Akatemian reissulla Tokiossa

Su 11.12.2011

(Klo 16.40 lentokentällä): Olen juuri nousemassa Tokion-koneeseen. Lähden Japaniin Suomen Akatemian rahoittamalle ryhmämatkalle tutustumaan paikallisiin yliopistoihin ja tutkijoihin. Matkan järjestää MOTIVE-tutkimusohjelma. Kirjoitustulkkausprojekti, jossa tällä hetkellä työskentelen, kuuluu kyseiseen ohjelmaan. Mukaan lähtee 22 suomalaista tutkijaa MOTIVEn eri projekteista. Osallistujalistasta päätellen eri tieteenalat ja yliopistot ovat varsin monipuolisesti edustettuina, mikä on tietysti hienoa. Olen hyvin kiinnostunut tällaisesta poikkitieteellisestä yhteistyöstä.

Tietenkin pakkasin mukaan myös treenikamppeet… Sehän on selvä, kun reissu kerran sattuu suuntautumaan niinkin sopivaan paikkaan kuin Tokio… Siistii!!! =))))

Ainoa negatiivinen asia on, että Finnair on näköjään taas keksinyt uuden rahastuskeinon: jos kutsumanimi (esim. 'Mari') on eri kuin passissa lukeva etunimi (esim. 'Satu'), joutuu koko varauksen tekemään lentokentällä uudestaan, ja se maksaa vaivaiset 75 €. (#¤%&x…) Että näin. (Tiesin, että Finskillä menee aika huonosti, mutta että TÄLLAISIINKIN temppuihin täytyy jo turvautua…. Voi-voi… No, kiva tietysti tukea kotimaista yhtiötä.)  

Ma 12.12.2011

(Klo 21.57 Roppongissa, Tokiossa): Vitsit, että nukuttaa. (**haaaaukotus**) Lento meni ihan hyvin, joskaan en saanut lennolla juurikaan nukuttua. Ensin innostuin tekemään duunia. Olisin varmaan jatkanut läpi yön, ellei kannettavan akku olisi jossain vaiheessa loppunut. Dääm. Sen jälkeen yritin alkaa nukkua, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Ehdin juuri nukahtaa, kun joku vauva (THE vauva, joka aina löytyy vakiokalustona jokaisesta lentokoneesta) alkoi kiljua kurkku suorana. Ei siinä metelissä pystynyt millään nukkumaan, joten aloin katsoa telkkarista Nalle Puh -elokuvaa (Ihaa-aasi on mun ehdoton feivöritsi!! 8-))))).

Lentokentältä lähdimme bussilla hotelliin. Päivällä kerkesin asettua hotellihuoneeseeni, käydä suihkussa ja levätä hetken. Sitten lähdimme porukalla ostamaan metrokortteja erään paikallisen yhteyshenkilön opastuksella. Illalla kävelimme muutaman korttelin päähän syömään perinteiseen japanilaiseen ravintolaan, jossa istuttiin matalien pöytien ääressä ja syötiin puikoilla monimutkaisia ruokalajeja (piti upottaa vihanneksia ja lihaa kiehuvaan veteen, jne.). Ohjelmassa oli esittäytymiskierros ja sen jälkeen vapaata seurustelua. Ilta kului rattoisasti pääasiassa eri tutkimushankkeista ja osallistujien aiemmista Japanin-kokemuksista keskustellessa. En tunne ryhmästä ennestään kovin hyvin ketään, joten tämä on todellakin hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Lokakuun MOTIVE-seminaarissa Akatemiassa tapasin kyllä ohimennen muutaman ryhmään kuuluvan henkilön. Muuten en varmaan olisi edes tiennyt lentokentällä, minkä seurueen mukaan pitää lähteä.

