Ma 6.8.2012

Taas on aika ryhtyä dieetille… (Kamalaa!!) Seuraan taas tässä blogimerkinnässä painoni muutoksia siten, että tämän aamun paino on 0,0 kg, ja muutokset merkitsen plussalla tai miinuksella suhteessa siihen. Ensimmäinen luku ilmaisee muutosta edelliseen päivään nähden ja toinen, suluissa oleva, muutosta lähtöpainoon nähden.

• Ma 6.8: 0,0 kg
• Ti 7.8: -1,1 kg (Jess! Hyvä alku! Vaik oli kyl varaakin tippua ton verran…)
• Ke 8.8: -0,6 kg (-1,7 kg) (Ihan kiva! Eilen olikin kahdet treenit: aamulla aikidon ulkotreenit Eltsussa ja illalla savaten kuntopiiri.)
  
• To 9.8: -0,1 kg (-1,8 kg) (Höh! Noin vähän! 🙁 Byäääääh…..!!!)
• Pe 10.8: -0,0 kg (-1,8 kg) (Jämähdys. No, nyt se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska en pystynyt eilen treenaamaan ollenkaan. Olen pienessä flunssassa. Eilen illalla olo oli aika kaamea. Nyt voin onneksi jo paremmin.)
• Ma 13.8: +0,8 kg (-1,0 kg) (Viikonlopun aikana tuli näköjään jonkin verran takasin painoa, mikä ei ole sinänsä yllättävää. Vietin viikonlopun landella, Sulkavalla, missä tuli pidettyä aika tavalla taukoa dieetistä… Lisäksi en ole voinut flunssan takia urheilla lainkaan moneen päivään. Mutta kuitenkin lähtöpainoon nähden tilanne on edelleen -1,0 kg, eli ei paha.)
• Ma 20.8: +1,0 kg (0,0 kg) (No just joo… #¤%&x… Toisaalta tämä oli ihan odotettavissa viime viikon konferenssimatkan jälkeen.)
• Ti 21.8: -0,8 kg (-0,8 kg) (Kyl tää tästä taas vähitellen lähtee putoomaan… En syönyt eilen illalla treenien jälkeen mitään ja nyt oon lähdössä aamutreeneihin. Kaamee nälkä, mut vararavintoa riittää…)
• Ke 22.8: -0,2 kg (-1,0 kg) (Höh! Noin vähän!)
• To 23.8: -0,4 kg (-1,4 kg) (Jess! Kannatti näköjään jättää iltapala väliin eilen.)
• Pe 24.8: +1,4 kg (0,0 kg) (No just joo… Eilen meni kyl dieetti ihan reisille. Päivällä olin yhessä seminaarissa, jossa oli aika hyvä tarjoilu, ja illalla oli Taiteiden yö. Pistettiin Axelin kanssa dieetti läskiks ja mentiin Mäkkiin. Näköjään se heti näkyy painossa. En kyl ajatellut, et ihan noin paljon…)
• Ma 27.8: -0,1 kg (-0,1, kg) (Aika säälittävää, mut ainakin meni kerrankin paino vähän alaspäin viikonlopun aikana.)
• Ti 28.8: -0,6 kg (-0,6 kg) (Jess! Meni noin paljon alespäin, vaikka ei ollut edes eilen illalla kovin rankat treenit, koska harjoittelimme lajiesittelyä.)
• Ke 29.8: -0,1 kg (-0,7 kg) (Aika yllättävää, että paino meni alaspäin, vaikka eilen illalla rikoin dieettiä. Aamulla olin kyllä ollut treeneissä.)
• To 30.8: -1,3 kg (-2,0 kg) (Do di! 🙂 Nythän tää alkaa taas sujua!)
• Pe 31.8: -0,2 kg (-2,2 kg) (Ihan kiva, että ei noinkaan suuren äkkipudotuksen jälkeen heti mennyt takaisin ylöspäin.)
• Ma 3.9: + 1,1 kg (-1,1 kg) (No voi perse.)
• Ti 4.9: -0,5 kg (-1,6 kg) (Jipii!!)
• Ke 5.9: -1,1 kg (-2,7 kg) (Jess!!! 🙂 )
• To 6.9: +0,3 kg (-2,4 kg) (No höh…)
• Pe 7.9: +0,8 kg (-1,6 kg) (No just joo… Nyt tää laihis menee taas ihan päin haitaria… #¤%&x…)
• Ma 10.9: +0,5 kg (-1,1 kg) (No hitsi. Olis pitänyt rajoittaa iltasyöntiä eilen.)
• Ti 11.9: -0,6 kg (-1,7 kg) (Jihuu! Vähän alespäin taas.)
• Ke 12.9: +0,3 kg (-1,4 kg) (No voi hemmetti. Eilen oli kahdet rankat treenit, mutta toisaalta innostuttiin illalla Axelin kanssa safkaamaan ehkä turhan paljon ja etenkin turhan myöhään, joten sikäli ansaittua tämä nousu.)
• To 13.9: -0,1 kg (-1,5 kg)
• Pe 14.9: +0,4 kg (-1,1 kg) (No voi hemmetin hemmetti, että menee surkeesti taas… #¤%&x… Ei näköjään illalla treenien jälkeen sais syödä mitään, tai heti nousee paino.)

La 28.7.2012

(Klo 7.52 Helsinki-Vantaan lentoasemalla): Olen taas lähdössä reissuun. Tällä kertaa suuntaan kohti Etelä-Ranskaa. Christian Tissier shihan (7. dan, Ranskan Aikidoliitto FFAAA:n päävalmentaja) ohjaa tuttuun tapaan kesäleirin Roquebrune-sur-Argens -nimisessä tuppukylässä Varin departementissa, noin 80 kilsan päässä Nizzasta. Axel lähtee mukaan matkaseuraksi, vaikka ei itse treenaakaan aikidoa.

Su 29.7.2012

(Klo 21.41 Roquebrune-sur-Argens): Leirin eka päivä pulkassa. Vitsit, että oli kuuma treeneissä! 8-/ Meinasin oikeesti delata! Ulkona oli tänään kuulemma 39 astetta, minkä kyllä todellakin huomasi tatamilla. Aaaaarghhh… Urheiluhallissa ei tietenkään ole minkäänlaista ilmastointia. Silloinhan treenaaminen täällä olisi aivan liian helppoa! Salia pidetään suljettuna koko päivän, ja peltiovet avataan sitten vasta juuri ennen meidän treenejä. Sali, johon aurinko on paistanut sisään koko päivän, on silloin todellakin kuin sauna. Lämpötila on heti alkuun varmaan 50 astetta. Ja kun 150 ihmistä tunkee sinne sitten sisään hikoilemaan, siitä tulee hetkessä kuin turkkilainen sauna, jossa on kuumuuden lisäksi kosteaa. Olin kaiken lisäksi selvästikin juonut ihan liian vähän eilen ja tänä aamuna. Olin siksi aamupäivätreeneissä jo puolen tunnin treenaamisen jälkeen hirveessä nestehukassa. Lihaksissa ei tuntunut olevan ollenkaan voimaa, ja alkoi huipata. Onneksi minulla oli koko ajan tosi hyviä ja kivoja pareja, jotka olivat myös ihan poikki. Onhan tämä kaikille rankkaa.

Teimme suurimman osan päivästä ikkyota, joka ei sinänsä ole kovin rankka tekniikka, koska siinä ei ole heittoa, vaan hyökkääjä vain ohjataan kättä kontrolloivan liikkeen kautta mahalleen maahan. Siltikin se on rankka liike, kun sitä tehdään pitkään, koska uke (hyökkääjä)  joutuu siinä jatkuvasti nousemaan maasta ylös. Iltatreeneissä teimme lisäksi iriminagea, joka on yksi raskaimpia tekniikoita treenata, mutta samalla myös yksi Christianin feivöritsejä… (“Joo, kiva…”) Kuten eräs pareistani sanoi tänään: “Tällaisessa helteessä pitäisi olla laitonta vetää iriminagea”. =D Anyway, selvisin treeneistä loppujen lopuksi ihan ok, vaikka huomasinkin, että kondiksessani ei todellakaan ole kovin paljon hurraamista tällä hetkellä… Olisi pitänyt aloittaa dieetti jo ennen tätä leiriä eikä päättää aloittaa se vasta leirin jälkeen. Heinäkuu on muutenkin ollut vetelä. Portugalissa ei tullut juurikaan liikuttua. Mutta pakko kai joskus pitää lomaa, jotta kroppa pääsee lepäämään.

On ollut tosi hauskaa nähdä vanhoja tuttuja ja päästä treenaamaan heidän kanssaan. Tänään minulla kävi tosi hyvä mäihä parien kanssa. Oli pelkästään tosi hyviä ja mukavia pareja. Ei yhtään runnojaa, elvistelijää, matsoilijaa, kikkailijaa tai muuta urpoa, mikä on jo tilastollisesti aika hyvä tulos yhden kokonaisen treenipäivän saldoksi. =)

Ainoa negatiivinen tapahtuma tänään oli se, kun teloin jalkani palatessani illalla treeneistä. Olin väsynyt ja nestahukassa, kun laahustin hotellin portaita ylös, ja sandaalini kärki jotenkin tarttui portaan reunaan. Kompastuin, ja isovarpaani tyvi jotenkin raapaisi portaaseen ja aukesi. Ei se kovin paljon sattunut, mutta hetken päästä havahduin omista maailmoistani siihen, että sandaalini lainehti verta. Verta tuli todellakin ihan sikana. Nyt haava on puhdistettu ja siinä on sideharsoa päällä. Ei meillä tietenkään ollut mitään tarvittavia hoitovarusteita mukana, mutta Axel kävi nopsasti hakemassa niitä respasta, kun näki verisen jalkateräni. Saa vain nähdä, miten se kestää huomenna treeneissä… Haava on ehkä sentin mittainen, eli ei hirveän suuri, mutta se on pahassa paikassa (etenkin, kun ottaa huomioon, että treenaamme paljain jaloin). TOSI harmi, jos tuollaisen kompuroinnin takia joudun jättämään treenejä väliin. Huomenna treenaan bokkenia Silvian kanssa, joten pitäisi olla täydessä iskussa. Täytyy yrittää kestää, vaikka jalkaan vähän sattuisikin. Täytyy vain yrittää varoa haavan tulehtumista. Tässä kuumuudessa ja treenien aiheuttamassa rasituksessa se voi tietysti helposti tulehtua. Dääm, dääm, dääm… Että pitkin mennä kompuroimaan niissä portaissa… (#¤%&x…)

Eilinen matka sujui ihan hyvin. Lensimme Blue1:n suoralla lennolla Nizzaan. Nukuin oikeastaan koko matkan. Olin tosi väsynyt, koska olin katsonut perjantain ja lauantain välisenä yönä olympialaisten avajaisia kahteen asti yöllä, ja lentomme lähti varhan aamulla. Tapasimme lentokentällä Juhanin (Joensuu Aikikaista) ja Arturin (Awasesta). Juhani vuokrasi auton lentokentältä, ja pääsimme kentältä kätevästi hänen kyydissään Roquebruneen. Vuokraamispaikkaan oli kuitenkin tosi pitkä jono. Jouduimme seisomaan siellä jonossa tunnin verran. Se oli tietysti aika ryydyttävää, vaikka menihän sekin aika siinä lopulta jutellessa. Samassa jonossa seisoi myös ruotsalaisia tuttujani, joiden kanssa tuli siinä samalla vaihdettua kuulumisia. Päästyämme hotelliin olimme nälkäisiä ja väsyneitä. Onneksi eilen ei vielä ollut treenejä. Hotelli sijaitsee kätevästi lyhyen kävelymatkan päässä dojolta. Hintaan sisältyy täysihoito. Huoneissa on ilmastointi, mikä tuntuu taivaalliselta dojon painostavan kuumuuden jälkeen. Huono puoli on se, että netti toimii vain hotellin aulassa, ja yhteys on hetkittäin varsin hidas. Mutta ainakin täällä siis on netti, mikä on tietysti hyvä asia eikä ollenkaan itsestään selvää Etelä-Ranskassa.

