Ke 21.12.2011
(Klo 20.26 Shinjukussa, Tokiossa): Siirryin siis sunnuntaina Roppongista tänne Shinjukuun päästäkseni lähemmäksi Hombu Dojoa, jossa olen käynyt treenaamassa pari kertaa päivässä viime lauantaista lähtien. Hombu Dojo eli Aikido World Headquarters on paikka, jossa lajin päämies, Doshu Moriteru Ueshiba (aikidon perustajan pojanpoika) opettaa aikidoa. Yleensä hänen ohjaamansa treenit alkavat jo klo 6.30 aamulla. Pidän hänen treeneistään tosi paljon, vaikka niissä tehdäänkin vain perustekniikkaa. Siellä on mukava tunnelma, ja treenit on tasapainoisesti rytmitetty. Näyttäessään tekniikoita edessä Doshu on vakava ja säntillinen. Hän ei puhu silloin mitään. Alkujumpan jälkeen tehdään useimmiten pari erilaista iriminagea. Siinä pääsee jo kivasti lämpöön. Sen jälkeen tulee useimmiten shihonage, kotegaeshi, kokyonage ja pari lukkotekniikkaa. Lopuksi yleensä jonkin aikaa vapaatekniikkaa.
Sen sijaan kierrellessään salissa harjoittelun aikana Doshu on itse asiassa aika veikeä kaveri. Esimerkkinä vaikka se, kun sunnuntaina parini häipyi hetkeksi miesten pukuhuoneeseen korjaamaan hakamaansa, joka alkoi tippua päältä, ja jäin siitä syystä hetkeksi ilman paria. Doshu huomasi sen ja pisti minut treenaamaan siksi aikaa yhden uchideshin (eli ammattilaisoppilaan) kanssa. No, ei siinä vielä mitään, mutta hauskaa oli se, että kun sen uchideshin pari jäi täten hetkeksi aikaa tavallaan yksin, Doshu alkoi ITSE ikään kuin treenata tämän kanssa. Se oli jo sinänsä hauskaa (koska eihän Doshu yleensä itse pahemmin treenaa), mutta Doshun varsinainen huumoripläjäys oli se, että hän alkoi heitellä sitä kaveria ULOS tatamilta, puulattialle! X-) Kaikkien mielestä se oli tosi hauskaa! Jopa se puulattialle läsähtelevä kaveri nauroi ihan kuollakseen. Samanlaisia vitsejä tulee joka treenissä: hän kiertelee salissa ja tekee joillekin tarkoin valituille tyypeille tekniikoita ihan sikakovaa, ja ne tyypit ulvovat tuskissaan "AUH! OUH! IIH!" (paitsi japaniksi, joten se kuulostaa vähän erilaiselta). Luulen kyllä, että he vähän liioittelevat niitä ääniä, koska kuitenkin nauravat samalla. Joten ei se varmaan oikeasti ihan NIIN paljon satu. Joka tapauksessa tällainen huumori on täällä jotenkin tyypillistä. Treenasin itse yhden treenin kokonaan Murata-sensein kanssa. Murata on Doshun kaveri ja hierarkiassa kaikkein korkeimmassa asemassa Doshun treeneissä. Hän on paikalla joka päivä, ja hän on ihan tolkuttoman HYVÄ. Siis todellakin ihan mielettömän hyvä. Luulen, että hän on ollut Doshun treenikaveri silloin, kun he olivat nuoria. (Ovat samaa ikäluokkaa.) Anyway, Muratakin teki tällaista samanlaista jäynää parille kaverille, jotka treenasivat lähistöllä. Hän saattoi esim. astua jonkun maassa makaavan tyypin käden päälle, jotta tämä ei (leikisti) pystyisi taputtamaan maahan antautumisen merkiksi nivellukon kiristyessä olkapäässä… Tai sitten hän saattoi tehdä tahalleen ukemin melkein jonkun vieressä seisovan päälle ja liittää siihen jonkun hassun hyppypotkueleen, tms. X-) Kieltämättä aika hauskaa. (Etenkin, kun se Muratakin on jo kuusikymppinen.)