Huomenna lähdemme koko päiväksi Kiotoon. Käymme siellä tutustumassa Doshidan yliopistoon ja pariin instituuttiin, joissa tehdään MOTIVEn teemaan liittyvää tutkimusta. Matkustamme Kiotoon luotijunalla, joka lähtee jo klo 6.30. Lähtö hotellilta klo 5.40… 8888-/ Palaamme Tokioon vasta noin klo 21, joten huomenna en taida vielä ehtiä aikidoon. Dääm.

Ti 13.12.2011

(Klo 5.00): Olen ollut hereillä jo pari tuntia. Vaikka olin illalla tosi väsynyt, en pystynyt nukkumaan montaa tuntia. Heräsin kolmelta ihan pirteänä. Jossain vaiheessa päivää alkaa varmaankin väsyttää ihan järjettömästi. Junassa pystyy kyllä varmaankin nukkumaan, mutta paluujuna lähtee Kiotosta vasta klo 18.32, joten siihen asti täytyy yrittää pysyä hereillä.

To 15.12.2011

(Klo 4.05): En ole vielä ihan päässyt täkäläiseen vuorokausirytmiin… Palasin hotellille illalla joskus yhdeksän aikaan. Olin niin väsynyt, että menin saman tien nukkumaan. Heräsin noin tunti sitten. Päivät ovat raskaita, koska aikataulu on tosi tiukka, ja jotenkin elimistö tuntuu kuitenkin tarvitsevan lepoa siihen aikaan vuorokaudesta, kun Suomessa on yö.

Tiistaina olimme siis koko päivän Kiotossa. Lähdimme sinne aikaisin samulla Shinkansen-luotijunalla. Matka meni nopeasti. Istuin samalla rivillä parin tietojenkäsittelytieteen kundin kanssa. Juttelimme tutkimuksesta ja mutustelimme antaumuksella matkaeväitä. Yhtäkkiä yksi vanhemman sukupolven proffa alkoi aukoa meille päätä parin rivin päästä: "Eikö teillä ole mitään käsitystä etiketistä??!!! Ajattelitteko te tulla farkuissa myös suurlähetystön vastaanotolle??!!!". Hän oli itse pukeutunut mustaan pukuun ja solmioon ja oli sitä mieltä, että me olimme pukeutuneet liian casualisti. Jaa. Muutenkin hänellä oli pipo aika kireällä koko päivän. Aina, jos joku oli minuutinkin myöhässä jostain sovitusta tapaamisesta (minä en ollut, mutta jotkut muut olivat), hän alkoi vaahtoamaan ja mutisi perään jotain tyyliin "Saakutin pennut…". X-) Hän veti todellakin vähän väliä herneen nenään jostain. Sukupolvien välinen kuilu ilmeisesti. X-) No, tänään minäkin kiskoin päälleni mustan jakkupuvun, ja hän vaikutti tyytyväiseltä. Myös ne tietojenkäsittelytieteen kundit olivat tummissa puvuissa ja solmioissa. Näyttivät niin erilaisilta niissä tamineissa, että en meinannut heti tunnistaa aamulla! X-)

Anyway, kävimme eilen tutustumassa ensin Doshisha yliopiston Information System Design -laitokseen. Ajattelin etukäteen, että se ei liittyisi mitenkään mihinkään, mitä itse teen tutkimuksessani, mutta yllättäen se olikin tosi kiinnostavaa. Kuulimme nimittäin eri proffien pitämiä esitelmiä liikkeen- ja äänentunnistusjärjestelmistä. Se oli tosi kiinnostavaa. Periaatteessa sopivien yhteistyötahojen avulla jotakin sellaista pystyisi ehkä yhdistämään AS-hankkeeseeni. Konferenssihuone oli tosi viihtyisä. Siellä oli sellainen suuri polvenkorkuiselta näyttävä pöytä, jonka ääressä istuttiin tyynyillä. Pöydän alla oli kuitenkin kuoppa, jonne sai jalat, joten oikeastaan istuimme sen ääressä ihan tavallisesti. Kaikille oli jaettu juotavaksi pullollinen kylmää vihreää teetä (8888-/ Ei mun feivöritsi…). Lopuksi tutustuimme sikäläiseen silmänliikelabraan. Sekin oli kiinnostavaa, mutta ei samalla tavalla uutta, koska olen jo ehtinyt tutustumaan jonkin verran silmänliiketutkimukseen kirjoitustulkkausprojektissa, jossa yksi tamperelainen tietojenkäsittelytieteen tutkija tekee nimenomaan silmänliiketutkimusta. Olin jelppimässä häntä erään aineiston keruussa Kuuloliitossa alkusyksystä. Vaikutti japanilaisilla kyllä olevan tälläkin alalla tosi edistyneet tekniset systeemit. En
ole varma, ovatko ne Suomessa vielä ihan samalla tasolla.