Ma 30.7.2012

(Klo 21.28): Vitsit, et oli veemäistä tänään iltatreeneissä! Christian on selvästikin saanut päähänsä (jo jonkin aikaa sitten) v****illa minulle siitä, että käyn nykyään selvästi aiempaa vähemmän aikidoleireillä Ranskassa (koska enhän mä vaan EHI käydä tän enempää, eikä mun nivelet edes kestäisi enää paljon enempää treenejä) sekä siitä, että ylipäänsä olen päättänyt tehdä työkseni jotakin muuta kuin aikidoa. Huhtikuun Pariisin-leirillä viesti tuli jo selvästi perille, mutta tänään hän käytti vielä tehostetumpaa strategiaa: nöyryyttäminen kaikkien 150 ihmisen edessä. Siis VITSIT, että oli ärsyttävää! Hän otti minut ukeksi eteen iriminageen, joka on ylipäänsä veemäisin tekniikka joutua Christianin ukeksi (olisin mieluummin toivonut esim. kotegaeshia, shihonagea tai jotakin lukkotekniikaa, joissa on suhteellisen yksinkertaista liikkua). Ensin hän tempaisi minut täysiä maahan ja alkoi sitten aukoa päätä liikkumiseni hitaudesta (tyyliin: ”Yritin kyllä tehdä nopeasti, mutta näköjään en voi…”). Sitten hän alkoi kuljettaa minua ympäri tatamia kuin koiraa. En tajunnut ollenkaan, mitä minun piti tehdä, joten yritin vain kompuroida jotenkin mukana. Jossain vaiheessa aloin epäröidä, toiminko oikein, joten yritin kaatua. Mutta näköjään ei olisi pitänyt. Christian nosti minut takista uudestaan ylös ja remputti vähän aikaa siinä ylös alas ylös alas ennen kuin lopulta heitti. Reiteni olivat ihan tulessa. Vitsit, että otti päähän. Hetken päästä Fabrice alkoi aukoa minulle päätä liikkumisestani: ”Mari, mitä sä oikein duunasit siin ukena?!” ja nauroi päälle. Voi #¤%&x!!! Samalla Bénézi pudisteli päätään rivissä. Vitsit, että oli ärsyttävää. Jonkinlainen kollektiivinen v*****lustrategia siis. Ei tarvii ottaa mua sinne eteen spedeilemään, jos ei kerran nykyinen treenitahtini siihen riitä. Ihan sama mulle. Olen täällä treenailemassa ja lomailemassa enkä elvistelemässä taidoillani. Tiedän hyvin, että en pysty samaan kuin ranskalaiset ammattilaiset (vaikka saimmekin Juuson kanssa Pekingin Combat Gameseissa enemmän mediahuomiota kuin kukaan muu aikidon edustajista, ja sekös ranskalaisia ammattilaisia kismitti… 😉 ). Mut ärsyttävää joka tapauksessa tommonen v*****lu. Jättäisivät mut vain rauhaan. Olisin ihan tyytyväinen niin.

Anyway, muuten päivän treenit menivät ihan hyvin. Treenasin aamulla bokkenia Silvian kanssa, mikä oli tietysti tosi kivaa. Aloin jossain vaiheessa tuntea, kuinka vasempaan käteeni alkoi muodostua rakkuloita. Niin käy aina kesäleireillä, kun hikoilee paljon. Samalla huomasin, että Silvialla oli kätensä ympärillä teippi. Ihmettelin, miten se oli mahdollista, koska tämähän oli leirin eka bokken-treeni. Hän sanoi pistäneensä teipin käteensä ennalta ehkäisevästi, koska muuten hänelle ihan saletisti tulisi rakkuloita. X-) (”Sä oot ollu tääl ennenkin!”) Nerokasta. Itselläni oli teippi jalassa sen eilisen portaissa kompuroinnin takia. Lopulta vaikuttaa siltä, että haava on alkanut parantua ihan hyvin. Ei se häirinnyt kovin paljon treenaamistani tänään.

Teimme aamupäivätreeneissä pitkään sitä yhtä ikkyo-harjoitetta, jossa kumpikin nostaa aluksi käden suoraksi ylös. Teimme sitä ihan sikapitkään. Francine mutisi vieressäni: ”C’est chiant…” (eli vapaasti suomennettuna: ”Tää on perseestä…” X-) ). Olin sikäli samaa mieltä, että se oli jossain määrin tylsää, ja lisäksi jossain vaiheessa vasempaan olkapäähäni alkoi sattua (vasen olkapää on se, joka on leikattu kolme kertaa). Aamupäivätreenin lopussa teimme kahdessa ryhmässä kokyonagea. Idea oli siis se, että porukka tekisi vuorotellen kahdessa ryhmässä, jotta kaikki eivät tekisi samaan aikaan (koska kokyonage vaatii jonkin verran tilaa). Olin periaatteessa mukana ekassa ryhmässä. Jouduin kuitenkin mukaan myös tokaan ryhmään, koska yksi tyyppi jäi ilman paria ja päätti pyytää minua parikseen. Vielä olisi pari kierrosta putkeen mennyt ihan hyvin, mutta lopulta jouduin tekemään NELJÄ kierrosta putkeen, koska kukin ryhmä teki kaksi kierrosta… (%&#¤x… ”Mä oon liian vanha tähän!”).

Mut no joo, ihan kiva treenipäivä kokonaisuutena. Toivottavasti Christian jatkossa jättää mut rauhaan ja ottaa muita sinne eteen pomppimaan. Olen ihan tyytyväinen pelkkänä taustahenkilönä. Ei tarvii päästä sen kummemmin esille, kun hyviä ja mukavia treenipareja kuitenkin piisaa. (Ja jos ei enää niitäkään jonain päivänä piisaisi, niin sitten en enää tulisi tänne, koska sitten ei olisi paljon pointtia raahautua tänne asti, kun Suomessakin kuitenkin voi treenata.)

Ti 31.7.2012

(Klo 22.09): Tänään oli aika banaali päivä leirillä. Aamulla treenasin bokkenia Philippe Bersanin kanssa. Hän on iäkäs kaveri, joka on treenannut aikidoa jo varmaan 50 vuotta jo erikoistunut nimenomaan bokkeniin. Hän ohjasi aiemmin bokken-treenejä Christianin dojolla, mutta on nykyään eläkkeellä eikä enää vedä säännöllisesti treenejä missään. Anyway, bokkenin treenaaminen hänen kanssaan kokonaisen tunnin ajan oli tietenkin todella antoisaa. Teimme melkein koko ajan kolmossarjan ykköstä. Opin sekä siitä että monista perusasioista (kuten asennoista) uusia pointteja, joihin voin jatkossa kiinnittää huomiota. Juuri tällaisten treenien takia tälle leirille kannattaa tulla.

Tatamilla tuntui olevan tänäänkin tosi kuuma. Hikoilin ihan sikana. Aamupäivätreeneissä teimme paljon hanmihandachiwazaa, jossa hyökkääjä on pystyssä ja puolustautuja polvillaan. Se on todella ryydyttävää. Treenin lopuksi tehtiin vielä kokyonagea kahdessa ryhmässä melko pitkään. Onnistuin jossain vaiheessa venäyttämään vähän takareisilihastani. Sen takia lopputreeni tuntui epämukavalta. Reittä vihloi aina, kun menin matalaan asentoon. Iltatreenissä se ei kuitenkaan pahemmin vaivannut. Iltatreeni oli vielä rankempi kuin aamupäivätreeni. Teimme pelkkiä heittotekniikoita, kuten kokyonagea, shihonagea ja kaitennagea, ja suuri osa treenistä oli edelleen hanmihandachiwazaa (#¤%&x…). Lopussa tehtiin ushirowaza ryohijidori shihonagea ihan sikapitkään (*haukotus*). Treenikamppeeni olivat ihan läpimärät, kun palasin hotelliin. Dojo on todellakin kuin turkkilainen sauna aina iltatreeneissä. Kasvihuoneessakin olisi vilpoisampaa treenata. Jonkun lain pitäisi kieltää harjoitusleirien järjestäminen ei-ilmastoiduissa tiloissa yli 30 asteen helteessä. Ei siellä edes näe mitään, kun hikoilee niin paljon, että silmiin menee hikeä, joka alkaa kirvellä, eikä silmiä meinaa siksi saada auki. Artur alkoi yhdessä treeneissä nähdä nestehukan takia pilkkuja ja joutui pitämään silmiään kiinni aina sekunnin verran räpytellessään niitä (koska häneltä alkoi ilmeisesti taju mennä).

Anyway, vaikka hikoilin sikana, ja vaikka kaikki paikat ovat kipeinä (erityisesti toinen olkapää ja toinen reisilihas, ja tiettyjä paljon hikoilevia alueita kirvelee), tuntuu siltä, että kroppa alkaa jollain tavalla vähitellen tottua tähän rääkkiin. Tänään oli muutenkin hyvä fiilis treenata.

To 2.8.2012

(Klo 22.18): Eilinen ja tämä päivä ovat jo menneet aika tavalla rutiinilla. Tänä iltana ekaa kertaa alkoi tuntua siltä, että kondis olisi vähän parantunut. Treenaaminen tuntui yllättävän kevyeltä. Toisaalta se saattoi johtua osittain myös siitä, että käytin kevyempää pukua ja sen alla tämän vuoden valkoista Naisten Kymppi -paitaa, joka hengitti tosi hyvin. Pitäisi varmaan hankkia enemmänkin valkoisia Adidaksen juoksupaitoja treenipaidoiksi. Ne ovat erinomaisia. Anyway, eilen treenasin bokkenia Silvian kanssa. Se oli kivaa, paitsi että alkoi vähän tympiä, kun teimme sikapitkään kolmossarjan ykköstä, jota olimme jo tehneet edellisissäkin treeneissä. (Boooring!!!) Aseettomissa treeneissä teimme sikapitkään ikkyota, mikä alkoi myös vähän tylsistyttää. Lisäksi portaissa auenneeseen isovarpaaseeni sattui. Iltatreeneissä sen sijaan teimme joitain tosi kivoja kokyonageja, mm. mae ryokatadorista ja katadorista. Tänään treenasin bokkenia erään saksalaisen kanssa. Teimme TAAS kolmossarjan ykköstä.888-/  (Francinen sanat “Tää on perseestä” palautuivat siinä vaiheessa elävästi mieleeni.) Parini ei myöskään ollut ollenkaan samalla tasolla kuin esim. Silvia, mistä syystä treeni ei ollut erityisen kiinnostava. Lopuksi kuitenkin ne, jotka tahtoivat, saivat tehdä koko kolmossarjan, mikä oli tosi kivaa.  😎 Enemmän tällaista!! Se kesti kuitenkin vain muutaman minuutin. Plääh. Minusta olisi kivaa, jos välillä ne, jotka jo tuntevat kaikki sarjat, voisivat hioa muutamaa kataa kerrallaan, ja ne, joille ne ovat uusia, voisivat jauhaa pelkästään yhtä kataa. Ärsyttävää, kun tosi usein bokken-treeneissä mennään niiden mukaan, jotka eivät osaa vielä mitään, ja unohdetaan ne, jotka ovat roikkuneet näillä leireillä jo 15-20 vuotta (meitä on kuitenkin aika monta tässä kategoriassa). Yllättävää kyllä, moni tahtoisi täällä treenata kanssani bokkenia. Olen jo joutunut sanomaan monille, että ikävä kyllä olen jo täyteen buukattu. On tietysti kannustavaa tulla pyydetyksi treenikumppaniksi. Ranskassa ollessani yritän kuitenkin treenata bokkenia pääasiassa sellaisten tyyppien kuin Silvian, Ninon ja Philippen kanssa, koska he ovat itseäni edistyneempiä, ja olen tottunut treenaamaan heidän kanssaan näillä leireillä teinitytöstä lähtien.