Treeni Muratan kanssa (taisi olla maanantaiaamu) oli kaikkein antoisin treeni täällä. Se oli siis todella täydellinen treeni. Ihan mielettömän hyvä fiilis. Jostain syystä Murata tahtoi treenata kanssani. Hän tuli ennen treeniä kysymään minulta tulkin välityksellä, voisinko treenata hänen kanssaan. En tiedä syytä. Kun Doshu tuli kohdallemme treenien alussa, Murata kysyi häneltä japaniksi: "Onhan hän Mari Lehtinen-san?". Doshu vastasi: "Kyllä." Sitten he puhuivat vielä jotain, mutta kauan sitten käymäni japanin alkeiskurssi ei riittänyt sen ymmärtämiseen. Luulen, että Doshu oli pyytänyt häntä treenaamaan kanssani, koska hän esitteli minua muutenkin ympäriinsä. Doshun esittely on täällä eräänlainen käyntikortti VIP-luokkaan. Jos Doshu esittelee, pääsee treenaamaan koko ajan tosi hyvien parien kanssa, ja myös muut ohjaajat suhtautuvat eri tavalla. Ihan selkeä ero aiempiin kertoihin nähden, jolloin olin täällä vielä pelkkää suurta massaa. Silloin parit olivat välillä tosi jees, mutta välillä myös todella kammottavia (tyyliin sellaisia runttaajia, joiden kanssa kukaan ei tahdo treenata, koska se on vaarallista, tai sitten jotain psykopaatuksia, jotka treenailevat jollain ihan eri planeetalla). Tästä kerrasta sain siis täysin Doshun ansiosta todella yllättävän paljon irti. En tiedä, miksi hän nyt yhtäkkiä kohteli minua niin hyvin, mutta samapa tuo.
Doshun treenien lisäksi kävin Yokotan, Osawan ja Endon treeneissä. Yokotan treenit muistuttivat eniten Christianin treenejä. Ja siis jos joku vielä epäilee aikidotekniikoiden toimivuutta, niin kannattaa kokeilla hyökätä Yokotalle… Siinä lähtee jalat alta alle aikayksikön. Hänellä on ihan käsittämättömän nopea ja voimakas tekniikka. Siinä ei kerkeä tajuamaan ollenkaan, mitä tapahtuu. Lentää vain ja tajuaa vasta matossa, että "ookoo, aika toimiva oli tämä…" Osawalla on hieman erilainen tyyli kuin meillä, mutta pidän paljon hänenkin treeneistään, koska ne ovat hyvin selkeitä ja tehokkaita. Ei mitään turhaa jaarittelua, tms. Hän myös kiertelee paljon ympäri salia ja käy tekemässä tekniikkaa ihan kaikille. Mielestäni se on kiva tapa. Hän tuntuu jotenkin olevan kiinnostunut kaikista, ja hänellä on mukavan vaatimaton asenne. Hänen tekniikassaan on myös pieniä hauskoja omaperäisiä piirteitä. Välillä hän tassuttelee hassusti ikkyon alasvientivaiheessa, tms.
Endo-sensein treenit ovat tietenkin minulle jo hyvin tuttuja, koska hänhän on käynyt vetämässä leirejä Suomessa jo ainakin 20 vuotta. Tänään ohjelmassa oli pelkkää vapaatekniikkaa shomenuchista. Hän näytti edessä jonkin vastaanottoteeman ja siitä sitten tehtiin tekniikoita ihan vapaasti. Tilaa oli yllättävän hyvin. Ehkä tämä alkaa olla jo loma-aikaa täällä Japanissakin, joten porukkaa ei ole enää hirveän paljon paikalla treeneissä. Mahduimme siksi hyvin tekemään vapaatekniikkaa. Se oli tosi kivaa, koska minulla oli taas kerran aivan erinomainen pari. Endon treeneissä aina herkkyys ja liikkuvuus kehittyvät. Jo lyhyessäkin ajassa. Lisäksi ne kehittävät luovuutta sekä kykyä tuntea ja ennakoida parin
reaktioita. Olen tänään ollut hieman flunssainen, joten en ollut aivan parhaassa mahdollisessa vedossa, mutta sain silti treeneistä tosi paljon irti. Hienoa, että sain järjestettyä tämän reissun näin, että pääsin treenaamaan Hombulle näinkin paljon.
