli aika huvittavaa!), niin silloin torinkin pitäisi vain vaihtaa suuntaa taaksepäin. Uke lentää sillä tavalla ihan yhtä helposti tai jopa helpommin. Turha kiskoa eteenpäin tyyppiä, joka tahtoo liikkua taaksepäin.
Treenien jälkeen menimme syömään läheiseen sushi-baariin. Kerkesin sen jälkeen vielä käväistä hotellin spassa hieronnassa, ennen kuin meidän oli aika lähteä kohti Tallinnaa. Hieronta oli ihan jees, eikä se maksanut kuin 16 €, mikä on kyllä paljon vähemmän kuin Suomessa. Sitten Raido ja Liis lähtivät heittämään minua autolla Tallinnan satamaan. Matka kesti hieman yli kaksi tuntia. Aika kului taas nopeasti, koska juttelimme koko ajan. He ovat kumpikin tosi mukavia tyyppejä. Lautassa parkkeerasin itseni kahvilaan ja aloin surffailla netissä. En ollut kovin nälkäinen, joten ostin vain salaatin ja voileivän. Buffet oli joka tapauksessa taas loppuunmyyty, joten en olisi kuitenkaan päässyt sinnekään.
Anyway, leiri meni siis erittäin hyvin. Jäi tosi hyvä fiilis, ja palaan Tarttoon oikein mielelläni. Raido sanoi, että jatkossa he tahtoisivat mahdollisesti kutsua minut parikin kertaa vuodessa. (Tänä vuonna se ei tietysti ole mahdollista, koska olen raskaana, mutta ehkä joskus myöhemmin.)