Iltatreeneissä teimme tänään tekniikoita mm. maegerista (etupotkusta) ja mawashigerista (kiertopotkusta). Se oli ihan kivaa vaihtelua. Treenasin koko ajan hyvien ja kivojen parien kanssa. Ja kuten sanottu, minusta tuntui ekaa kertaa siltä, että kuntoni olisi pienessä nousussa. (On kyllä varaakin… Ja toisaalta treeni ei ehkä ollut aivan yhtä rankka kuin jotkut aiemmat treenit.) Anyway, tämän leirin jälkeen olen varmaan iskussa normitreenejämme ajatellen! =) Ensi viikolla meillä onkin mm. parit ulkotreenit, joissa on parempi olla edes jonkinlaisessa kondiksessa… 😉

Pe 3.8.2012

(Klo 22.00): Tänään oli minun osaltani leirin viimeinen päivä. Huomenna on kaikilla välipäivä, mutta sen jälkeen leiri jatkuu vielä toisen viikon. Itse palaan kuitenkin Suomeen huomenna, koska ensi viikolla täytyy olla töissä. Anyway, leirin vikat treenit menivät ihan kivasti. Treenasin bokkenia Ninon kanssa. Teimme batto jutsu -juttuja, mikä oli ihan hauskaa vaihtelua. Aseettomissa treeneissä teimme kontaktikikkailua, mikä on tyypillistä pitkien leirien perjantaitreeneille (samoin kuin batto jutsu -tekniikat bokkenissa). Tekniikoina teimme mm. kokyonagea, kotegaeshia, iriminagea ja jiywazaa eli vapaatekniikkaa. Tänäänkin tunsin itseni ihan hyväkuntoiseksi (ensimmäisiin päiviin verrattuna siis…) Vasen olkapääni tosin alkoi tuntua aika kipeältä. Jokainen mae ukemi tuntui siinä jonkin verran. Jouduin kikkailemaan niin, että olkapääni päälle tulisi mahdollisimman vähän painoa kaatuessani. Sikäli hyvä, että en voi olla täällä enää ensi viikolla. Luultavasti olkapääni menisi vain huonompaan kuntoon. Tänäänkin siinä jo tuntui jotakin kummaa muljahtelua. Treenin lopussa tein jiywazaa Silvian kanssa. Se oli paras mahdollinen päätös leirille. Muutenkin minulla kyllä sattui harvinaisen hyvä mäihä parien kanssa tällä leirillä. Kaikki olivat tosi kivoja ja hyviä. Ei mitään ongelmia. Ihan ihmeellistä! =)

Illalla ei ollut tänään enää treenejä. Minä ja Axel päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja lähteä kävelemään Roquebrune-sur-Argensin keskustaan. Siellä onkin viehättäviä keskiaikaisia pikkukujia, joita pitkin on tunnelmallista kuljeskella. Kävimme tutustumassa pieneen Maison du patrimoine -museoon, jossa kerrottiin alueen ihmisten elämästä esihistoriallisista ajoista lähtien. Museon lähellä sijaitsi myös paikallinen Mikaelinkirkko, joka on rakennettu jo 1300-luvulla. Sen sisällä on nykyään taidenäyttely, jossa myös käväisimme. Lisäksi vierailimme suklaamuseossa. Siellä oli esillä pääasiassa eri suklaapuotien rasioita ja mainoskylttejä 1700-luvulta lähtien sekä tietotauluja, joissa kerrottiin suklaan valmistusprosessista. Museo oli pieni, mutta ihan kiinnostava. En ollutkaan koskaan aikaisemmin tullut käyneeksi suklaamuseossa. Palattuamme hotelliin olimme ihan hikisiä, koska ulkona oli niin kuuma. Päätimmekin pulahtaa hotellin uima-altaaseen. Vesi oli uima-allasvedeksi harvinaisen lämmintä, mutta kuitenkin virkistävää helteiseen ilmaan verrattuna. Axel kekkasi, että vedessä olisi hyvä harjoitella savatepotkuja. Se on totta. Vedessä on niin helppo pitää tasapainoa, että potkujen liikeratoja on siellä helppo hioa kaikessa rauhassa. Vedessä saisi halutessaan helposti aikaiseksi tosi tehokkaankin treenin. Täytyypä pitää mielessä… Aikidoa emme vedessä kokeilleet, mutta sen sijaan tein siellä Axelille yhden judoheiton (haraigoshin, joka oli aikoinaan lempitekniikkani judossa). Hyvin toimi!! Axelille tosin meni jonkin verran vettä nenään siinä samalla… X-)

Huomenna lähdemme siis takaisin Suomeen. Juhani lupasi heittää meidät lentokentälle, mikä on tietysti tosi kätevää. Julkisilla kulkuneuvoilla matka lentokentälle tästä tuppukylästä olisi varsin hankala. Olen kokonaisuutena tosi tyytyväinen viikkooni täällä. Pääsin tosi hyvin treenaamaan ja sain jonkin verran ideoita omiin treeneihimme. Lisäksi oli tietysti mukavaa nähdä taas kaikkia vanhoja tuttuja ja päästä treenaamaan heidän kanssaan.

La 4.8.2012

(Klo 21.27 kotona): I’m back!! Paluumatka meni hyvin. Juhani heitti meidät autolla Nizzan lentokentälle. Pääsimme bonuskorttini ansiosta bisnesluokan lähtöselvitystiskille, jossa ei ollut yhtään jonoa. Lentokoneessa oli yksi kiljuva lapsi, mikä oli rasittavaa, mutta muuten lentokin meni hyvin. Kotimatkalla kävimme hakemassa Amy-koiran lemmikkihotellista ja ostimme sapuskaa Mäkkärin drive-inista. (Erittäin epäterveellistä, mutta niin mukavaa rankan leirin jälkeen.) Päästyäni kotiin nukuin kuin tukki pari tuntia. Leiri oli rankka mutta antoisa. On kuitenkin mukavaa olla taas kotona. Huomenna on lepopäivä. Sen jälkeen täytyy taas alkaa tehdä tiukkaan tahtiin töitä. (On taas vaihteeksi aikamoinen kiirus, kun on niin hemmetin monta rautaa tulessa…) Alan myös ensi viikosta lähtien vetää parin iltatreenin lisäksi parit aamutreenit viikossa, joten treenitahtikin tulee taas tiivistymään heinäkuun lepäilyn jälkeen. Toki aion jatkaa myös savateharjoituksissa käymistä. Sehän on selvä. Helsinki Midnight Run -tapahtumakin alkaa uhkaavasti lähestyä, joten pitäisi pitäisi yrittää käydä välillä lenkilläkin.

Ke 25.7.2012

Pekka on jälleen pävittänyt Finn-Aikin esitteen. Tässä syyskauden 2012 versio. Olenkin taas tänä iltana menossa pitkästä aikaa vetämään treenejä. Hauskaa!! Sattaa tosin tuntua aika kaamealta parin viikon lomailun jälkeen… 8-/

H-P Virkin stunttidemo. Kannattaa katsoa! Tosi tyylikästä menoa. =) Mukana myös jonkin verran väläyksiä aikidotreeneistä, joissa näkyy H-P Christian Tissier’n ukena. H-P mainitseekin stunttityönsä perustuvan aikidoon.

Näkymä terassiltamme =)

Pe 13.7.2012

(Klo 23.47, Hotel Olissippo Marquês de Sá, Lissabon): Olen tällä hetkellä lomalla Portugalissa. Lähdin reissuun tiistaina Axelin kanssa. Lensimme Frankfurtin ja Lissabonin kautta Faroon, Algarveen, joka on siis alue Portugalin etelärannikolla. Axelin isoisällä on loma-asunto Quinta do Lago -nimisessä golfkylässä, joka sijaitsee lähellä Faroa. Axel on viettänyt siellä osan kesälomastaan pikkupojasta lähtien. Hän tahtoi näyttää paikan minullekin, joten päätimme tällä kertaa tehdä pisimmän kesälomamatkamme Portugaliin. Se sopi minulle ihan hyvin, koska en ollut käynyt Portugalissa kuin kerran aiemmin. Se oli joskus ajat sitten, kun taisin olla 12-vuotias, tai jotain, ja lähdin viikoksi lomamatkalle Algarven Vilamouraan tätini ja tämän miesystävän kanssa.

Anyway, saavuimme Faroon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Axelin vanhemmat olivat saapuneet koiransa Bizzetten kanssa Quinta do Lagoon jo aikaisemmin, ja he tulivat hakemaan meidät autolla lentokentältä. Asunto on tilava ja viihtyisä, ja terassilta on kaunis merinäköala. Algarven alkuperäinen luonto on kuumuuden takia karua, mutta Quinta do Lagossa on hyvin vehreää, koska aluetta keinokastellaan aktiivisesti. Kaikkialla on kauniita puita, pensaita ja kukkaistutuksia. Lähistöllä on joitakin ihan käsittämättömiä luksushuviloita. Sinne rakennetaan myös KUUDEN tähden hotellia. (Kun näin kompleksin, jota sinne rakennetaan, ymmärrän hyvin, että tavanomaiset viisi tähteä eivät “ihan” riittäisi sille hotellille… =D ).

Keskiviikkona kävimme heti aamupäivällä markkinoilla Louléssa. Ne olivat sellaiset perinteiset paikallisten järjestämät markkinat, joissa oli myynnissä ihan kaikkea mahdollista viikunaleivonnaisista veikeisiin buddhapatsaisiin. Ostinkin sieltä mm. kuuden pienen buddhapatsaan kokoelman Parisulin terraarioon! 😎 . Ajattelimme, että se voisi olla sellainen kiva teema terraariossa, jos siellä olisi pieniä hassuja patsaita siellä täällä. Lisäksi ostin siniset sandaalit ja valkoisen rantahameen. Lounasta söimme markkinapaikan lähellä sijaitsevassa ravintolassa, josta sai harvinaisen hyvää kanaa. Lounaan jälkeen kävimme ostoskeskuksessa. Axel kävi siellä parturissa. Itse ostin sieltä korkista valmistetun pikkurahakukkaron sekä postikortteja. Korttikaupassa myyjä yritti pölliä minulta kymmenen euroa antamalla viidestä kympistä neljän kympin sijaan vain kolme kymppiä takaisin… (#¤%&x…) Onneksi kuitenkin huomasin sen ajoissa. Näköjään täällä täytyy olla aika varovainen. Tiistai-iltana söimme thaimaalaisessa raflassa, joka oli rakennettu eräänlaiseen puutarhaan.

Eilen kävelin Axelin kanssa pitkällä kävelyllä hiekkarannalla. Kävelimme rantaa pitkin Faroon ja takaisin. Kävely kesti yhteensä yli kaksi tuntia. Farossa kävimme pienessä rantakahvilassa jätskillä. Paluumatkalla pysähdyimme hetkeksi käydäksemme meressä uimassa. Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta siihen tottui äkkiä. Meren aalloissa uimisessa on aina oma tunnelmansa. Olimme onneksi tajunneet laittaa aurinkovoidetta lähtiessämme. Minulle ei kuitenkaan selvästikään riittänyt 20:n suojakerroin. Poltin nimittäin toisen olkapääni. Se on tänään ollut punainen ja arka. Illalla osallistuimme golfalueen uima-altaalla järjestettyyn grillijuhlaan. Tuli safkattua vähän liikaa… Yllättävää kyllä tarjolla oli niin paljon sapuskaa, että jouduin skippaamaan pari kierrosta. 8-/ Ja se on sentään aika harvinaista. 😉 Bizzettekin oli mukana grillijuhlassa. Se makasi rauhallisesti sylissäni melkein koko illan. <333333 Se on aivan ihana koira. Niin kiltti ja rauhallinen luonne. Ja ennen kaikkea se pitää minusta! 🙂 Sängyssä ollessanikin se juoksee usein innoissaan luokseni ja asettuu vatsani päälle makaamaan. Laitan käteni sen ympärille ja painan naamani kiinni sen turkkiin, eikä se vaikuta ollenkaan vaivaantuneelta. (*huokaus*) Olen koiraholisti. <3

Tänä aamuna lähdin Axelin kanssa junalla Lissaboniin. Tahdoimme tulla tänne pariksi päiväksi katselemaan nähtävyyksiä. Saavuimme perille iltapäivällä. Asetuttuamme hotelliin kävimme ensin syömässä läheisessä kahvilassa. Sen jälkeen lähdimme kävelylle kaupungin keskustaan. Kävimme ostamassa turistitoimistosta kahden vuorokauden Lissabon-kortit, joilla voimme kulkea rajattomasti julkisilla kulkuneuvoilla ja pääsemme ilmaiseksi sisään useimpiin nähtävyyksiin. Käytimme jo tänään korttia hyväksi vierailemalla Elevador de Santa Justassa. Kyse on vuonna 1902 rakennetusta hissitornista, jonka huipulla on näköalatasanne. Hissi ei mennyt aivan ylös asti, vaan huipulle piti kiivetä kapeita kierreportaita pitkin. Tasanteella oli kova tuuli ja yllättävän matalat reunakaiteet. Axelia alkoi vähän huipata siellä, mutta minusta siellä oli ihan turvallisen tuntuista. (Ainakin, jos vertaa esim. aikidovideon tekemiseen SLU-talon katolla ilman mitään turvakaiteita! 😀 ) Kyseinen hissi on yksi Lissabonin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Sinne olikin pitkä jono.

Lisäksi näimme tänään Lissabonin pääaukion, Rossion, sekä Restauraation aukion, jossa seisoo obeliski vuonna 1640 tapahtuneen Espanjan vallan kaatumisen muistoksi. Kaupunkikierroksemme päätteeksi suuntasimme Tagusjoen rannassa sijaitsevalle kauppa-aukiolle. Siellä alkoi vuonna 1974 Neilikkavallankumous, jossa radikaalit vasemmistoupseerit kaappasivat vallan sotilasjuntalta. Vuonna 1908 aukiolla murhattiin kuningas Kaarle I Marttyyri sekä tämän vanhin poika. Aukiolla on näyttävä riemukaari sekä Joosef I:n pronssinen ratsastajapatsas. Aukion on suunnitellut markiisi de Pombal, joka oli sisäministerinä Joosef I:n valtakauden ja Lissabonin suuren maanjäristyksen (v. 1755) aikaan. De Pombal ryhtyi tarmokkaasti jälleenrakennustöihin maanjäristyksen jälkeen ja toteutti useita yhteiskunnallisia uudistuksia. Joosef I:n kuoltua hänet kuitenkin karkoitettiin Lissabonista. (Otti varmaan päähän.)

Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä italialaisessa raflassa hotellimme lähellä. Axel otti aterian päätteeksi miehekkäästi lasin Jamesonin viskiä sillä aikaa, kun minä vedin jälkkäriksi suklaamussea. =D Hän on nyt oikea connaisseur, kun on käynyt oikein Jamesonin tislaamomuseossa Dublinissa… 😉

La 14.7.2012

(Klo 23.09 Lissabonissa): Olipas aktiivinen päivä! Kiersimme tänään tosi paljon nähtävyyksiä. Nukuin viime yönä melko huonosti, koska minulla oli jostain syystä kova päänsärky. Siltikin olin koko päivän virkeä. Olen tosi kiinnostunut näkemään uusia paikkoja ja tutustumaan nähtävyyksiin. Jotenkin siinä maailmankuva ihan konkreettisesti avartuu. Lähdimme liikkeelle kaksikerroksisella hop on hop off -turistibussilla, jollaisia on nykyään varmaan kaikissa Euroopan pääkaupungeissa. Dublinissa olimme olleet tosi tyytyväisiä turistibussiin, mutta täällä kokemuksemme siitä oli huomattavasti negatiivisempi. Ensinnäkin opastus oli heikkotasoista. Ei ollut mitään live-opastusta vaan pelkkä nauhoite. Ja suurimman osan ajasta nauhoitteesta kuului pelkkää huonoa musiikkia. Lisäksi kuulokkeet olivat surkeat. (Onneksi minulla oli omat kuulokkeet mukana, koska kuuntelen niillä toisinaan musaa iPhonelta.) Bussi ei myöskään pysähtynyt läheskään kaikkien keskeisten nähtävyyksien luo, kuten Dublinissa. Aina ei myöskään ollut ollenkaan selvää, missä kohdassa kierrosta oikein olimme menossa, koska opastus oli niin huonoa. Onneksi olimme sentään saaneet Lissabon-kortilla pienen alennuksen bussilipusta, joten ei siinä kovin paljon mennyt rahaa hukkaan. Ja saihan siinä kuitenkin jonkinlaisen yleiskuvan kaupungista.

Hyppäsimme bussista pois Hieronymuksen luostarin luona (Mosteiro dos Jerónimos). Se on UNESCON maailmanperintökohde. Luostari rakennettiin 1500-luvulla samalla paikalla sijainneen 1300-luvulla rakennetun luostarin tilalle. Kirkossa on sisällä mm. 1500-luvun alkupuolella delanneen kuningas Emanuel I:n hauta. Rakennus on todella suuri ja näyttävä kivipatsaineen ja muine koristeineen. Luostarirakennuksessa sijaitsee myös arkeologinen museo, jossa on muinaisjäänteitä (työkaluja, hautoja, aseita, koruja, patsaita, kannuja, jne.) kivi- ja pronssikaudelta. Luostarin vieressä sijaitsee moderni Centro Cultural de Belém, jonka sisällä on mm. José Berardon modernin taiteen kokoelma. Jotkut modernin taiteen museot ovat mielestäni pitkästyttäviä tai jopa suorastaan vastenmielisiä, mutta tämä oli kyllä erinomainen. Siellä oli joitakin tosi kivoja töitä. Picassoa sun muuta. Yhden taulun minäkin olisin osannut tehdä: se oli kokonaan MUSTA. 8-/ Ei mitään muuta kuin mustaa kehysten sisällä. (Onneksi se ei tullut vastaan missään Helsingin museossa. Olisin voinut luulla sitä ilmoitustauluksi ja teipata siihen kiinni Finn-Aikin mainoksen. 😉 ) Modernin taiteen museoissa kiinnostavaa on tilan käyttö. Koko huone on aina tavallaan osa teosta tai ainakin luo näkökulman sille. Tilat ovat avaria, ne ovat olemassa teoksia varten. Ei ole sellainen fiilis, että huoneen seinillä on teoksia, vaan että teokset rakentuvat tilaan ja muodostavat sen sekä muiden samassa tilassa olevien teosten kanssa yhden monitasoisen kokonaisuuden.

Belémin kaupunginosassa sijaitsee kuuluisa torni (Torre de Belém), joka rakennettiin vuonna 1515 Lissabonin puolustamiseen. Se on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Se edustaa emanuelintyyliä, joka on saanut vaikutteita renessanssista ja gotiikasta. Rakennus selvisi vuoden 1755 maanjäristyksestä. Jossain vaiheessa sitä käytettiin myös vankilana. Yhdellä tasolla on rivissä tykkejä. Torniin pääsi kiipeämään hyvin kapeita kierreportaita pitkin. Se oli vähän hankalaa, koska porukkaa oli niin paljon, ja portaissa piti mahtua kulkemaan väkeä kahteen suuntaan. Se oli melkein mahdotonta. Jotenkin saimme kuitenkin survottua itsemme portaat ylös ja pääsimme tornin huipulle. Sieltä olikin kiva näköala. Maan allakin oli yksi kerros, jossa oli varmaankin pidetty vankeja. Se oli todella ahdistavan matala, ja sieltä tuntui loppuvan ilma. En olisi tahtonut olla siellä pitkään. Kokonaisuutena tornissa ei ollut kovin paljon mitään ihmeellistä nähtävää, mutta se oli kuitenkin tosi siisti! Ihan vain rakennuksena. Siellä oli jotenkin sellainen jännittävä keskiajan ritaritunnelma, jossa oli jotakin kiehtovaa. Se oli ehkäpä kaikkein kiinnostavin nähtävyys, jossa kävimme tänään.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Löytöretkeilijöiden muistomerkkiä (Padrão dos Descobrimentos), joka sijaitsee myös Belémissä. Se on yksi Lissabonin tunnetuimpia maamerkkejä. Muistomerkki rakennettiin kunnioittamaan suurten löytöretkien aikaa, joka oli 1400- ja 1500-luvuilla. Portugalin suuret löytöretket pisti alulle prinssi Henrik Purjehtija. Hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi 500 vuotta vuonna 1960, jolloin monumentti rakennettiin. Muistomerkki näkyy kauas, ja se on muodoltaan kaunis ja erikoinen: se muistuttaa purjelaivaa. Nokassa seisoo prinssi Henrik ja hänen takanaan tunnettuja löytöretkeilijöitä ja tiedemiehiä. Monumentin sisällä kulkee hissi, jolla pääsee nousemaan huipulle ihailemaan näköaloja. Sieltä avautuikin hieno näköala Tagusjoelle sekä Hieronymuksen luostaria kohti.

Tässä vaiheessa päivää aloimme jo olla jonkin verran ryytyneitä. Kävelimme takaisin bussipysäkille ja odottelimme siellä aika pitkään, ennen kuin bussimme tuli. Bussi vei meidät keskustaan, mistä lähdimme urheasti kävelemään kukkulan rinnettä ylös kohti Pyhän Yrjön linnaa (Castelo de São Jorge). Se on maurilainen linna, joka sijaitsee kukkulan päällä Alfaman kaupunginosassa. Alfama on Lissabonin vanhin osa. Siellä on kapeita mukulakivikatuja ja vanhoja taloja. Tunnelma oli niin vanhanaikainen, että pystyi vielä hyvin kuvittelemaan, millaista niillä kaduilla oli joskus keskiajalla. Vanhimmat linnan osat ovat 100-luvulta eKr., mutta samalla paikalla on arkeologisten kaivausten mukaan asunut ihmisiä jo satoja vuosia aikaisemminkin. Alueella oli nähtävillä linnan raunioita, jotka ovat peräisin eri aikakausilta, koska linnaa on tietenkin kunnostettu ja muokattu moneen kertaan. Kävelimme muuria pitkin ja kävimme katsomassa arkeologisia kaivauksia ja löydöksiä. Linnan sisällä oli myös pieni museo. Alueella oli tykkejä, patsaita ja puita, jotka muodostivat karujen raunioiden kanssa kauniin kokonaisuuden. Hyviä näköalapaikkoja eri suuntiin oli runsaasti. Saimmekin sieltä paljon valokuvia. Siisteintä linnassa oli mielestäni muurit, joiden päälle pääsi kävelemään. Linnaretkessä kiinnostavaa oli myös sitä ympäröivän vanhan kaupunginosan, Alfaman, näkeminen. Kävimme samassa yhteydessä myös Sé Patriarcal -katedraalissa, joka on Alfamassa, hieman alempana kukkulan rinteellä, sijaitseva 1100-luvulta peräisin oleva roomalaistyylinen kirkko. Se näytti ihan joltain kummituslinnalta.

Lähdimme Alfamasta takaisin keskustaan päin ratikalla, koska aloimme olla siinä vaiheessa hieman väsyneitä. Olimme kävelleet päivän aikana tosi paljon. Ratikkamatka olikin hyvä idea, koska itse ratikkakin oli oikea nähtävyys! =D Se oli todella pieni ja vanhanaikainen. En ole koskaan ennen ollut sisällä niin vanhassa ratikkaröttelössä. Yllättävää, että se liikkui edelleen. Kuten Axel totesi, meno oli etenkin aluksi kukkulan rinnettä alaspäin tullessa kuin vuoristoradassa. =D Ratikat alkoivatkin kulkea Lissabonissa jo vuonna 1873, ja matkamuistomyymälöiden hyllyillä olevista lukuisista ratikkapaidoista päätellen muutkin pitävät niitä ihan jänninä.

Kävimme syömässä ydinkeskustassa, lähellä Rossion aukiota ja rautatieasemaa. Ravintola oli siisti portugalilainen paikka, joka on perustettu jo 1800-luvulla. Ruoka oli ihan hyvää, ja paikka oli perinteisellä tavalla viihtyisä ja kodikas, mutta palvelu ei ollut erityisen tehokasta. Tarjoilijat mokailivat koko ajan jotain. Hinnat eivät olleet ainakaan Suomen hintatasoon nähden mitenkään erityisen korkeat, vaikka kyse oli siististä ja perinteisestä paikasta aivan kaupungin ydinkeskustassa. Sapuskan jälkeen olikin jo aika palata metrolla takaisin hotelliin. Olipas todella antoisa päivä! =)

Ma 16.7.2012

(Klo 2.12 Quinta do Lago): Sunnuntai oli viimeinen päivämme Lissabonissa. Meillä ei ollut kovin paljon aikaa, joten kerkesimme käydä katsomassa vain yhtä nähtävyyttä: Calouste Gulbenkian -museota, joka sijaitsi lähellä hotelliamme. Se oli tosi jees! Sen kokoelmissa oli hyvin monimuotoista vanhaa taidetta eripuolilta maailmaa: muinaisesta Egyptistä ja Kreikasta, Babyloniasta, Armeniasta, Persiasta, Japanista, jne. Esillä oli kaikenlaisia antiikkisia patsaita, vanhoja mattoja, astiastoja, huonekaluja, tauluja, keramiikkaa, jne. Egypti-osasto oli ehkä kaikkein kiinnostavin, mutta oli siellä paljon muutakin jännää. Lisäksi museorakennusta ympäröi kaunis puutarha. Museovierailun jälkeen jouduimmekin jo palaamaan hotellille hakemaan matkatavaramme. Suuntasimme rautatieasemalle, josta matkustimme junalla takaisin Algarveen. Matka kesti kolmisen tuntia. Se kului nopeasti kirjoitellessa (työstän taas tällä hetkellä suunnilleen viittä miljuunaa eri proggista samaan aikaan, joten aina on taatusti jotakin tekemistä! 🙂 ). Ulla ja Tom tulivat hakemaan meidät Loulén asemalta. Illalla söimme kaikki yhdessä uruguaylaisessa ravintolassa. Se oli sellainen hillitön luksusmesta. Ihan sairaan siisti. 😎 Palattuamme ravintolasta istuskelimme pitkään terassilla, juttelimme ja joimme viiniä. Bizzettekin oli menossa mukana. Tosi mukava ilta. 🙂 Viihdyn täällä tosi hyvin.