Doshishan yliopiston jälkeen kävimme syömässä kylmää kalaa, riisinuudeleita, merilevää sun muuta. Sen jälkeen tutustuimme National Institute of Information and Communications Technology (NICT) -tutkimusinstituutin kielenkääntämisryhmään. SIELLÄ oli tosi kiinnostavia juttuja!!! =)))) En usko, että pystyn työssäni ainakaan toistaiseksi mitenkään hyödyntämään oppimaani, mutta esitelmät olivat silti tavattoman kiinnostavia. Ensin kuulimme esitelmän älypuhelimiin tehdystä VoiceTra-appsistä, joka kääntää puhetta suoraan puheeksi. Appsi ei tue suomea, mutta muuten se vaikutti tosi kätevältä. Ainakin englannin ja japanin välillä se vaikutti toimivan tosi hyvin. Sen pystyy hankkimaan ILMAISEKSI iTunes Storesta. Täytyy käydä lataamassa se mahdollisimman pian, koska siitä voi olla hyötyä jo tämän reissun aikana.

Lisäksi kuulimme NICT:ssä esitelmän Ikkyu-nimisestä "ajattelevasta" verkkojärjestelmästä. Idea on se, että järjestelmälle pystyy esittämään kysymyksiä, ja se kaivaa netistä vastaukset kysymyksiin. Systeemi perustuu Googleen, mutta ero tavalliseen googlaamiseen verrattuna on se, että se käy hetkessä läpi KAIKKI Google-haun tulokset ja tekee niistä yhteenvedon. Yleensähän Google tarjoaa osumia, joista tulee klikattua auki ehkä muutama ensimmäinen, mutta Ikkyu siis käy ne kaikki läpi ja antaa sen jälkeen eri vastausvaihtoehtoja esitettyyn kysymykseen sekä prosentuaalisen arvion kunkin vaihtoehdon todenperäisyydestä (jos esim. verkossa lukee miljoona kertaa, että Suomen pääkaupunki on Helsinki, väittämän todenperäisyysprosentti on huomattavasti korkeampi kuin vain muutaman kerran esiintyvän väittämän, jonka mukaan Suomen pääkaupunki on Kööpenhamina.) TODELLA siistiä!!! 😎 Aion heti ladata tämän ohjelman itselleni, kunhan se alkaa tukea englantia. (Toistaiseksi se tukee vain japania, mutta englanninkielisen version pitäisi valmistua vuoden 2012 aikana.)

Viimeinen tutustumiskohteemme Kiotossa oli Advanced Telecommunication Research Institute International (ATR). Myönnän, että tämä vierailu meni minulta ihan ohi. Koin esitelmien aiheet itselleni hieman etäisiksi, ja ennen kaikkea minua alkoi tässä vaiheessa yhtäkkiä nukuttaa IHAN TAUTISESTI. Siis todellakin niin paljon, että nukahdin istualleen. Vieressäni istuva kaveri kertoi minulle jälkikäteen, että olin nukkunut niin kummallisessa asennossa siinä tuolissa, että hän meinasi herättää minut, koska pelkäsi niskojeni katkeavan. X-) Kuvittelin vain lepuuttaneeni hetken aikaa silmiäni, mutta ilmeisesti olin nukkunut melkein koko ajan suu auki kasvot suoraan kattoa kohti. (Onneksi istuin takarivissä…)

