Ke 6.11.2013
(Klo 18.26): Tyttäremme, Sophie, syntyi Kätilöopistolla viime torstaina, 31.10.2013, klo 22.20. Pituus oli 51 cm ja paino 4050 g. Synnytys oli pitkä ja rankka. Tyttö joutui ensimmäiseksi yöksi osastolle tarkkailuun mutta toipui rankasta synnytyksestä nopeasti ja pääsi jo seuraavana päivänä meidän luokse Haikaranpesään. Meillä oli siellä perhehuone käytössä, mikä oli tosi kätevää. Axel pystyi siksi olemaan vuorokauden ympäri paikalla.
Laskettu aika oli jo 18.10.2013, joten Sophie syntyi melkein kaksi viikkoa myöhässä. Synnytys ei käynnistynyt itsestään, vaan se käynnistettiin mekaanisella balonki-menetelmällä. Siinä kohdunkaulankanavan läpi laitettiin katetri, jonka päässä oli nestettä sisältävä balonki. Balonki hengaili jossain lapsivesikalvojen ja kohdun seinämän välissä, missä se kypsytti kohdunkaulankanavaa. Se tuli itsestään ulos yhden aikaan yöllä, mikä oli tarkoituskin. Niihin aikoihin supistukset olivat jo melko voimakkaita. Kolmen aikaan yöllä piti sitten lähteä Kättärille. Siinä vaiheessa supistukset olivat jo tosi voimakkaita, ja kipu alkoi tuntua sietämättömältä.
Sain Kättärillä kipulääkettä, mutta siitä ei ollut juurikaan hyötyä. Huomasin, että yksi supistus kesti noin 40 sekuntia. Pyysin Axelia ottamaan kellosta aikaa ja kertomaan minulle aina kymmenen sekunnin välein, kuinka kauan supistusta oli vielä jäljellä. Axel ei vielä ensimmäisenä yönä voinut jäädä sairaalaan yöksi, koska jouduin yöpymään päivystysosastolla, jossa oli kolme naista per huone. Yö oli aika kaamea… Supistuksia oli jatkuvasti, ja ne olivat voimakkaita. Kipulääke ei auttanut, eikä sitä saanut lisää. Jossain vaiheessa minua kehotettiin menemään kuumaan suihkuun ja istumaan suuren jumppapallon päällä. Tein niin, mutta ei siitäkään ollut juurikaan hyötyä. Noin puoli yhdeksän aikaan lapsivesikalvot puhkaistiin. Tuntia myöhemmin olin synnytyssalissa, jossa oli saatavilla ilokaasua. Ilokaasu auttoi vähän, mutta varsinaisesti kipuun auttoi mielestäni vasta epiduraali, jonka sain puoli yhdentoista aikaan. Se todellakin auttoi. Tuntui suorastaan taivaalliselta monen tunnin supistelun jälkeen päästä hetkeksi kokonaan irti kivuista. En tajua ihmisiä, jotka tahtovat synnyttää ilman epiduraalia…
Sitten vain odoteltiin. Ensin odoteltiin kohdunsuun aukeamista. Noin klo 17 se oli kokonaan auki. Ongelma oli kuitenkin se, että vauva ei laskeutunut. Sen takia odoteltiin vielä muutama tunti. Sain lisää epiduraalia niin monta kertaa, että lopulta sitä ei saanut enää antaa. Siinä vaiheessa siirryin istumaan jumppapallon päälle. Sitten seisoin sänkyä vasten ja nojasin kyynärpäihini. Tarkoituksena oli saada vauva laskeutumaan. Lopulta noin klo 21.30 alkoi ponnistusvaihe, eli siirryin makaamaan sänkyyn ja ponnistin aina ihan täysiä supistusten tahdissa. Se oli ihan järkyttävän kamalaa! Siis todellakin kaikkein kivuliainta, mitä on tähän mennessä joutunut kokemaan. Vaikka on ollut neljä olkapääleikkausta sun muita urheiluvammoja, niin ei kyllä ole yhtään kokemusta, joka olisi edes lähellä synnytystä. Ei todellakaan. Se oli niin järkyttävän kivuliasta. Onneksi oli tukijoukkoja paikalla. Axelin lisäksi ystäväni Jonna, joka on ammattikätilö, oli paikalla synnytyksen viimeiset tunnit. Hänen koutsaamisestaan oli todella paljon apua. Voi olla, että ilman sitä synnytys olisi päätynyt sektioon. Sektio oli nimittäin lähellä. Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia, kun maksimi on 60 minuuttia. Lopuksi päätettiin vielä kokeilla saada vauva ulos imukupilla, ja se toimi. Se tuntui kamalalta, mutta kuitenkin vauva saatiin sillä tavalla lopulta ulos. Sophie ei itkenyt lainkaan syntyessään ja saikin vain 3 Apgar-pistettä. Pisteet kuitenkin nousivat nopeasti: sekä viiden että kymmenen minuutin kohdalla pisteitä oli jo 8.