Ke 18.7.2012

(Klo 18.01): Eilen olin Axelin kanssa suuressa vesipuistossa, joka sijaitsee täällä melko lähellä. Siellä oli varmaan kymmenen erilaista vesiliukumäkeä! Tosi siistiä!!! 😎 Kiertelimme niitä ihan innoissamme läpi. Kävimme muistaakseni seitsemässä eri mäessä. Laskin kaikista läpi ihan täysiä, vaikka oikeastaan ei ollut tarkoitus tehdä niin. En vain jotenkin osannut jarruttaa vauhtia. Nopeissa liukumäissä lentelin holtittomasti ympäriinsä. Kerran lensin liukumäen laidalta toiselle suoraan naama edellä. (“Ai mun huuli…”) Pari kertaa kävin tosi lähellä reunaa. Tuntui siltä, että meinasin lentää laidan yli. Liu’un päätteksi pläjähdin aina altaaseen ihan sattumanvaraisessa asennossa. Useimmiten suoraan hanuri edellä siten, että vajosin melkein pohjaan asti ja nenääni meni puoli litraa vettä. Pää tuli vähän kipeäksi niistä kaikista hyppyreistä ja reunakontakteista, mut oli kyl hauskaa!!! 8-))))

Maanantai-iltana kävimme suuressa ostoskeskuksessa, jossa oli mm. siisti eläinkauppa. Ostin siitä Parisulille hillittömän kasan tuliaisia. Yksi on sellainen suurehko kiviallas, jonne kiivetään portaita pitkin. 8-))) Se vaikutti jotenkin siistiltä minusta. Voin kuvitella, kuinka Parisuli kiipeää sinne pienillä jaloillaan ja pulahtaa sitten altaaseen. <3 Lisäksi ostin hänelle pari uutta kasvia. Toinen on sellainen tekokaktus, joka näyttää samalta kuin kaktukset aavikkoleffoissa. 😎

Tänään kävimme biitsillä kävelemässä ja uimassa. Aallot olivat melko suuria tänään. Yksi niistä heitti minut maahan niin, että uikkareihin meni tosi paljon hiekkaa. 8-/ Erittäin epämiellyttävää etenkin tietyillä alueilla. Mutta oli tosi mukavaa käydä biitsillä. Nyt olemme juuri lähdössä johonkin raflaan syömään. Ai niin, eilen illalla vetäsin iltapalaksi suuren sämpylän. Myöhemmin selvisi, että se olikin LEIPÄ! =D (*röyh!*)

(Klo 23.19): Tulimme juuri hiekkapatsasfestivaaleilta. Tosi kiinnostavaa. Festarit oli järkätty jonkinlaisella hiekkadyynialueella, ja siellä oli siis käytännössä tosi suuria hiekasta tehtyjä patsaita vierivieressä. Ne esittivät pääasiassa julkisuudenhenkilöitä ja sarjakuvahahmoja. Pidin ehkä eniten Madagascar-hahmoista sekä Ressusta. Festareilla oli myös kivoja pieniä myyntikojuja. Ostin sieltä kaulanauhan, jossa on ruskeita puuhelmiä. Ajattelin, että se sopisi hyvin yhteen pari päivää sitten ostamani tummansinisen kesämekon kanssa. Monissa kojuissa oli myynnissä kaikenlaisia koriste-esineitä, joista monet olisivat sopineet ihan täydellisesti Parisulin terraarioon. Teki mieli ostaa suuri simpukka, jonka sisälle se olisi voinut mönkiä. Päätin kuitenkin jättää sen ostamatta, koska olen jo tämän reissun aikana ostanut niin paljon lahjoja Parisulille. Terraario on kohta ihan täynnä kamaa. Lisäksi ajattelin, että pakkohan minun on vetää johonkin raja, kuinka paljon hemmottelen häntä lahjoilla yhdellä kertaa. Ostan sitten taas seuraavalta reissulta jotakin.

Huomenna Ulla, Tom ja Bizzette palaavat takaisin Suomeen. Minä ja Axel jäämme vielä muutamaksi päiväksi tänne. Tosi harmi, että Bizzette lähtee. 🙁 Tulee häntä tosi ikävä! Olen selvästikin Bizzettulin feivöritsi. Hän painautuu koko ajan kylkeeni ja pyrkii syliini. <33333 Ehkä olen ollut edellisessä elämässäni koira.

Tässä vielä aikidon perustajan, O-sensei Morihei Ueshiban, viisaita sanoja päivän päätteeksi:

Watch your thoughts, for they become words.
Watch your words, for they become actions.
Watch your actions, for they become habits.
Watch your habits, for they become character.
Watch your character, for it becomes your destiny.

Aikidon perustaja, O-sensei Morihei Ueshiba (Japani 1883-1969).

Ma 23.7.2012

(Klo 23.58): Viimeinen päivä Portugalissa alkaa olla pulkassa. Axelin vanhemmat ja Bizzette lähtivät Suomeen jo torstaina. Olemme sen jälkeen viettäneet aikaa pääasiassa täällä asunnolla ja sen lähiympäristössä, vaikka on meillä ollut täällä koko ajan autokin käytössä (Axelin isoisän Portugalin-auto). Innostuin torstaina tekemään duunia ja teinkin sitten oikeastaan neljä päivää putkeen töitä. On niin monta rautaa tulessa, että piti saada pari juttua hoidettua tässä välissä. Ja ihan mukavalta se tuntuikin taas pienen tauon jälkeen. Yhtenä iltana kävimme syömässä läheisessä allasbaarissa ja toisena golfradan baarissa. Tänä iltana kävimme sitten eräässä melko kalliissa paikassa. Hieno paikka kyllä, ja hyvä ruoka, mutta vähän turhan kallista. Kiva päätös tälle reissulle joka tapauksessa. Huomenna lähdemme takaisin Suomeen. Saavumme tosin perille vasta joskus kahden aikaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Lauantaina lähdemmekin sitten jo seuraavalle reissulle: osallistun taas kerran Christian TIssier’n ohjaamalle aikidoleirille Roquebrune-sur-Argensissä, Etelä-Ranskassa. Axel lähtee mukaan matkaseuraksi, vaikka ei itse harrastakaan aikidoa.

Ti 24.7.2012

(Klo 17.25 Frankfurtin lentokentällä): Lensimme äsken Farosta Frankfurtiin. Täällä meillä on peräti KUUDEN tunnin vaihtoaika… (#¤%&x…) BOOOORING!!!

Ke 25.7.2012

(Klo 3.06 kotona Helsingissä): I’m back!! Vaihtoaika Frankfurtissa oli turhan pitkä, mutta kyllä se siinä lopulta kului. Heittäydyin joksikin aikaa pitkäkseni lentokentän penkeille ja otin torkut. Pystyin nukkumaan siinä yllättävän sikeästi, vaikka porukkaa ravasi koko ajan ohi. Saatan välillä valvoa kokonaisia öitä (Portugalissakin valvoin kaksi yötä putkeen, koska en vain saanut unta), mutta toisaalta silloin, kun nukun, saatan nukkua niin sikeästi, että minulta voisi varmaan pölliä vaikka munuaiset, enkä välttämättä heräisi siihen. Anyway, täytyy mainita, että Lufthansalla on edelleen huomattavan hyvä tarjoilu näillä Euroopan sisäisillä lennoilla verrattuna moneen muuhun yhtiöön. Esim. SASilla ei saa nykyään enää edes VETTÄ ilmaiseksi… Pakko ostaa kokonainen vesipullo, joka maksaa kolme egeä, tai jotain.

Parisuli oli ihan täydessä unessa, kun tulin kotiin. En kuitenkaan malttanut olla herättämättä häntä. (“Oon huono mutsi! Herätin vauvan kesken yöunien… 8-( “). Cecilia oli selvästikin hoitanut häntä tosi hyvin matkan aikana. Lisäksi Cecilia oli tehnyt suursiivouksen tässä kämpässä, joka oli ennen lähtöä aikamoisessa kaaoksen tilassa… (Dääm… Onpas kiusallista… Parisulin terraario on tainnut viime aikoina olla kämpän siistein vyöhyke. Jotenkin sitä on niin paljon kivempi pitää järjestyksessä kuin kaikkea muuta.) Yritin matkan aikana säännöllisesti vaklata Parisia nettikameran kautta, mutta näin hänet vain harvoin, vaikka kameraa pystyy kääntämäänkin kauko-ohjauksen avulla netin kautta, ja siinä on myös pienet punaiset valot, joiden ansiosta kamera toimii myös pimeässä. Se veijari on tainnut oppia mönkimään tarkoituksella kameraa PIILOON… (“AHAA!!”) Mokoma tuhmeliini…

National Wax Museum Plus. Meitsi ja Steve Collins, “The Celtic Warrior”, ottamassa matsia…

To 28.6.2012

(Klo 22.53 Croke Park Hotel, Dublin): Ihan siistii. Lähdin tänä aamuna aikaisin (siis TOSI aikaisin… 8-/ ) Axelin kanssa minilomalle Dubliniin. Lensimme ensin Osloon ja sieltä jatkolennolla Dubliniin. Matka meni ihan hyvin, paitsi että Helsingin lentokentällä alkoi ärsyttää ihan sairaasti, kun yksi perhe yritti kiilata meidät baggage drop -jonossa, joka eteni muutenkin tosi takkuisesti. Vaikka olen periaatteessa rauhallinen luonne, niin joistakin asioista vedän melkein aina herneen nenään, ja yksi niistä on jonoissa kiilailu lentokentillä. Siis se on NIIN ärsyttävää, kun joku vaan tunkee itsensä keskelle jonoa eikä edes yritä pahoitella tai selitellä mitenkään tekoaan. Ihan sama kuin pyyhkisi hanuriaan toisen ihmisen ajalla ja oikeuksilla (“ihan sama, miten pitkään SÄ olet tässä jonossa jo seisonut, mutta MÄ tulen nyt TÄHÄN… MÄ!”) #¤%&X… Toisinaan olen vain niellyt kiukkuni (hyvää treeniä ehkä sekin, koska sitäkin taitoa tarvitaan), mutta tällä kertaa sanoin niille tyypeille ihan suoraan, että me olimme kyllä tässä jonossa ennen teitä, kun te tulitte tähän mukaan tuolta sivusta päin. Suorapuheisuuteni herätti närkästystä, mutta ei voi mitään. Jos en olisi sanonut mitään, asia olisi ottanut minua vielä enemmän päähän, ja ne tyypit olisivat luulleet, että jonottaa voi myös sivusuunnassa, ja se on ihan ok.

Anyway, muuten matka meni siis hyvin. Otimme lentokentältä bussin, jolla pääsimme jonkin matkan päähän hotellista. Hotelli on varsin korkeatasoinen. Satuimme saamaan neljän tähden hotellin edullisesti. Otimme executive-luokan huoneen, koska muuten hintaan ei olisi sisältynyt aamiaista. Lisäksi hintaan sisältyy pääsy executive loungeen. Sieltä voi käydä hakemassa koska tahansa kahvia ja muuta juotavaa. Aamiainenkin on kai siellä. Huono puoli hotellissa on kuitenkin se, että se sijaitsee hieman syrjässä keskustasta. Kyllä keskustaan kävelee täältä, mutta matka ei ole aivan lyhyt, ja ennen kaikkea reitti on varsin tylsä. Oikeastaan matkalla ei ole muuta nähtävää kuin irlantilaistyyppisiä pääasiassa punatiilisiä taloja, jotka ovat kyllä ihan hauskan näköisiä. Kiinnostavaa on myös se, että kaikissa kylteissä lukee ensimmäisenä teksti iiriksi ja vasta sitten englanniksi. En ollut ajatellut, että iiri näkyisi Dublinissakin niin selvästi nykypäivänä. Jotenkin Irlannin kuitenkin mieltää vain englanninkieliseksi maaksi, vaikka iiri on maan ensimmäinen virallinen kieli. Eihän iirin puhujia tosin olekaan kuin noin 10 % väestöstä.

Sää vaikuttaa olevan täällä tosi vaihteleva. Välillä satoi, ja hetken päästä aurinkoi paahtoi helteisesti. Jonkin ajan päästä oli taas viileämpää. Aloitimme kaupunkiin tutustumisen tekemällä pitkän kävelyretken keskustassa. Kävelimme mm. tunnettua O’Connell Streetiä pitkin. Sen varrella on monia muistomerkkejä, kuten Daniel O’Connellin muistomerkki. O’Connell oli irlantilainen poliittinen johtaja 1800-luvun alkupuoliskolla. Hän kampanjoi katolilaisten oikeuksien ja Irlannin itsenäisyyden puolesta. Lisäksi kadun varrella on mm. Jim Larkinin (työväenluokan sankarin ja kuuluisan puhujan) sekä Charles Parnellin (kansallismielisen poliittisen johtajan) patsaat. Keskeinen nähtävyys O’Connell Streetillä on pääposti. James Connolly ja Padraig Pearse linnoittautuivat sinne barrikaadien taakse ja julistivat Irlannin tasavallaksi vuonna 1916. Rakennus on näyttävä. Ei uskoisi, että se on “vain” postitalo. Se on rakennettu vuosina 1815-1818 Yrjöjen tyyliin. Pääsisäänkäynnin edessä on kuusi joonialaista pylvästä ja veistoksia. Postin edessä on vuonna 2003 rakennettu 120 metriä korkea Spire of Dublin, joka on ohut, piikkimäinen taideteos. Se on todellakin huomiota herättävä.

