To 30.5.2013
(Klo 23.57 Turussa): Lähdin tänä aamuna varhain junalla Turkuun osallistuakseni kansainväliseen AcMuC 2013 -symposiumiin. Pidin tapahtumassa tänään esitelmän aiheesta Gaze Behaviour and Linguistic Processing of Dynamic Text in Print Interpreting. Esitelmä liittyy kirjoitustulkkausprojektiin, jossa työskentelin vuosina 2011-2012. Nyt hanke on jo virallisesti päättynyt, mutta tutkimukset jatkuvat edelleen. Pidin esitelmän yksin, mutta se perustui tutkimukseen, jonka olen tehnyt yhteistyössä tamperelaisen tietojenkäsittelytieteen jatko-opiskelijan, Selina Sharminin, kanssa. Selina ei kuitenkaan päässyt tänne paikalle. Hänen osuutensa oli tehdä silmänliikekokeet. Minä olen sitten analysoinut aineistoa kielitieteellisesti.
Tein esitelmää viime yönä kahteen asti. Tuli vähän kiire lopussa, koska Selinan poisjäänti selvisi vasta tiistaina. Sain kuitenkin esitelmän valmiiksi yöllä ja kävin sitä läpi tänä aamuna junamatkan aikana. Junassa en vielä ollut väsynyt, mutta päästyäni perille konferenssipaikalle, Kupittaalla sijaitsevaan ICT-taloon, olin välittömästi tolkuttoman väsynyt. Meinasin nukahtaa jo plenaarin aikana, vaikka se oli todella mielenkiintoinen. Tuntuu siltä, että näin raskauden aikana väsymys jotenkin iskee tosi voimakkaasti silloin, kun se iskee.
Konferenssissa on paljon näkö- ja kuulovammaisia osallistujia, ja esitelmät kohdistuvat pääasiassa erilaisiin tapoihin, joiden avulla heille voidaan välittää informaatiota. Siksi minäkin olen täällä: kirjoistutulkkauksessahan on kyse nimenomaan kuulovammaisille suunnatusta puheen tulkkauksesta. Päivän aikana nousi esille paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Itseäni kiinnostivat ehkä kaikkein eniten esitelmät, jotka kohdistuivat kosketustulkkaukseen. Sen avulla voidaan kommunikoida mm. näkö- ja/tai kuulovammaisten, kehitysvammaisten, muistisairaiden ja autististen henkilöiden kanssa. Ideana on se, että käteen, selkään tai olkapäähän “piirretään” jokin asia (esim. erilaisten liikkeiden ja painamisvoiman avulla), ja sillä tavalla voidaan kertoa monimutkaisiakin tarinoita, joihin kyseisillä henkilöillä ei muuten olisi pääsyä. Sain tilaisuuden kokeilla kyseisen tulkkauksen kohteena olemista, ja se oli kyllä kiinnostavaa. Niitä viestejä oli yllättävän helppoa tulkita, vaikka en ennestään tiennyt menetelmästä yhtään mitään.
Erityisen kiinnostava oli myös yksi esitelmä, joka oli samassa sektiossa kuin oma esitelmäni. Siinä eräs portugalilainen käännöstieteen tutkija kertoi kulttuurisia vihjeitä antavasta “lisätekstityksestä”, joka on nykyään jo käytössä joissakin englanninkielisissä DVD-elokuvissa. Ideana on se, että alareunassa on tavalliseen tapaan normaali puheen tekstityskäännös ja yläreunassa toinen teksti, jossa annetaan erilaisia vihjeitä kulttuuristen viittausten tulkinnalle (tyyliin: “Lyndon B. Johnson oli USA:n presidentti 1960-luvulla”, jos puheessa on juuri viitattu Johnsoniin ilman, että on eksplisiittisesti sanottu, kenestä on kyse.) Kyseinen tutkija oli tehnyt asennetutkimusta, joka osoitti koehenkilöiden suhtautuvan pääsääntöisesti hyvin positiivisesti tällaiseen lisätekstitykseen. Lisäksi hänen tekemänsä sisällön omaksumista mittaava tutkimus osoitti kuulemma, että lisätekstitys auttoi koehenkilöitä ymmärtämään elokuvan sisältöä. Jotkut kokivat kuitenkin lisätekstityksen kuormittavana ja päättivät jättää sen siksi tietoisesti lukematta. Anyway, mielestäni tuollainen lisätekstitys voisi olla tosi kiva valinnainen lisäominaisuus myös suomeksi tekstitetyissä elokuvissa. Siten elokuvat kartuttaisivat samalla tehokkaasti myös yleissivistystä. Ja varmasti kaikki elokuvat sisältävät jonkin verran kulttuurisia viittauksia, jotka menevät ulkomaalaisilta katsojilta enemmän tai vähemmän ohi.
