Ti 19.7.2016
(Klo 23.17): Elämäni on edelleen yhtä imetystä.. Voi sanoa, että tällä hetkellä kaikki aikani menee imetykseen. Vauvalla on IHAN KOKO AJAN nälkä.. Päivisin hän nukkuu vain lyhyitä pätkiä. Ja kun hän on hereillä, hän tahtoo syödä koko ajan. Olen siis käytännössä aamusta iltaan jumissa olkkarin sohvalla imettämässä. Öisin vauva nukkuu yleensä yhden pidemmän pätkän, mikä on tietysti kiva. Siten ehdin itsekin nukkumaan muutaman tunnin, jos vain maltan mennä nukkumaan enkä jää tekemään omia juttuja, kuten nyt.. Univaje on rankkaa, mutta vielä rankempaa on se, että on niin jumissa.. Onneksi sentään älypuhelimet on keksitty, niin pystyn kuitenkin feisbuukkailemaan, lukemaan lehtiä, puhumaan puhelimessa ja lukemaan sähköposteja. Muuten hajoaisin varmaan täysin.
Imettäminen on edelleen jonkin verran kivuliasta, mutta onneksi ei enää yhtä kivuliasta kuin aluksi. Toiseen rintaan sattuu edelleen jonkin verran, kun vauva tarraa siitä kiinni. Toiseen sattuu enää vain vähän, joten ilmeisesti imetyskivut ovat vähitellen menossa ohi. Lopultakin..
Emilia on kehittynyt kovasti parissa viikossa. Kävimme neuvolassa maanantaina, ja siellä mitattiin, että hän olisi nyt jo 56 cm pitkä! Aika uskomatonta, että ihminen voi kasvaa niin nopeasti. Syntymäpituushan oli 51 cm, eli jos tuo mittaustulos pitää paikkansa, Emilia on kasvanut peräti 5 cm vähän yli kahdessa viikossa. Hän on myös jo saavuttanut syntymäpainonsa: paino oli maanantaina yli 4300 g. (Se ei kyllä ole yllättävää, kun ottaa huomioon, miten paljon hän syö..) Aluksi Emilian iho oli kellertävä, ja kävimme sen takia pari kertaa Kättärillä verikokeissa. Nyt keltaisuus on kuitenkin kadonnut. Ainoa pieni ongelma on se, että hänen kielessään on sammasta. Se vaatii pieniä hoitotoimenpiteitä monta kertaa päivässä, mikä on taas yksi härdelli lisää..
On jotenkin niin ihanaa, kun Emilia tuijottaa minua aina aterian jälkeen tummansinisillä silmillään.. Hänen katseensa on täynnä vastasyntyneen vilpitöntä rakkautta ja ihailua. Sen jälkeen hän nukahtaa onnellisena syliini. On selvää, että minun sylini on hänelle kaikkein paras paikka maailmassa. Vaikka tiedänkin, että erityisasemani hänen silmissään johtuu pitkälti vain siitä, että minulla on tissit, joista tulee maitoa, niin on se siltikin hienoa.. *huokaus*
Sophie on hetkittäin hieman hankala nykyään. Hän ilmeisesti tylsistyy ja myös turhautuu, kun vauva vie niin paljon huomiotamme tällä hetkellä. Axel kyllä onneksi tekee parhaansa huolehtiakseen Sophiesta, ja tietysti minäkin, mutta kuten sanottu, olen imetyksen takia aika tavalla kiinni sohvassa aamusta iltaan varmaan vielä jonkin aikaa, ennen kuin imetysvälit alkavat pidentyä. Sophie suhtautuu kyllä edelleen vauvaan positiivisesti, tai vähintäänkin neutraalisti (jopa huonoina hetkinä), mutta meille hän kiukuttelee jonkin verran. Mutta sehän on normaalia, ja niin sen pitääkin mennä. Kättärillä sanoivat, että olisi patologista, jos mitään mustasukkaisuutta ei tässä tilanteessa esiintyisi. Edelleenkin olen tosi ylpeä Sophiesta, koska hän kiukuttelee pelkästään minulle ja Axelille, eikä pura turhautumistaan millään tavalla vauvan suuntaan.
Omat fiilikseni ovat tällä hetkellä hieman uupuneet. Alun innostus on muuttunut pieneksi kestoväsymykseksi. Hermot ovat melko kireällä koko ajan. Alkaa helposti ottaa päähän pienetkin asiat. Toisaalta olen helpottunut siitä, että imetys ei enää satu niin paljon. Elän aika tavalla tässä hetkessä enkä mieti mitään kovin syvällisiä asioita. Lähinnä pohdin sitä, missä välissä ehtisin käymään vessassa (tai peräti suihkussa), ja pystyisikö vauva kainalossa jotenkin syömään jotakin, jos on oikein luova.