Ennen paluumatkaa ehdimme hengailla tunnin verran eräässä suuressa ostoskeskuksessa. Itse liityin sellaiseen porukkaa, joka lähti näköalakerrokseen katselemaan maisemia. Se oli mielestäni antoisin tapa viettää jäljellä oleva aika. Ei tehnyt mieli lähteä ryysimään kauppoihin, eikä ollut vielä pahemmin nälkäkään (yllättävää kyllä). Paluumatkan aikana tein koko ajan töitä. Tunsin siinä vaiheessa itseni tosi pirteäksi. Olin ottanut kannettavan mukaan, joten pystyin hyödyntämään ajan tekemällä muutoksia ja lisäyksiä erääseen artikkeliini, jonka korjatun version deadline on (tosi) pian.

Keskiviikkona ohjelmassa oli osallistuminen Tronshow2012-tapahtumaan täällä Tokiossa. TRON on operaattori, jota käytetään miljoonissa eri tietotekniikkalaitteissa. Tronshow on vuosittainen tapahtuma, jossa tutkijat ja suuryritysten edustajat kohtaavat. Ohjelmassa oli simultaanitulkattuja esitelmiä sekä messualueelle tutustumista. Alueella oli suuri määrä eri yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen ja erillisten tutkimusinstituuttien standeja. Myös VTT ja TEKES olivat tapahtumassa edustettuina, sillä ne ovat kuulemma TRONin yhteistyökumppaneita. Tapahtuma pidettiin valtavassa Tokyo Midtown -rakennuksessa tässä ihan lähellä. Se on Tokion korkein rakennus. Siellä on näyttävien konferenssitilojen lisäksi myös mm. kauppoja, hotelleja ja museoita. Pääpuhujana tapahtumassa oli TRON-järjestelmän kehittäjä, Tokion yliopiston informaatiotieteiden professori Ken Sakamura. Häntä pidetään eräänlaisena Japanin Steve Jobsina. Tunnelma tapahtumassa oli kiinnostava, mutta sisällöllisesti en saanut siitä kovinkaan paljon irti. Monet Aalto yliopiston ihmiset ja muut teknisten alojen tutkijat (joita on tämän reissun osallistujista suurin osa) olivat kuitenkin innoissaan Tronshow-tapahtumasta, joten en sinänsä epäile lainkaan sen kiinnostavuutta. Silloin tällöin tuli tyhjiä hetkiä, jolloin piti vain odotella. Onneksi tajusin, että sellaiset sinänsä pitkästyttävät hetket sai kulumaan nopeasti pelaamalla Angry Birdsiä. 8-)))))) ("Bo-jo-jo-joooing… bo-jo-jo-jooooing…").

Iltapäivällä oli jonkin verran vapaata aikaa. Tarkoitukseni oli käydä silloin treeneissä, mutta lopulta aika kuitenkin jäi liian lyhyeksi, koska ohjelma jatkui illalla jo klo 17.30, eikä Hombu Dojo sijaitse tässä kaupunginosassa. Iltaohjelma alkoi jotenkin verkkaisesti ("Bo-jo-jo-jooooing… bo-jo-jo-jooooing…"). Tuntui siltä, että olisin hyvin voinut saapua paikalle tuntia myöhemmin enkä olisi missannut mitään. (#¤%&x…) Meidät oli kutsuttu johonkin VIP-tilaisuuteen, jossa oli mm. Suomen suurlähettilään ja muiden tärkeiden henkilöiden puheita. Puheet tuntuivat kestävän ikuisuuden. Lopulta pääsimme kuitenkin käsiksi tarjoilupöytään, joka oli kieltämättä odottamisen arvoinen. 8-))))) Vedin sieltä kunnon mätöt sekä pari lasia punaviiniä ja lähdin sen jälkeen hotelliin nukkumaan.