O’Connell Streetiltä käännyimme River Liffeyn rantakadulle ja kävimme syömässä sen varrella olevassa baarimaisessa ravintolassa. Sapuskan jälkeen kävimme vielä katsomassa joen varrella sijaitsevaa tullikamarirakennusta, joka on myös yksi tunnettu Dublinin maamerkki ja arkkitehtuurin helmi suurine kupoleineen ja hienoine veistoksineen. Se on rakennettu vuonna 1791. Tullikamarin jälkeen kävimme katsomassa oikeuspalatsia, joka sijaitsee sekin joen varrella. Oikeuspalatsin on suunnitellut sama arkkitehti, James Gandon, joka suunnitteli tullikamarinkin. Ne ovatkin tyyliltään samanlaisia ja rakennettu samoihin aikoihin. Oikeuspalatsilta lähdimme kävelemään rauhallisesti hotellia kohti katsellen samalla kaupunkia. Hotelli sijaitsee Croke Park -nimiseen suuren urheilustadionin vieressä. Stadion on aika ruma, mutta myös näkyvä maamerkki, jonka avulla hotellin löytää helposti. Palattuamme hotelliin kävimme vielä alakerran baarissa juomassa lasilliset punaviiniä. Ne sisältyivät executive-luokan huoneen hintaan. (*kröhöm* 😉 )

Pe 29.6.2012

(Klo 22.00): Tänään saimme selville, että itse asiassa hotelli ei olekaan kovin kaukana keskustasta: vain noin 15 minuutin kävely, ja reittikin on ihan kiva. Olimme vain eilen onnistuneet ottamaan kaikkein pisimmän ja rumimman reitin (kiitti vaan navigoinnista, Axel… 😉 ) Anyway, ostimme kahden päivän turistibussiliput, joilla pääsee kiertelemään kaupunkia kaksikerroksisilla busseilla niin paljon kuin tahtoo. Bussit kiertävät jatkuvasti nähtävyyksiä ympäri, ja niihin voi hypätä kyytiin mistä tahansa. Lisäksi busseissa on opastus. Sama systeemi kuin Lontoossa siis. Kiersimme ensin bussilla kaupungin ympäri. Siinä saikin tosi hyvän yleiskuvan kaupungista. Dublin alkoi vaikuttaa paljon viehättävämmältä kuin se eilen äkkiseltään vaikutti. Saimme kyllä eilenkin Dublinista ihan positiivisen kuvan, mutta ei se kuitenkaan vaikuttanut meistä niin kovin erikoiselta. Tänään, bussikierroksen jälkeen, kaupunki vaikutti paljon kiinnostavammalta ja tunnelmallisemmalta. Kyllä täällä on paljon nähtävää ja aivan omanlaisensa tunnelma verrattuna muihin kaupunkeihin, joissa on tullut käytyä.

Mietimme, mistä nähtävyydestä lähtisimme liikkeelle. Päätimme asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja suuntasimme siis ensimmäiseksi Dublinin eläintarhaan. Eläintarha sijaitsee Phoenix-puistossa, joka on Euroopan suurin kaupunkipuisto. Se on peräti 709 hehtaarin kokoinen. Se avattiin jo vuonna 1747. Eläintarhan lisäksi siellä on mm. puutarhoja, urheilukenttiä ja metsiköitä. Siellä on myös Wellingtonin muistomerkki, joka on Euroopan korkein obeliski. Se pystytettiin Waterloon taistelun voiton kunniaksi vuonna 1861. Obeliskin lähellä on eläintarhan sisäänkäynti. Eläintarhakin on perustettu jo vuonna 1831. Siellä on yli 700 lajia. Erikoisin oli ehkä lumileopardi. Merijellonat olivat söpöjä, mutta niiden show oli melko vaisu. Hassua oli se, kun ne menivät kukin esityksensä jälkeen kiltisti takaisin omaan häkkiinsä ja paiskasivat oven perässään kiinni! 😀 Yksi niistä teki myös siistin hai-imitaation (meni veden alle ja pisti pyrstönsä pinnalle ikään kuin hain eväksi). Sekin oli hauskaa. Söpöä oli myös suuressa lammessa uiskentelevat sorsanpoikaset. Ne eivät tietenkään ole kovin eksoottisia suomalaiselle, mutta tosi söpöjä silti. Ja niitä oli aika paljon. Teki mieli ottaa yksi kainaloon ja viedä kotiin Parisulin kaveriksi. Lisäksi eläintarhassa oli tietysti leijonia, kirahveja, simpansseja, gorilloita, tiikereitä, norsuja, seeproja, virtahepoja, sarvikuonoja, flamingoja, strutseja, jne. Puoliapinat ovat veikeitä, samoin Humboldt-pingviinit, joita myös oli. Ne pingviinit näyttivät jotenkin pösilöiltä, mutta samalla kuitenkin sympaattisilta. Eläinpuisto levittäytyi laajalle alueelle. Siellä menikin paljon aikaa, ja tuli käveltyä tosi paljon. Lisäksi ilma oli kuuma. Olimme kumpikin kierroksen jälkeen melko väsyneitä. Pidimme kumpikin eläinpuistosta, mutta ei se mikään ihan hirveän ihmeellinen kuitenkaan ollut. Paras eläinpuisto, jossa olen itse tähän asti käynyt, on ehdottomasti Melbournen eläinpuisto. Sinne oltiin onnistuttu luomaan todella ainutlaatuinen tunnelma, ja siellä oli tosi eksoottisia eläimiä, kuten se vesinokkaeläin (majavan ja ankan risteytys). Lisäksi se oli kätevän kompakti.

Eläintarhan jälkeen hyppäsimme takaisin kiertoajelubussiin. Olimme jo melko väsyneitä, joten valitsimme helpon nähtävyyden, joka sattui olemaan parin pysäkin päässä Vanhassa Dublinissa. Kyseessä oli Old Jameson Distillery. Se on entisen Jamesonin tislaamon tiloissa toimiva museo, joka kertoo viskin valmistusprosessin eri vaiheista sekä tislaamon historiasta. Emme kumpikaan ole mitään viski-ihmisiä erityisemmin, mutta museo oli kyllä kiinnostava. Viski on kuitenkin niin tyypillinen irlantilainen juttu. Vastaavia museoita ei varmaankaan ole montaa. Jono opastetulle kierrokselle olikin pitkä. Kierroksen päätteeksi saimme maistiaisiksi lasillisen Jamesonin viskiä. (*hik*)

Tislaamomuseon jälkeen jatkoimme matkaa Temple Bar -kaupunginosaan. Alue oli kuulemma aikoinaan ränsistynyt, mutta sitä on sittemmin kunnostettu. Nykyään se on trendikästä ja viihtyisää aluetta, joka on turistien suosiossa. Siellä on paljon baareja, ravintoloita ja värikästä katuelämää. Se on myös taiteilijoiden ja muusikoiden kaupunginosa. Kapeat kujat juontuvat 1700-luvulta, mikä jotenkin lisää tunnelmaa. Minulle tulee Temple Barin tunnelmasta mieleen Pariisin Latinalaiskortteli. Kävimme syömässä irlantilaisessa ravintolassa, jossa oli leppoisa baaritunnelma. Siellä soitettiin perinteistä irlantilaista musiikkiä livenä. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu hidasta. Ei meillä tietenkään ollut mikään kiire, mutta aloimme olla aika väsyneitä siinä vaiheessa. Kun lähdimme pois, turistibussit eivät enää kulkeneet, joten meidän piti kävellä takaisin hotelliin. Kävelimme O’Connell Streetiä pitkin. Se alkaa jo tuntua tutulta tieltä. Poikkesimme matkalla matkamuistomyymälään. Ostin sieltä mm. vihreän Dublin-hupparin sekä lammasmagneetin jääkaapin oveen. Just siistii!! 🙂

La 30.6.2012

(Klo 22.52): Tänään oli tosi aktiivinen päivä. Kävimme katsomassa tosi montaa eri nähtävyyttä. Aloitimme Kansallisgalleriasta, jossa on mittava taidekokoelma 1300-luvulta 1900-luvulle. Tunnetuin teos siellä on Caravaggion Kristuksen vangitseminen. Lisäksi siellä on mm. Monet’n, Picasson, Rembrandtin ja Degas’n teoksia sekä irlantilaisten taiteilijoiden töitä (esim. kokonainen salillinen Jack Yeatsin teoksia). Mielestäni Kansallisgalleria oli tosi kiva. Ei samaa luokkaa kuin Lontoon vastaava galleria, mutta tosi jees joka tapauksessa.

Kansallisgalleriasta siirryimme luonnonhistorialliseen museoon. Se oli melko pieni, mutta tunnelmallinen. Siellä oli yksi kerros irlantilaisia eläimiä ja toinen kerros eläimiä maailmalta. Siellä tuli otettua tosi paljon valokuvia: jellonanpentuja, pesästä pudonneita pikkutipuleita, jne. Tietysi oli myös peruskamaa kuten suuri norsu, tiikeri, sarvikuono ja katosta roikkuva valaan luuranko. Näköjään nykyinen trendi on sellainen, että kakisssa luonnonhistoriamuseoissa ympäri maailmaa roikkuu suuri valaan luuranko katosta. Olen nähnyt vastaavan useassa eri paikassa. Ihan siistiä kieltämättä. Tässä museossa oli myös muita kiinnostavia luurankoja, kuten marsun ja kissan luurangot. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisia. Lisäksi siellä oli mittava hyönteiskokoelma, yksi todella suuri rapu sekä joitain hassuja jättikaloja. (Oli mm. sellainen samanlainen lehtikala kuin Nemoa etsimässä -elokuvassa. 🙂 Siis sellainen veikeä lettu, jonka silmät ovat samalla puolella fisua.) Museon pihassa oli pensaita, jotka oli trimmattu villakoiran näköisiksi. <3

Seuraavaksi suuntasimme Kansallismuseoon. Siinä vaiheessa aloimme jo hieman väsyä, mutta kannatti kyllä todellakin mennä siihenkin museoon. Siellä oli mm. siistejä viikinkien miekkoja ja kirveitä, keskiaikaisten ritarien taisteluasuja, rautakautisten ihmisten jäänteitä, jne. Lisäksi siellä oli (jostain syystä) pieni egyptiläinen galleria. Kansallismuseosta kävelimme vahamuseoon, jossa oli erilaisia vahanukkenäyttelyitä. Esillä oli mm. tunnettuja irlantilaisia poliitikkoja, urheilijoita ja kirjailijoita (mm. Oscar Wilde, Samuel Beckett ja James Joyce tietenkin). Lisäksi siellä oli kauhukammio, jossa oli Freddy Krueger, Dracula, ihmissusi, Frankensteinin hirviö, Hannibal Lecter ym. tunnettuja fiktiivisiä kauhuhahmoja. Ne olivat ihan siistejä. Tuli mieleen, kuinka pienenä pelkäsin ihan järjettömästi kaikkia kauhuleffoja. Sain niistä pitkäksi aikaa tosi pahoja painajaisia. 8-/ Eniten niissä pelotti varmaankin se, että niissä tapahtui niin paljon kaikkea sellaista, mitä ei voinut selittää itselleen järjellä. En siksi saanut niihin kauhukuviin mitään otetta ja ne velloivat mielessäni täysin kontrolloimattomasti. Todella ahdistavaa. Anyway, nyt ne kauhugalleriat olivat minusta lähinnä huvittavia. Tosi taitavasti tehtyjä kylläkin. Jotkut pikkulapset olivat kauhugalleriassa ihan kalpeina pelosta. Minun kävi heitä sääliksi. Heillä ei ole vielä kykyä ja näkemystä nujertaa kauhuhahmojen herättämiä pelottavia mielikuvia järjen ja tiedon avulla.

Vahamuseon jälkeen olimme jo tosi väsyneitä, mutta lähdimme silti tallustelemaan kohti Dublinin linnaa. Matkalla poikkesimme katsomaan Trinity Collegea, joka on vuonna 1592 perustettu yliopisto. Se perustettiin alun perin protestanteille, mutta katolinen kirkkokin hyväksyy sen nykyään (mutta vasta vuodesta 1970 lähtien…). Trinity Collegea ovat käyneet mm. Oscar Wilde ja Samuel Beckett. Yliopiston päärakennus on kieltämättä näyttävä. Itselleni tuli sen arkkitehtuurista mieleen Sorbonnen päärakennus Pariisissa.

