Ma 29.7.2013
(Klo 16.33): Viimeinen päivä Portugalissa meni ihan hyvin. Kävimme pelaamassa minigolfia. Se oli ihan kivaa. Axel pelasi tosi hyvin. Hän on pelannut minigolfia monta kertaa aiemminkin ja joskus kai oikeaa golfiakin. Minulla ei mennyt yhtä hyvin. Olinkin minigolfannut muistaakseni vain kerran aiemmin, joskus kauan sitten jollain etelänmatkalla. Ulla ja Tom olivat mukana ja antoivat ihan hyviä neuvoja siitä, miten mailaa tulisi käyttää ja millaisessa asennossa tulisi seisoa palloa lyödessä. He harrastavat kumpikin golfia.
Ulla ja Tom heittivät meidät lentokentälle hyvissä ajoin. He palasivat itse Suomeen vasta seuraavana päivänä. Lentomme oli puolisen tuntia myöhässä, samoin jatkolentomme Lissabonista. Vaikka lähdimme jo iltapäivällä, olimme perillä Suomessa vasta joskus viideltä aamulla. Vaihto Lissabonissa oli niin pitkä, ja kello on Suomessa kaksi tuntia enemmän kuin Portugalissa. En pystynyt itse nukkumaan lennon aikana juuri yhtään. Seuraava päivä meni siksi pääasiassa lepäillessä. Kävimme tosin hakemassa Amyn koirahotellista Oulunkylästä. Ensin hän vaikutti hieman mököttävän mutta hetken päästä jo tervehti meitä hyvin sydämellisesti.
Viime maanantaina kävimme lääkärintarkastuksessa raskauteeni liittyen. Kaikki vaikutti olevan kunnossa sekä äidin että vauvan osalta. Vauva on koon puolesta ihan keskikäyrällä. Tiistaina kävin lymfahieronnassa, koska sen sanotaan auttavan turvotuksen hallinnassa. Ainakin se oli rentouttavaa ja miellyttävää. Melko kallista kyllä (tunti maksoi muistaakseni 80 €). Ehkä yritän käydä siellä noin parin viikon välein. Huomenna menen sokerirasituskokeeseen. Se on rutiinitarkastus, joka tehdään kaikille yli 25-vuotiaille ensisynnyttäjille. Raskausajan diabetes on Suomessa sen verran yleistä. Lisäksi aloitan tällä viikolla neuvolapsykologin vastaanotolla käymisen. Tuskin saan sieltä aikaa kuin noin kerran kuussa synnytykseen saakka, mutta on sekin enemmän kuin ei mitään. Tunnen olevani jonkinlaisen terapian tarpeessa tällä hetkellä.
Olen ollut viime aikoina melko alakuloinen. Näen jatkuvasti painajaisia ja olen väsynyt päivisin. Toimintaenergiaa on vain vähän. Nukun paljon. Kulunut vuosi on ollut minulle tavattoman raskas. Yritän kuntouttaa itseäni ajattelemalla, mitä kaikkea positiivista on tapahtunut. Kaikkein suurin positiivinen tapaus on tietenkin ollut se, että olen raskaana. Tulin raskaaksi melkein heti häiden jälkeen, ja kaikki on sujunut alusta lähtien hyvin. =) Keskenmenot ovat yleisiä, mutta minulle ei tullut keskenmenoa. Se on hienoa. Lapsi on myös kaikkien tähänastisten tutkimusten valossa täysin terve ja hyväkuntoinen. =) Minullakaan ei ole ollut mitään erityisen pahoja raskausvaivoja.
Minun ja Axelin häät menivät myös tosi hyvin. Se oli oikea unelmien päivä meille kummallekin.
Häämatka Malediiveille oli mahtava. Malediivit oli juuri se kohde, johon tahdoimme mennä, ja saimme lahjarahat juuri ja juuri riittämään siihen. Muistelemme häämatkaamme usein vieläkin.
Treenien vetäminen on ollut oikea henkireikä. Seura on pyörinyt hyvin. Uusia innokkaita aloittelijoita on tullut lisää, ja aktiivisten jäsenten määrä on kasvanut. Järjestimme vuoden aikana useita tapahtumia, ja kaikki niistä sujuivat hyvin. Treeneissä on lähes aina ollut tosi hyvä fiilis, ja treenien jälkeen on ollut mukavaa jutella ihmisten kanssa. Muuten en normaalissa arjessa nykyään kovin paljon juttelekaan muiden kuin Axelin kanssa. Siksi treenit ovat minulle aina myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Seuran pyörittämiseen liittyy myös kaikenlaista koordinointia sun muuta puuhaa, mikä on useimmiten ihan mukavaa. =)
Ammatillisesti positiivista on ollut ainakin se, että artikkelini Communication & Medicine -lehdessä lopultakin julkaistiin. Julkaisuprosessi kesti kolmisen vuotta, mutta näköjään kannatti olla kärsivällinen. Kyse on arvostetusta lehdestä. Toki joitain muitakin positiivisia julkaisu-uutisia on tullut. Lisäksi olen osallistunut vuoden aikana useaan kansainväliseen konferenssiin, ja ne olivat kaikki oikein antoisia.
Ke 31.7.2013
(Klo 16.15): Viime lauantaina oli erään sukulaistätini, Pirkon, 80-vuotispäivät. Niitä vietettiin Villa Kokkosessa, Järvenpäässä. Rakennus on Alvar Aallon suunnittelema. Mielestäni oikein kiva. Kaikkein hienointa siellä kuitenkin oli musiikkiesitys, jossa esiintyi oopperalaulaja Antti Pesonen. Säestyksestä vastasi pianisti Elina Viitaila.
Sunnuntaina puolestaan oli ohjelmassa Pedron 9-vuotispäivät Keravalla. Ajatella, että pieni Peedruli täytti jo 9 vuotta! (*niisk*) Niin ne pienet kasvaa… <3 Ostin Peedrulille synttärilahjaksi tunnin koirahierontalahjakortin. Toivottavasti hän tykkää hieronnasta. Luultavasti tykkää, koska Pedro tykkää yleisesti ottaen kaikesta huomiosta. En vain tajua, miten hieroja saa käytettyä kokonaisen tunnin pieneen Peedruliin… 😀
