Autismikirjon varhaisnuorten prosodisia erityispiirteitä

Autismikirjon henkilöiden puheeseen sisältyy usein prosodisia erityispiirteitä. ‘Prosodialla’ tarkoitetaan sävelkulkuun, äänenvoimakkuuteen, puherytmiin, puhenopeuteen, tauotukseen ja äänenlaatuun liittyviä piirteitä. Meidän (Wiklund & Vainio, 2019) tutkimuksemme kohdistui kolmeen autismikirjon poikien puheen prosodiseen erityispiirteeseen: 1) tasaiseen intonaatioon, 2) laajoihin sävelkulun vaihteluihin ja 3) “poukkoilevaan” sävelkulkuun. Näiden piirteiden esiintymät osoittivat, että prosodiset ääripäät ovat tavallisia autismikirjon varhaisnuorten puheessa. Aineistossamme oli mukana seitsemän suomenkielistä ja neljä ranskankielistä 11–13-vuotiasta autismikirjon poikaa.

On huomionarvoista, että aineistossamme vain yhdellä suomenkielisellä ja yhdellä ranskankielisellä henkilöllä on hyvin tasainen, konemainen sävelkulku, vaikka usein sanotaan, että tämä piirre on tyypillinen autismikirjon henkilöillä.

Aiemmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että suuret sävelkulun vaihtelut ja suuri sävelkorkeuden vaihteluala ovat tyypillisiä autismikirjon lapsilla. Meidän aineistossamme kolmella suomenkielisellä autismikirjon pojalla on puheessaan suuria sävelkulun vaihteluita. Ilmiötä ei esiinny ranskankielisessä aineistossa. Tämä viittaa siihen, että ilmiö on ainakin jossain määrin kielispesifi. (Tämän hypoteesin varmistaminen edellyttäisi kuitenkin suuremman aineiston tutkimista.)

Poikkeavien painotuksien käyttäminen on myös tunnettu piirre autismikirjon henkilöiden puheessa. Kuvaamme tutkimuksessamme aineistossamme esiintyvän poikkeavan suomen kielen painotuskuvion, jossa toistuva huomattavan voimakas painotus luo vaikutelman “poukkoilevasta” puheesta. On myös huomattavaa, että suomenkieliset informanttimme tuottavat toisinaan sävelkulun korotuksen myös painottoman tavun kohdalla. Kolmella seitsemästä suomenkielisestä informantista on painotukseen liittyviä erityispiirteitä. Koska painotus on kielispesifi piirre, myös painotukseen liittyvät erityispiirteet ovat luonnollisestikin kielispesifejä. Voidaan kuitenkin todeta, että aineistostamme löytyvä poikkeava suomen painotuskuvio ei esiinny lainkaan ranskankielisessä aineistossamme.  

Yksi uusi näkökulma tutkimuksessamme on prosodisten ilmiöiden havainnoiminen vuorovaikutuksellisessa kontekstissaan. Analyysiemme mukaan tutkitut ilmiöt eivät yleensä vaikeuta sanotun ymmärtämistä, ja vuorovaikutuskumppanit eivät yleensä reagoi niihin. Tutkimuksemme vahvistaa myös aiempia tuloksia (Wiklund, 2012), joiden mukaan autismikirjon varhaisnuoret osaavat tulkita oikein diskurssipartikkelien ja sävelkulun muutosten muodostamia vuorovaikutuksellisia merkityksiä.

Artikkeli löytyy sekä Academia.edu:sta että ResearchGatesta. Sen voi myös pyytää minulta sähköpostitse ([email protected]).

Lähdeviite:

Wiklund,  Mari  &  Vainio,  Martti  (2019):  Pitch-related  features  in  the  speech  of  Finnish- and  French-speaking boys with autism in data coming from group therapy sessions. In: Lenk, H. E. H., Härmä, J., Sanromán Vilas, B. & Suomela-Härmä, E. (eds.), Studies in Comparative Pragmatics. Cambridge Scholars Publishing, Newcastle upon Tyne, 45-63.

Leave a Reply