Tuli mieleen lisätä pari täsmennystä tohtoroitumista käsittelevään postaukseeni epäselvyyksien välttämiseksi. (Olen tottunut kirjoittaja, mutta toisinaan saatan tietysti kuitenkin ilmaista itseni hieman epäselvästi.)
- Kun kirjoitin, että alkaessani tehdä tutkimusta minusta tuntui siltä, että “tein jotakin sellaista, mitä minun oli tarkoitus tehdä”, niin tarkoitin tietysti vain sitä, että tein jotakin sellaista, mitä minun oli tarkoitus tehdä suhteessa itseeni ja omaan elämääni. Siis että se oli hyvä juttu suhteessa minun elämääni näin jälkikäteen ajatellen. (Ja tuntui siis hyvältä jutulta jo silloin.) Ilmaisuni oli siis ehkä hieman turhan ylisanainen suhteessa siihen, mitä oikeastaan tarkoitin. Ilmaisun oli tarkoitus kuvata vain tavattoman suurta innostustani. (Enkä tarkoita, että muut olisivat olleet vähemmän innostuneita vaan että oma innostukseni oli itseeni ja omaan elämääni nähden hirvittävän suurta.) Sama koskee luonnollisestikin samaa ilmaisua aikidoyhteydessä.
- Kun kirjoitin, että lukiossa ja jatko-opintovaiheessa asetin itselleni tavoitteeksi “täydellisen onnistumisen”, niin tarkoitin tietysti vain sitä, että tahdoin onnistua niin hyvin kuin suinkin itse pystyin. Vähempi ei riittänyt (toisin kuin joinakin muina kausina elämässäni, jolloin koulu/opinnot eivät ole merkinneet minulle niin paljon). Kyse siis taas ilmaisusta suhteessa ainoastaan itseeni ja omaan elämääni, ei suhteessa mihinkään muuhun.
Nämä tahdoin täsmentää, jotta väärinkäsityksiä ei synny. En ollut jatko-opiskelijanakaan ollessani mitään erityistä, koska jatko-opiskelijathan ovat melkein kaikki hyvin innokkaita ja motivoituneita ja tekevät paljon töitä. Samoin minä olin ihan hirvittävän innostunut ja tein sikana töitä. Kykyjen puolesta olin ihan keskitasoa.