Kuten sanottu, suurin osa reissun osallistujista on teknisten alojen tutkijoita. Meininki on kuitenkin hyvin poikkitieteellistä. Yksi edustaa Sibelius-Akatemiaa, yksi toinen puolestaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Geodeettiselta laitokselta on useitakin. Monet ovat kuitenkin tavalla tai toisella yhteydessä Aaltoon. Lisäksi mukana on tietenkin matkan järjestäjät (Anssi ja Mikko), jotka vastaavat MOTIVE-verkostosta Suomen Akatemiassa. Luultavasti alojen teknisyydestä johtuen reissun osallistujista valtaosa on miehiä. On meitä naisiakin kuitenkin onneksi muutama. Tuntuu siltä, että sovin ihan hyvin porukkaan. On totta, että MOTIVEn eri projektit liittyvät kuitenkin siinä määrin toisiinsa, että pystymme keskustelemaan tutkimusintresseistämme keskenämme siten, että ymmärrämme ihan hyvin toisiamme. Tai
sellainen vaikutelma minulla ainakin on.

(Klo 7.51): Ai niin, unohdin mainita, että törmäsin eilen yhteen tosi kivaan eläinkauppaan. 8-))))))))))) Siellä oli myynnissä koiranpentuja!!! Ihan kuin Pariisissa, paitsi että nämä olivat vielä pienempiä. Juuri ja juuri luovutusikäisiä minirotujen pentuja. Voooooooi, ne oli ihan hirveen pikkusia ja siis NIIN MIELETTÖMÄN södejä!!! 8-))))))) Meinasi kyllä jäädä joku kullanmuru sieltä kainaloon!

Kävin juuri aamiaisella (**örgh** hemmetin buffet-aamiaiset…). Tänään menemme tutustumaan Wasedan ja Tokion yliopistoihin. Lähtö on tunnin kuluttua. Illalla yritän ehtiä aikidoon.

La 17.12.2011

(Klo 18.31): On ollut niin kiirusta, että ei ole ehtinyt edes bloggailla. Torstaina kävimme siis tutustumassa Wasedan ja Tokion yliopistoihin. Oli tietysti kiinnostavaa nähdä kyseiset paikat. Tokion yliopistohan on Japanin arvostetuin korkeakoulu ja myös maailmanlistalla hyvin korkealla sijalla. Sen käytyään pääsee kuulemma töihin mihin tahansa. Anyway, henkilökohtaisesti en pitänyt torstain esitelmiä mitenkään erityisen antoisina. Aamulla olimme Wasedassa, ja siellä pidetyt esitelmät olivat mielestäni aika kummallisia. Sikäläisten tutkijoiden päämääränä on tutkia tietokoneen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta sekä kehittää uusia teknisiä sovelluksia, jotka helpottaisivat ihmisten jokapäiväistä elämää. No, ei siinä mitään. Ihan hyvä päämäärä. Ne tähän mennessä kehitetyt sovellukset vain olivat todella kummallisia. Tyyliin: virtuaalinen akvaario, joka on jotenkin kytketty hammasharjaan! Jos käyttäjä harjaa hampaitaan liian laiskasti, akvaario likaantuu. Jos taas pesee kiltisti hampaitaan säännöllisesti ja muistaa harjata riittävän pitkään, akvaario pysyy puhtaana, ja kalat tanssivat siellä iloisesti! 8888-/ Että on vammasta!!! Toinen Wasedassa kuulemamme esitelmä kohdistui pääasiassa siihen, miten verkkomedia ja yhteisöpalvelut toimivat ihmisten tukena maaliskuun maanjäristyksen jälkeen. Aihe oli sinänsä tietysti hyvin kiinnostava, mutta esitelmä oli hemmetin sekava. Ei siitä meinannut saada mitään tolkkua.