Poistuessamme Trinity Collegesta jäimme melko pitkäksi aikaa jumiin eräälle jalkakäytävälle. Autotieltä meni nimittäin ohi Dublinin Pride-kulkue. Se oli TODELLA pitkä. Porukkaa oli saatu värvättyä mukaan todella kiitettävästi. Meno oli varsin railakasta ja värikästä. Oikea karnevaalitunnelma. Sitä oli mukava seurata. Mukana oli myös jonkin verran koiria. Joillakin niistä oli sateenkaaren värein koristeltu paita päällä, ja yhden häntä oli värjätty vaaleanpunaiseksi! 😀 Söpöä! <3 Oli ihan jännä kokemus nähdä myös tuollainen Pride-kulkue sattumalta. Tunnelmaa kohotti se, että kadun varsille oli saapunut paljon väkeä kulkuetta seuraamaan.

Kun kulkue lopulta meni ohi, ja pääsimme jatkamaan matkaa, menimme siis Dublinin linnaan. Osallistuimme siellä opastetulle kierrokselle. Alkuperäinen linna on rakennettu jo vuonna 1204, mutta siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Pelkät rauniot maan alla. Niitäkin pääsi kuitenkin katsomaan maanalaiseen luolastoon, jossa oli kaikenlaisia portaita ja siltoja. Ihan siistiä. Uudessa linnassa on suuria juhlallisia saleja, joissa on vanhoja huonekaluja ja maalauksia. Linnassa järjestetään edelleen valtiovieraiden vastaanottoja, EU-kokouksia sekä Irlannin presidentin virkaanastujaiset. Uusi linna oli tietysti hieno, mutta vanhojen raunioiden näkeminen oli jännempää.

Linnan luota lähdimme lopultakin takaisin hotellia kohti. Istuimme hetken aikaa kiertoajelubussissa ja jäimme sitten pois O’Connell Streetillä. Kävimme siellä matkamuistomyymälässä. Ostin sieltä pari T-paitaa, karkkirasioita ja kaikenlaista pientä sälää, kuten Guinness-sukat. Vaikka en muuten ole ollenkaan shoppailijatyyppiä (toisin kuin monet muut naiset), niin matkamuistomyymälöistä lähden aina pois suurten kantamusten kanssa. 😀 Pitäisi vielä huomenna keksiä joku pieni kiva tuliainen Parisulille. Matkamuistomyymälöistä löytyy varmasti jotakin jännää sen terraarioon (joka alkaa kyllä jo olla aika täynnä kaikenlaista kamaa… 😉 ).

Ma 2.7.2012

(Klo 22.37 kotona): I’m back!! Saavuimme Helsinkiin viime yönä klo 1.15. Lensimme Kööpenhaminan kautta. Viimeinen päivä Dublinissa meni kivasti. Lento lähti vasta illalla, joten meillä oli runsaasti aikaa kierrellä nähtävyyksiä. Lippumme kiertoajelubussiin ei ollut enää voimassa, joten liikuimme pääasiassa kävellen. Ensin suuntasimme kohti Dubliniaa, joka on Dublinin keskiajasta kertova museo. Se oli ihan sairaan siisti! Ehdottomasti yksi suosikkejani tällä reissulla. Siellä oli kaikenlaisia siistejä viikinkijuttuja. Jopa äänitehosteilla varustettu viikinkiajan vessakin! 😀 Siihen aikaan vessapaperina käytettiin kuulemma sammalta. Viikinkiosastolla pääsi myös kokeilemaan päälleen viikinkivaatteita ja -kypärää, sai kirjoittaa oman nimensä viikinkien käyttämillä kirjaimilla, jne. Lisäksi esiteltiin tietysi viikinkien aseita, kuten miekkoja ja kirveitä. Yksityiskohtaiset valoilla ja äänillä tehostetut asetelmat puolestaan esittelivät keskiaikaisten ihmisten asumuksia ja elinkeinoja. Rakennuksessa oli myös näköalatorni, josta avautui ihan kivat näköalat eri suuntiin. Torniin piti kävellä rappusia pitkin, mikä oli ihan hyvää kuntoilua. Ostin paikan matkamuistomyymälästä itselleni sarvesta tehdyn suuren kahvimukin, jonka ajattelin viedä kakkosmukiksi (Starbucksin Kiina-mukin lisäksi siis) duuniin. Teki mieli ostaa myös leikkimiekkoja, -kirveitä ja -kilpiä meidän tuleviin Finn-Aiki-videoihin, mutta päätin lopulta jättää ne käytännön syistä ostamatta (niiden raahaaminen lentokoneessa olisi ollut turhan hankalaa).

Dublinia sijaitsee suuren katedraalin, Christ Church Cathedralin, vieressä. Vierailimme myös siellä. Katedraalin perustukset juontuvat 1100-luvulle. Kirkkoon on kuitenkin tehty suuria muutoksia 1800-luvulla. Sisällä on mm. kirkon rakennuttaneen jaarlin hauta. Siellä oli aiemmin myös jonkun 1100-luvulla eläneen piispahemmon palsamoitu sydän. Yöh!! 8-/ Se oli alttarin lähellä seinällä pienessä kotelossa. Sydän oli kuitenkin äskettäin pöllitty, joten emme nähneet sitä. Anyway, katedraalin krypta on Dublinin vanhin rakennus. Siellä oli esillä kirkon aarteita, kuten vanhoja tekstejä, veistoksia, kivikaiverruksia, pukuja, 1600-luvulta peräisin oleva jalkapuu, jne. Siisteimpiä olivat kuitenkin 1800-luvun puolivälissä urkupilliin pudonneet kissa ja rotta, jotka olivat muumioituneet. X-) Nyt ne ovat kirkon aarrekammiossa lasin takana vierailijoiden katseltavina. Aika kiinnostavat eläinkohtalot niillä kahdella… (Että siis putoaa 1800-luvun puolivälissä kirkon urkupilliin, muumioituu sinne ja päätyy lopulta lasin taakse aarrekammioon ja on siellä vielä vuonna 2012.)

Kerkesimme käydä myös kirjailijamuseossa, jossa kerrottiin Irlannin tunnetuimmista kirjailijoista keskiajalta 1900-luvulle. Irlannista onkin tullut maan kokoon nähden harvinaisen paljon suuria kirjailijoita. Kirjailijoista kerrottiin ääninauhoitteiden sekä valokuvien ja erilaisten muistoesineiden avulla. Esillä oli mm. kirjoituskoneita, kirjeitä, käsikirjoituksia, ensipainoksia, sanomalehtiartikkeleita, jne. Museon toisessa kerroksessa oli muotokuvagalleria ja kirjakokoelma. Museo oli kooltaan hyvin pieni, mutta vierailu siellä oli antoisa. Myös itse rakennus oli arkkitehtuuriltaan kiinnostava. Museon vieressä sijaitsee Garden on Remembrance, joka on omistettu Irlannin vapaustaistelussa kuolleille. Sen oikeastaan näimme jo matkamme ensimmäisenä päivänä.

Lähtiessämme hotellimme vieressä olevalla stadionilla oli meneillään joku suuri urheilutapahtuma, joka aiheutti jonkin verran härdelliä lähiympäristöön. Suurin kommellus kotimatkalla oli kuitenkin se, kun punaviinipullo hajosi kassiini lentokoneessa. Oli aika epämiellyttävä yllätys, kun avasin kassini kotona, ja kaikki vaatteeni olivat ihan punaviinissä. Myös Parisulille tuliaisiksi ostamani Dublin-lumisadekupla hajosi kassissa matkan aikana. BYÄÄÄÄÄÄH!!!! 🙁 Oli tosi harmillista tulla kotiin ja mennä moikkaamaan pikku kilpparia ilman mitään tuliaisia! BYYYYÄÄÄÄH!!! (Etenkin, kun sen odotukset saattavat olla aika korkealla sen Tallinnasta ostamani savimökin jälkeen…)

KUVA-ALBUMI DUBLINISTA

Bizzette nauttimassa ilta-auringosta mökin terassilla juhannusaattona

La 23.6.2012

(Klo 17.57): Saavuin eilen alkuillasta Axelin kanssa tänne Skyttön saarelle, Porkkalaan, viettämään juhannusta. Axelin perheellä on mökki täällä. Olen käynyt täällä kerran aikaisemminkin, joskus viime elokuussa muistaakseni. Saarelle pääsee vain veneellä, eikä täällä ole juoksevaa vettä. Sähköt löytyy kyllä, ja 3G-verkkokin näyttää toimivan. Rakennuksia on useita. On suuri mökki, johon minä ja Axel majoitumme Axelin vanhempien kanssa. Sitten on pienempi ja uudempi mökki, jossa Axelin vanhempi pikkusisko piti eilen kaveriporukkansa kanssa juhannusbileet. Lisäksi rannassa on saunarakennus, ja uuden mökin piha-alueella on makuuaitta.

Eilen ilma oli tosi hieno. Juuri sopiva saunomiseen ja juhannusaterian syömiseen terassilla. Merivesi tosin oli vain 16-asteista, mikä tuntui melko viileältä… Tänään asteita oli yksi vähemmän kuin eilen, mutta vesi tuntui silti hieman lämpimämmältä, koska ilma oli viileämpi. Kävimme siis tänäänkin uimassa ja saunomassa. Kovin paljon muuta ei ole oikein pystynytkään tekemään, koska ilma on ollut tänään sateinen ja tuulinen. Toisaalta mökissä on ollut mukava tunnelma, kun ulkona on synkkää. Istuin pitkään läppäri sylissä sohvalla ja sain siinä samalla työstettyä hieman yhtä artikkelia. Ennen saunaa vedin mökin lattialla pienen jumpan, johon myös Axel osallistui. Kohta on varmaan taas ruoka-aika.

Axelin koira, Amy, on tietysti mukana täällä. Lisäksi täällä on Axelin vanhempien koira, Bizzette. Ne ovat kumpikin tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria. Bizzette on halittavan ihana rauhallinen punkero. Heräsin tänä aamuna Bizzette jalkopäässäni. =))))))) Paris-kilpikonna jäi omaan kotiterraarioonsa Helsinkiin. Yritämme pitää sitä silmällä nettikameran välityksellä iPhonen ja iPadin kautta. (Parisulin terraarioon on asennettu webbikamera, jota pystyy kauko-ohjaamaan puhelimeen ja iPadiin asennetun sovelluksen kautta.) Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se pikkuinen voi keksiä ollessaan yksin kotona… Ties vaikka järkkäisi hurjat bileet kavereidensa kanssa, tms. (*huokaus*) Eilen illalla se kyllä näytti kököttävän kiltisti erään puunrungon alla siten, että vain takapuoli näkyi. Tänään se on onnistunut jotenkin piiloutumaan kameralta, mikä on vähän huolestuttavaa… Yleensähän kilpparit ovat kai aika rauhallisia, mutta Paris on ilmeisesti jonkinlainen ADHD-kilppari. Se saa hetkittäin hepuleita, joiden aikana se slaidailee kilvellään vesi- ja ruokakuppien reunojen yli, kiipeilee poikittain terraarion ja kallioluolan väliin jäävässä ahtaassa kuilussa, jne. (*huokaus*) Saan siitä harmaita hiuksia. Pelkään, että se tippuu yksin ollessaan jostakin selälleen eikä pääse kääntymään ympäri. Se voi olla kilppareille kohtalokasta. 8-/ No, kai se pärjää. Onhan se kuitenkin fiksu pikkuinen.

Huomenna palaamme takaisin Helsinkiin. Ensi viikolla olen kolme päivää töissä ja lähden sitten varhain torstaiaamuna Axelin kanssa Dubliniin minilomalle. Emme ole kumpikaan koskaan käyneet Irlannissa, ja Dublin vaikutti kätevältä kohteelta pitkän viikonlopun viettoon. Siellä pitäisi käydä katsomassa ainakin Dublinin linnaa, joka on rakennettu jo 1200-luvulla. Se toimi kuulemma brittiläisen hallinnon tyyssijana vuoteen 1922 asti. Linnan sisällä on myös Chester Beatty Library -museo, jossa on esillä mm. ikivanhoja käsikirjoituksia, harvinaisia kirjoja ja muita esineitä. Lisäksi aiomme tutustua Phoenix-puistoon, joka kuuluu Euroopan suurimpiin ja jossa on yli 350 kasvilajia. Puiston alueella on myös Dublinin eläintarha, joka on Euroopan toiseksi vanhin. 😎 Täytyy tietysti tsekata myös tunnettu Temple Barin kaupunginosa, jota pidetään irlantilaisen kulttuurin keskuksena ja jossa pitäisi olla tallella vanhan kaupungin tunnelma. Kaupunkihan perustettiin jo vuonna 840. (Joskin sen perustivat viikingit, jotka jäivät myöhemmin brittien jyräämiksi.) Lisäksi kiinnostaa nähdä Trinity College, joka on Irlannin vanhin yliopisto. Se perustettiin jo 1500-luvulla.