Ensimmäisen yön Sophie oli siis tarkkailussa. Minä ja Axel saimme siis nukkua vielä sen yön kunnolla… Siirryimme siinä vaiheessa perhehuoneeseen. Seuraavana päivänä Sophien vointi oli jo niin hyvä, että saimme hänet huoneeseemme. Siitä alkoi sitten opettelu. Saimme kätilöiltä neuvoja vaipanvaihdossa, imetyksessä, peseytymisessä ja kaikessa muussa mahdollisessa vauvaan liittyvässä. Ilman niitä neuvoja emme kyllä olisi pärjänneet. Oli myös tosi kätevää, kun koska tahansa pystyi tilaamaan kätilön avuksi huoneeseen nappia painamalla, ja kaikki ateriat kuuluivat tietysti myös pakettiin.
Vaipanvaihto on melko helppoa mutta imetys ei. Imetysasennot eivät aluksi olleet ihan helppoja, ja oli vaikeaa saada vauvaa tarttumaan kiinni. Hän joi helpommin tuttipullosta. Edelleenkin hän juo helpommin tuttipullosta, mutta myös rintaruokinta alkaa sujua. Asennot löytyvät jo melko helposti, ja vauva tarraa yleensä melkein heti kiinni. Hänellä on kuitenkin niin kovat otteet, että imetys tuntuu edelleen melko kivuliaalta. Hän tarraa kiinni rinnasta kuin jollain pihdeillä ja riuhtoo sen jälkeen tosi tarmokkaasti… 888-/ Yleensä kipu kuitenkin tuntuu pääasiassa vain imetyssession alussa. Sitten helpottaa. =) Täytyy toivoa, että kivuliaisuus lähtee kokonaan pois mahdollisimman pian, koska imetystä todellakin on päiväohjelmassa niin paljon tällä hetkellä. Kävin eilen ostamassa rintapumpunkin mutta en ole vielä käyttänyt sitä.
Kaikkein rankinta ovat olleet yöt. Sophie herää aina aamuyöllä ja valvoo sen jälkeen monta tuntia melkein yhteen menoon pääasiassa huutaen. Se on tosi rankkaa. Hän ei myöskään suostu nukkumaan yöllä omassa sängyssään paitsi korkeintaan alkuyöstä. Sen jälkeen joudun ottamaan hänet vierelleni ja ruokkimaan vähän väliä. En käytännössä nuku yöllä kuin jonkin aikaa alkuyöstä. Sen jälkeen pääsen nukkumaan vasta aamulla, jolloin vauva väsähtää. Silloinkin pidän häntä vielä rinnallani. Päivällä hän saattaa ottaa pitkähköt päivätorkut. Tänään hän tosin valvoi koko iltapäivän mutta on sen sijaan nukkunut melkein koko illan. (*helpotuksen huokaus*)
Kättärillä meillä kävi vieraita joka ilta vierailuajalla. Ensimmäisenä iltana puimme Sophien vierailuajan kunniaksi Stockalta ostettuun vaaleanpunaiseen pukuun.
Sunnuntai-iltana puimme vauvan Disney Storesta, Jenkeistä, tilattuun 101 dalmatialaista -teemaiseen pyjamaan.
Kättärillä lastenlääkäri tutki Sophien ja totesi, että kaikki on niin kuin pitää. Paino tietysti laski synnytyksen jälkeen mutta lähti normaalisti nousuun seuraavina päivinä. Kotiuduimme Kättäriltä eilen, mikä oli tietysti kivaa. Tuntui jännältä pukea Sophie ensimmäistä kertaa ulkovaatteisiin ja kantaa turvakaukalossa autoon…
Kotonakin kaikki on mennyt ihan hyvin. Ensimmäinen yö oli tietysti rankka, ja niin tulevat varmaankin olemaan myös tulevat yöt. Tuntuu kuitenkin siltä, että eiköhän tämä tästä… Aivan ihanan vaavin ainakin saimme!!! <3 <3 <3
Su 10.11.2013
Ti 19.11.2013