Tieteellisen ohjelman jälkeen lähdin kävelemään hotelliini Turun keskustaan. Tarkoitukseni oli ottaa vain pienet torkut ennen illanviettoa, mutta lopulta nukuin kolme tuntia putkeen ja missasin koko illanvieton. Ei voi mitään. Olin vain kerta kaikkiaan niin väsynyt, että oli pakko nukkua. Herättyäni lähdin vähän keskustaan kävelemään ja ostamaan syötävää. Keskustassa sijaitsee mm. Sokos Wiklund, joka on saanut nimensä Axelin sukulaisen, kauppaneuvos Axel Wiklundin, mukaan. Nykyään tavaratalo ei ilmeisesti kuitenkaan enää ole Wiklundien omistuksessa, mutta nimi lukee edelleen suurilla kirjaimilla rakennuksen seinässä. Otin siitä kuvan.
Ai niin, yksi ihan hauska tapaus sattui tänään konferenssin posterisessiossa: minut esiteltiin eräälle näkövammaiselle osallistujalle kuvauksella “nuori raskaana oleva nainen”. =D Se oli ihan huvittavaa, koska en ollut itse ajatellut, että raskauteni näkyisi jo niin selvästi päälle päin. Mutta ilmeisesti se siis näkyy, ainakin niissä vaatteissa, jotka minulla tänään oli päällä. No, onneksi sentään oikeastikin OLEN raskaana.. Muuten se tilanne olisi saattanut olla aika kiusallinen… =D Katsoin muuten juuri raskauslaskurista, että nyt raskauteni on tarkalleen puolivälissä: on mennyt tasan 20 viikkoa, ja jäljellä on 20 viikkoa. =D Aika menee nopeasti. Maanantaina meillä on ultra, jossa pitäisi selvitä lapsen sukupuoli. Ja muutenkin tsekataan, että rakenteellisesti kaikki on kunnossa.
Pe 31.5.2013
(Klo 18.37): I’m back!! Ja kerkesin jo käydä saunassakin. Valvoin viime yönä tosi myöhään, koska olin nukkunut koko illan. Olisi varmaan sittenkin pitänyt laittaa herätyskello soimaan silloin illalla ja nukkua vain yksi tunti kolmen tunnin sijaan… Anyway, hotellin aamupala oli ihan jees. Kaikkein parasta hotelliyöpymisessä mielestäni onkin aina nimenomaan hotelliaamiainen.. 8-))) Kävelin tänäänkin hotellilta Kupittaalle konferenssipaikkaan. Matka oli melko pitkä (etenkin, kun käännyin kerran väärään suuntaan; sitä tapahtuu minulle nykyään jatkuvasti). Kävelin sitä reilusti yli puoli tuntia. Kengät alkoivat hiertää, ja loppumatkasta kumpikin kantapääni oli ihan rakkuloilla. Ilma oli kuitenkin oikein kiva, ja teki muutenkin hyvää vähän liikkua. Matkalla pysähdyin ottamaan kuvaa Turun tuomiokirkosta. Minusta se on kaunis. Sehän on rakennettu alkujaan (luultavasti) jo 1200-luvun lopulla, joten se on erittäin merkittävä historiallinen rakennus.
Tuomiokirkosta tuli ulos luokkaretkiryhmä. Silloin muistin, että olin itsekin opettamani 5-luokan kanssa luokkaretkellä Turussa vuonna 2004, jolloin työskentelin yhden kevätlukukauden verran luokanopettajana Järvenpäässä. Olimme silloin opastetulla kierroksella mm. Turun tuomiokirkossa ja söimme sen jälkeen eväitä kirkon portailla. Tuntuu siltä kuin se olisi tapahtunut jossain toisessa elämässä. Elämä on ollut niin intensiivistä ja tapahtumarikasta, että yhdeksän vuotta tuntuu ikuisuudelta. Hieno kokemus joka tapauksessa se luokanopettajan pesti.
Tieteellistä ohjelmaa ei tänään ollut kovin paljon. Olisi minun puolestani saanut olla enemmänkin. Aamupäivällä tehtiin yhteenvetoa eilisen esitelmistä. Sitten oli lounas, ja lounaan jälkeen enää vain loppukeskustelu ja -kahvit. Joidenkin peruutusten takia tapahtuma loppui jo ennen kolmea. Minulle se sopi ihan hyvin, koska täten kerkesin kotiin kuudeksi, jolloin meillä on saunavuoro. Axelia ei tosin näy vielä kotona. Hänellä on tänään jotkut työpaikan pippalot. Vietämme siis kahdestaan tyttöjen iltaa Amy-koiran kanssa. Saa nähdä, menetämmekö akkavaltamme maanantaina, kun saamme tietää vauvan sukupuolen. =D