Wasedan vierailun jälkeen siirryimme Tokion yliopistoon. Siellä yksi proffa esitteli meille sikäläistä mediaviestinnän tohtorikoulua. Esitelmä oli sinänsä ihan hyvä, mutta aihe ei kiinnostanut minua kovinkaan paljon. Olisi ollut paljon kiinnostavampaa saada käytännön esimerkkejä siitä, millaista tutkimusta siellä tehdään. Paikalla oli muutama paikallinen jatko-opiskelija. Olisi ollut kiva, jos he olisivat esitelleet meille tutkimustaan. Se olisi voinut olla niiden jatko-opiskelijoidenkin kannalta hyödyllistä. Lopuksi paikallinen proffa pyysi kaikkia suomalaisia projekteja esittäytymään lyhyesti. Itse asiassa se osuus oli mielestäni kaikkein antoisin tässä vierailussa, koska en ollut sitä ennen vielä kunnolla hahmottanut, kuka tekee mitäkin, ja ketkä kaikki kuuluvat samaan projektiin. Meitä on täällä kuitenkin sen verran paljon. Illalla jäimme vielä yliopistolle syömään niiden paikallisten kanssa. Se niistä aikidotreeneistä taas…

Perjantaina kävimme ensin Panasonic Centressä opastetulla kierroksella tutustumassa kyseisen putiikin kehittämään uusimpaan tekniikkaan. Siellä oli kaikenlaisia 3D-golfsimulaattoreita, sähköautoja, sun muuta. Visuaalisesti näyttely oli nautittava, mutta noin sisällön puolesta en saanut siitä mitenkään ihan hirveästi irti. Ihan kiva vierailusaitti joka tapauksessa. Emme olleet siellä kuin tunnin. Sen jälkeen oli vuorossa matkan viimeinen vierailukohde: Suomen suurlähetystö. Siellä järjestettiin suomalais-japanilainen tutkimusseminaari, johon oli kutsuttu esitelmöimään muutama japanilainen proffa. Lisäksi jotkut MOTIVEssa mukana olevat suomalaiset proffat pitivät esitelmiä omista hankkeistaan. Tämä tilaisuus oli kiinnostava. Eniten sain irti multimodaalista vuorovaikutusta käsittelevästä silmänliiketutkimuksesta. Olin kyllä jo lukenut etukäteen kyseisen tutkimusryhmän tekemän artikkelin, jossa puhuttiin aika tavalla samoista asioista kuin tässä esitelmässä. Mutta kuitenkin. Esitellyt tulokset hyödyttävät minua ihan konkreettisesti omassa AS-hankkeessani. Jess!

Esitelmien jälkeen jäimme vielä buffet-illalliselle suurlähetystöön. Tarjoilu oli todella hyvää. Olin jo sen jälkeen periaatteessa syönyt ja juonut ihan riittävästi, mutta muut saivat houkuteltua minut mukaan pienille jatkoille. En oikeastaan ole mikään baari-ihminen (liikaa meteliä, liian vähän tekemistä, jne.), mutta eilisilta oli kyllä mukava. Puhuimme itse asiassa lopulta enemmän harrastuksista kuin tutkimuksesta: aikido oli yksi illan pääaiheista. (Ai miten niin MÄ muka aloitin sen keskustelun??? 😉