Su 24.6.2012

(Klo 14.55): Ollaan edelleen täällä Skyttön saarella. On ollut tosi rentouttava viikonloppu. Tänä aamuna saimme onneksi vihdoinkin Parisulin näkyviin webbikameraan (*helpotuksen huokaus*). Se kökötti ruokakupissaan aamupalalla ja slaidasi sieltä sitten hetken päästä vatsakilvellään alas! Iiiiiiih!!! Söpöä! <33333 Äsken se oli lempitouhussaan eli ottamassa aurinkoa lämpölampun alla.

Pe 15.6.2012

Pidin tänään tunnin mittaisen esitelmän Lastenlinnan neurokognitiivisen yksikön henkilökunnan koulutuspäivillä. Esitelmä kohdistui luonnollisestikin Asperger-hankkeeseeni. Esittelin siinä tähänastisia tuloksiani AS-poikien puheen prosodian prominenteista piirteistä, vuorovaikutuksen ymmärrysongelmatilanteista sekä katsekäyttäytymisestä keskustelussa. Porukkaa oli paikalla salin täydeltä, ja ilmapiiri oli oikein leppoisa ja innostunut. Tuntui tosi mukavalta puhua hankkeesta oikein Asperger-asiantuntijoille! =) Sain paljon hyödyllisiä kommentteja ja kysymyksiä. Aika loppui vähän kesken, koska keskustelua syntyi jo kesken esitelmää niin paljon. Esitelmän jälkeen jäin vielä juttelemaan saliin aineistossa esiintyneiden kuntouttajien kanssa. Hienoa, että on tällaista poikkitieteellistä yhteistyötä!!! Suurkiitokset Lastenlinnan väelle luennointikutsusta sekä saamastani innostuneesta vastaanotosta! =)

Ke 13.6.2012

Lauri Karo, joka treenaa aikidoa meidän seuran junnuryhmässä, nimettiin Helsinki-päivänä (eli eilen) yhdeksi Stadin junnuksi. Hän on ansioitunut mm. esiintymällä pääroolissa “Risto Räppääjä ja Viileä Venla” -elokuvassa. Valinnat Stadin junnuista teki Stadin Slangi ry, joka nimesi samassa yhteydessä Stadin friiduksi Taru Valjakan ja Stadin kundiksi Esko Salmisen. Onnittelut Laurille!!! =) Hieno homma!

Sama poika voitti viime viikonloppuna Suurella Budoleirillä aikidojunnujen leikkimieliset “leiriolympialaiset”. =D

(Kuva: Heidi Eloranta)

Su 10.6.2012

(Klo 23.20): Huh, olipas viikonloppu! Vasta nyt ehtii päivittää blogia. Leiri meni hyvin, mutta aikataulu oli todella tiivis. Matkustimme ensin bussilla Helsingistä Varalaan. Siellä oli sitten ohjelmassa ruokailu ja saman tien sen jälkeen ekat treenit. Aikidojunnuja oli leirillä 64.  Lisäksi treeneihin osallistui kymmenkunta aikuista apuohjaajina ja leirituristeina. Vilinää siis todellakin riitti! Oli kiinnostavaa vetää treenejä niin suurelle porukalle. Osallistujat tulivat eri seuroista ympäri Suomea. Meidän seurasta paikalla oli minun ja Antin lisäksi kolme junnua: Mimmi, Miina ja Lauri (the Risto Räppääjä). Lauri voitti leirin aikana pidetyt aikidojunnujen “leiriolympialaiset”, joissa piti mm. tunnistaa eri hyökkäysmuotoja, seisoa mahdollisimman pitkään silmät kiinni yhdellä jalalla, jne. Veitugou, Lauri! =) Hyvää mainosta seuralle, taas kerran! =) Muutenkin olin tosi ylpeä meidän junnuista leirillä. Pärjäsivät siellä oikein hyvin.

Vedimme treenit Antin kanssa yhdessä siten, että jompikumpi meistä veti alkulämmittelyn ja erilaisia harjoitteita, ja sen jälkeen toinen veti varsinaisen tekniikkaosuuden. Joskus aikaa oli niin paljon, että ehdimme kumpikin vetää muutaman tekniikan. Lopuksi otettiin joku leikki, jos aikaa riitti. Vedämme Antin kanssa kumpikin myös junnuille hyvin fyysisiä treenejä, joissa tehdään suhteellisen paljon varsinaista tekniikkaa. Lisäksi tehdään peruskunto-, kaatumis- ja kehonhallintaliikkeitä. Leikkeihin ei käytetä kovin paljon aikaa, vaikka useimmiten muutama minuutti menee niihinkin. Sinänsä emme vastusta leikkejä. Olemme vain sitä mieltä, että meillä on kummallakin enemmän annettavaa lajikohtaisissa harjoitteissa ja tekniikoissa kuin leikkien ohjaamisessa. Anyway, treenit sujuivat mielestäni pääsääntöisesti tosi kivasti. Porukka vaikutti keskittyvän tosi hyvin siihen, mitä tahdoimme opettaa. Hetkittäin oli pientä härdelliä (joku saattoi juomatauon aikana alkaa kiipeillä puolapuissa tai koripallotelineessä, tms.), mutta sehän on normaalia, kun kyse on lapsista.

(Kuva: Heidi Eloranta)

Vedimme hyökkäysmuotoina mm. shomenuchia, chudan tsukia ja ushirowazaa. Lauantai-illan treeneissä tehtiin myös tekniikoita kahta hyökkääjää vastaan ja lopuksi randoria kolmea hyökkääjää vastaan! Junnut olivat ihan fiiliksissä, kun kerroimme heille, että ne tekniikat tulevat vasta mustan vyön kokeisiin! 😎 Porukkaa oli saapunut paikalle eri seuroista ympäri Suomea. Tyylieroja oli siis jonkin verran. Lisäksi ikä- ja kokoerot olivat suuria. Se toi jonkin verran lisää haastetta treenien vetämiseen. Ekat treenit olivat tarkoituksella tosi rankat, jotta porukalle ei tulisi sellainen fiilis, että tämä on joku löysäilyleiri… Lauantai-illan treenit olivat kaikkein kevyimmät, koska olimme juuri sitä ennen käyneet Särkänniemessä. Itsellänikin oli jonkin verran väsynyt olo sen jälkeen, joten voin vain kuvitella, kuinka väsyneitä junnut olivat. Lisäksi lauantai-illan treenit kestivät kaksi tuntia, mikä oli vähän turhankin paljon mielestäni. Varmaan kymmenkunta junnua istui suuren osan treenistä sivussa ja valitteli pääkipua tai jotain muuta vaivaa. Yritimme vetää treenit kevyesti, mutta siltikään kaikki eivät vain jaksaneet loppuun asti.

Särkänniemessä oli ihan kivaa, joskin bussikuljetus sinne meni ihan plörinäksi. Aikataulu viivästyi noin tunnilla… Ei ole helppoa, kun porukkaa on niin paljon. (Aikidon lisäksi leirillä oli silloin WTF-taekwondon ja kendon junnut.) Axel tuli myös Särkänniemeen. Tapasin hänet siellä. Kävimme yhdessä laitteessa ja lisäksi mm. eläintarhassa (siellä vietimme suuren osan ajasta…), delfiinaariossa (tosi vaikuttava! 888-) ja Angry Birds -maassa. Ostin sieltä tosi siistin punaisen Angry Birds -paidan. 😎 Eläintarhassa oli mm. tosi kivoja sekarotuisia koiranpentuja, pupuja, lehmiä, hevosia, vesikilpikonnia, jne. Delfinaariossa näimme, kun delfiinit hyppivät renkaiden läpi, tanssivat, tekivät voltteja, jne. Olin ihan fiiliksissä.

Lauantai-iltana treenien jälkeen oli vuorossa yllätysohjelma, joka oli erään tanssiryhmän esitys. Sen jälkeen junnut pääsivät itse kokeilemaan erilaisia tanssiliikkeitä. Musiikki loi liikuntasaliin rennon diskotunnelman. Sen jälkeen aikidoporukka meni vielä treenisaliin pitämään iltatilaisuutta, jossa apuohjaajat ja ohjaajat kertoivat omista unelmistaan ja niiden toteuttamisprosessista. Junnut kuuntelivat kertomuksia ja kirjoittivat samalla paperille omia unelmiaan. Minä puhuin viimeisenä. Kerroin mahdollisimman lyhyesti siitä, kuinka 13-vuotiaana päätin perustaa oman aikidoseuran ja kuinka unelma toteutui kymmenen vuotta myöhemmin. Siihen väliin mahtui kuitenkin TODELLA PALJON treenitunteja sekä Suomessa että Ranskassa. Sitä kautta kiinnostuin myös ranskan kielestä, jota aloin myöhemmin opiskella yliopistossakin. Nykyiseen ammattiini olen päätynyt sitä kautta. Teininä haaveilin varovaisesti myös siitä, että saavuttaisin jonakin päivänä 4. danin vyöarvon aikidossa. (*niisk*)

Sunnuntaina junnut pääsivät kokeilemaan muita lajeja. Paikalle saapui myös seuraava leiriporukka, eli ITF-taekwondo, karate ja taido. Lajeja oli siis yhteensä kuusi. Kaikki kokeilivat kaikkia lajeja. Kukin kokeilutreeni kesti puoli tuntia. Vedin Antin kanssa viisi kokeilutreeniä putkeen, mikä oli aika ryydyttävä määrä. Viimeiset pari satsia eivät enää menneet kovin hyvin. Olimme jo niin väsyneitä, ja junnutkin vaikuttivat jotenkin kurittomilta. Kokonaisuutena se kokeilutreenihomma oli mielestäni kuitenkin hyvä juttu. Junnujen mielestä oli varmaan tosi jännää päästä kokeilemaan eri lajeja. Yritimme antaa aikidosta kokeilutreeneissä mahdollisimman dynaamisen ja toimivan kuvan. Painotimme myös ukemi- eli kaatumisharjoitteita, koska ne ovat aikidolle niin tyypillisiä ja erottavat meidät monesta muusta lajista.

Leirin päätteeksi oli vielä ohjelmassa leirikuva ja diplomien jakotilaisuus. Kaikki osallistujat saivat diplomin. Ne jaettiin muodollisesti yksitellen, koska mielestämme jokainen ansaitsi pienen tunnustuksen osallistumisestaan tapahtumaan. Lopuksi minä ja Antti kiitimme leirin koordinaattoria, Edlaa, ja annoimme hänelle pienen lahjan. (Lahja oli Varalan urheiluopiston harmaa huppari.) Edla teki leirin eteen valtavan suuren työn. Ilman häntä siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Hienoa, että liiton toiminnassa on mukana hänenlaisiaan nuoria ja energisiä puuhaihmisiä. Heitä todellakin tarvitaan!

Diplomien jakotilaisuuden jälkeen ehdimme istua hetken aikaa urheiluopiston kahvilassa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kerkesimme Varalan kahvilaan. Siihen saakka aikataulu oli ollut niin hektinen, että emme olleet kerinneet tehdä muuta kuin vetää treenejä, syödä ja nukkua (ja käydä Särkänniemessä). Ruokailun jälkeen treenien alkamiseen oli aikaa yleensä ehkä puoli tuntia. Kerkesimme juuri ja juuri käydä huoneissa vaihtamassa kamppeet ja siirtyä treenisaliin. Sitten taas mentiin. Illalla sitä vain kaatui väsyneenä sänkyyn. Kotimatka meni ihan hyvin. Juttelin Antin kanssa ja nuokuin välillä väsyneenä tuolissani. Bussissa oli todella rauhallista. Suurin osa junnuista nukkui. Voin kuvitella, että heillä on ollut vielä rankempi viikonloppu kuin meillä! Toivon mukaan tämä on kuitenkin kokemus, jonka he muistavat vielä aikuisinakin. Vaikka kaikki heistä eivät jatkakaan aikidon treenaamista enää aikuisina, täytyy toivoa, että he saivat tästä irti jotakin sellaista, joka auttaa heitä myös muussa elämässä joko nyt tai joskus myöhemmin.

(Kuva: Heidi Eloranta)