Su 15.12.2013
(Klo 20.55): Tänään oli Sophien ristiäiset. Julkistimme siinä yhteydessä hänen koko nimensä, joka on: Sophie Irja Maria Wiklund. Sophie-nimi ei tule mistään erityisestä. Meistä se vain on kaunis nimi, joka toimii hyvin sekä suomeksi että ruotsiksi ja muutenkin kansainvälisesti. ‘Irja’ puolestaan oli isoäitini nimi, ja ‘Maria’ on Axelin suvussa kiertävä nimi. Juhlat pidettiin Finska Läkaresällskapetin omistamassa Villa Aikalassa, Meilahdessa.
Paikalla oli noin 30 henkeä, pääasiassa lähisukulaisia. Tilaisuus meni ihan hyvin, mutta on harmi, että Sophie huusi naama punaisena melkein koko kasteseremonian ajan. Muuten hän oli rauhallinen, mutta juuri seremonian aikana piti sitten huutaa… Serkkupoika, Otto, yhtyi sitten solidaarisuudesta mukaan itkuun, joten seremonian aikana tilassa oli kaksi huutavaa vauvaa… Kummeina toimivat siskoni Pauliina, tätini Heli sekä Axelin vanhempi pikkusisko Jenny ja tämän avomies Christoffer (eli ‘Toffe’). Kastemalja ja kastemekko olivat Axelin suvussa kiertäviä vanhoja hienoja perintökappaleita.
Äitiys on sujunut tähän asti ihan hyvin. Sophie on melko rauhallinen vauva. Tai oikeastaan hän on kiinnostava yhdistelmä rauhallisuutta ja energisyyttä. Hän valvoo tällä hetkellä joka yö kahteen tai kolmeen asti mutta nukkuu sen jälkeen monta tuntia yhteen menoon. Saan siis yleensä ihan hyvät yöunet. Päivällä Sophie on energinen ja vaatii paljon huomiota. Koko ajan pitäisi olla jotain häppeninkiä. Hän rakastaa olla kantoliinassa, joten pidän häntä siinä melkein koko ajan. Sängyssä hän suostuu olemaan vain öisin nukkuessaan sikeästi. Päivällä hän nukkuu yleensä vain pieniä pätkiä kantoliinassaan. Yleensä hän on ollut rauhallinen kaikissa tilaisuuksissa, joihin olemme hänet vieneet, joten oli tosi huonoa mäihää, että hän huusi tänään melkein koko kasteseremonian ajan. Esimerkiksi viime viikon lauantaina hän oli serkkunsa, Oton, ristiäisissä Pornaisissa eikä itkenyt siellä lainkaan. Torstaina olimme perhevalmennuksessa, ja sielläkin hän oli koko ajan tosi rauhallinen. Neuvolantäti ottikin hänet mallikappaleeksi vauvatanssiin. Sophie pärjäsi siinä oikein hyvin. 🙂
Tein viime maanantaina come backin aikidotreeneihin. En kylläkään treenaa vielä itse vaan ainoastaan vedän treenejä. En tosin pysty vielä vetämään alkulämmittelyä, joten pyydän aina jotakuta muuta vetämään sen. Oikeastaan vain olen paikalla, näytän tekniikoita ja neuvon muita. Jo pelkästään siinäkin huomaan, että kroppani on ihan jumissa raskauden ja kolmen kuukauden tauon jäljiltä… Voi jessus sentään. Paluusta ei tule helppo. Olen treenannut aikidoa 25 vuotta, ja tämä on pisin tauko koko aikana. Jälkitarkastus on ensi perjantaina. Sen jälkeen pystyn varmaankin alkamaan treenata vähän fyysisemmin. Olisi hyvä, jos saisin silloin myös luvan alkaa käydä lenkillä. Pitäisi saada vähän kondista nostettua ja painoa tiputettua…