Tänä aamuna pääsin lopultakin treenaamaan aikidoa. Menin Doshun (eli aikidon perustajan pojanpojan) treeneihin Aikikai Hombu Dojolle klo 6.30. Kannatti mennä! Pääsin treenaamaan yhden Doshun uken kanssa koko ajan. Hänellä oli tosi kiva tapa tehdä. Tekniikat olivat ihan beisikkiä ushirowazasta. Teknisesti en oppinut mitään uutta, mutta fiilis oli hyvä, ja ylipäänsä oli loistavaa päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan aikidoa. En ollut päässyt treenaamaan VIIKKOON!! 8-/ Doshu tunnisti minut heti ja tuli esittelemään minut parilleni. En tajunnut muuta kuin että hän sanoi minun olevan Suomesta ja 5. dan. En olisi uskonut, että hän muistaa/tietää vyöarvoni tai että hän välttämättä edes muistaisi minun olevan Suomesta. Ulkonäöltä hän on tuntenut minut vuoden 1997 World Gameseista lähtien, mutta vielä viime Japanin-reissullani vuonna 2008 hän muisti minun olevan kotoisin Ranskasta. =D Hän päätteli sen tietenkin tekniikastani. Treenit eivät mielestäni olleet erityisen rankat (edes niiden eilisten jatkojen jälkeen…), mutta pääsi siinä kuitenkin ihan riittävästi liikkumaan. Hankalinta oli sopeutuminen täkäläiseen kovaan ja muhkuraiseen tatamiin. 8-/ Parin ensimmäisen ukemin jälkeen tunsin, missä kohdissa kroppaani huomenna tulee olemaan komeat mustelmat… Sen jälkeen muutin hieman ukemityyliäni. Meni kuitenkin puolisen tuntia, ennen kuin sain palautettua mieleeni edelliseltä Japanin-reissultani, miten ukemi kannattikaan tehdä täkäläisillä kivitatameilla, jotta välttyy ylimääräiseltä kivulta ja säryltä.

Iltapäivällä menin vielä toisiin treeneihin. Ohjaajana oli Yokota sensei. Hänhän oli Christianin lisäksi toinen shihan, joka esiintyi Pekingin Combat Gameseissa. Hänellä on hieman samankaltainen tyyli kuin Christianilla. Hän tekee samankaltaisi
a leikkauksia mutta pienempiä. Lisäksi hänen tekniikkansa on jotenkin kulmikkaampaa kuin Christianilla. Räjähtävyyttä ja nopeutta löytyy kummaltakin… Pidän Yokotan treeneistä, koska ne ovat teknisesti rikastuttavia. Tälläkin kertaa opin peräti kolme uutta sovellusta. Yksi oli ryotedori sokumeniriminage siten, että alku on samankaltainen kuin koshinagessa. Todellakin. Vaikka ei uskoisi. Toinen oli nikyo uran sovellus samasta hyökkäysmuodosta. Se tehtiin siten, että taisabakin jälkeen gyakuhanmi-kädellä leikattiin uken ranteeseen. Kolmas oli iriminagen sovellus ryotedorista. Siinä uken ote leikattiin taisabakin aikana irti ja tehtiin sitten "keilaava"  iriminage-muoto henkan kautta. (Tein sen ensin muutaman kerran ihan päin persettä, ennen kuin sain sen menemään edes suunnilleen oikein. X-) Näissä treeneissä tahti oli reippaampi kuin Doshun treeneissä, mutta toisaalta tekniikkademonstraatioita oli sen verran usein, että taukojakin tuli aika paljon. En väsynyt erityisen paljon missään vaiheessa. Anyway, treenit olivat hyvin antoisat. Täytyy muistaa vetää noita sovelluksia meidän omissa treeneissä.

Muuten en ole tehnyt tänään mitään kovin erikoista. Treenien välillä pesin pari koneellista pyykkiä hotellissa. Kohta olen lähdössä muutaman motivelaisen kanssa ulos syömään. Ja ehkä myös juomaan pari kupillista kuumaa sakea… 😉

Työmatkani päättyy oikeastaan huomenna, koska silloin on ryhmämatkamme virallinen paluupäivä Suomeen. Suurin osa motivelaisista palaa siis Suomeen jo huomenna. Oleskeluaikaa oli kuitenkin mahdollista pidentää, jos tahtoi. Piti vain maksaa 70 €:n lisämaksu paluulennon siirtämisestä. Päätin pidentää reissua muutamalla päivällä, jotta pääsen treenaamaan Hombulle. Onneksi päätin tehdä niin, koska muuten treenaaminen täällä Japanissa olisi kyllä jäänyt tosi vähiin. Siirryn huomenna hotelliin Shinjukuun, kävelymatkan päähän dojosta. Tästä Roppongissa sijaitsevasta hotellista on noin 45 minuutin matka dojolle, mikä on vähän turhan paljon.