Sunnuntaina minulta meni suuri osa päivästä hotellista toiseen siirtymiseen. Jouduin myös lähtemään metsästämään adapteria ympäri Shinjukua, koska tässä uudessa hotellissa ei ole adaptereja valmiina, ja unohdin tietenkin oman adapterivalikoimani kotiin. Muuten päivät ovat kuluneet pääasiassa työskennellessä. On pitänyt työstää yhtä artikkelia melko kiireisellä aikataululla. Välillä olen tehnyt pieniä kävelyretkiä lähikortteleissa. Nähtävyyksiä en oikeastaan ole ehtinyt käydä katsomassa tällä kertaa. Ikävä kyllä. Sen sijaan kävin tänään viimeisten treenieni jälkeen hotellissa hieronnassa. Otin 80 minuutin selkä- ja kasvohieronnan. Selkähieronta ei ollut kovin erikoinen. (Hierontamyllyssä on selvästi parempi.) Se oli jotenkin sellaista pelkkää hivelyä. Meitsi tykkää enemmän semmosesta kunnon rusikoinnista. 8-} Olen ehkä vain niin tottunut urheiluhierontaan, että kaikki muu tuntuu liian kevyeltä. Sen sijaan kasvohieronta oli tosi jees. Siinä tuli ihan kunnon kontaktia luunreunoihin. Se tuntui rentouttavalta. Settiin kuului myös joku rintakehähieronta, jota en kyllä ollut osannut odottaa. Tuntui jotenkin vähän epäilyttävältä ensin, kun jonkun naisen kädet alkoivat hipelöidä mun rintakehää… 8-/ ("Pidetään ne kädet ihan siellä omalla puolella vaan…") Mutta lopulta sekin osuus oli ihan jees. Sitten hierontaan sisältyi vielä joku hiuspohjan hinkkaus ja hypistely ("ookoo, tämä kiinnostavaa…"). 8-} Se oli siis TODELLA kummallista, mut no joo. Mikäs siinä. Kokonaisuutena tosi rentouttava setti.
Huomenna onkin jo aika lähteä kotimatkalle. Kävin tänään ostamassa junalipun lentokentälle. Pitää lähteä heti aamusta liikkeelle. Juna lähtee jo kahdeksalta, ja pitää tästä vielä kulkea pari pysäkinväliä metrolla, ennen kuin olen rautatieasemalla. Toivottavasti flunssani ei yön aikana kovin paljon pahene.
To 22.12.2012
(Klo 17.12 kotona Kalliossa): I'm back!! Paluumatka sujui ihan hyvin, paitsi että olen aika pahassa flunssassa tällä hetkellä. Nenä vuotaa kuin seula. Sain kuitenkin matkan aikana tehtyä ihan kivasti duunia, joten pitkä lento meni nopeasti. Nyt on aika väsynyt olo. Pitäisi yrittää pysytellä hereillä vielä muutama tunti.
(Klo 21.06): Olen tässä lähinnä pessyt pyykkiä sekä käynyt läpi laskuja, joulukortteja sun muuta matkan aikana saapunutta postia. Nyt alkaa kyllä väsyttää IHAN tautisesti! Se on tietysti normaalia, kun ottaa huomioon, että heräsin tänään Japanin aikaan klo 5.30 eli Suomen aikaan eilen illalla klo 22.30. Enkä nukkunut lennon aikana lainkaan. Olen siis ollut hereillä melkein vuorokauden putkeen. Nyt tuntuu siltä, että voisi vähän nukkuakin. Harmi vain, että nenä vuotaa koko ajan. Se häiritsee nukkumistakin.
(Klo 22.30): No NYT mä ainakin meen nukkumaan. Nyt on tullu oltua tasan 24 h putkeen hereillä. Kohta menee taju.
Pe 23.12.2012
(Klo 5.04): Oon tässä ollut jo tunnin verran hereillä… Saa nähdä, kuinka kauan menee, ennen kuin pääsen takaisin Suomen vuorokausirytmiin. Yleensä tähän suuntaan menee huomattavasti helpommin kuin toiseen suuntaan.