La 15.9.2012
(Klo 20.55): Christian Tissier shihan veti eilen ja tänään leirin Helsingissä. Tavallisesti leiri on pidetty Kaapelitehtaalla, mutta tällä kertaa treenasimme Herttoniemessä sijaitsevassa Budocenter Kamppailukeskuksessa, koska Kaapelilla oli ilmeisesti joku sambotapahtuma, jonka käyttöön sali oli varattu. Anyway, myös Kamppailukeskus oli ihan ok paikka leirille. (Kaapelitehtaan tatami ja pukuhuoneet olisivat tietysti olleet tilavampia, ja siellä olisi ollut kiva kahvila, mutta ei voi mitään.)
Leiri oli mielestäni aivan erinomainen. Teimme jonkin verran samoja tekniikoita kuin kesäleirillä Roquebrunessä. Se oli pelkästään hyvä juttu, koska olin jo ehtinyt unohtaa joitakin niistä. Näin ne palasivat taas aktiivisesti mieleeni ja pystyn vetämään niitä omissa treeneissämme. Kaikkein hienointa minun kannaltani näissä leireissä onkin se, että saan niistä ideoita omiin treeneihimme. Porukkaa oli paikalla ihan kivasti. Väkeä oli tullut ympäri Suomea ja lisäksi ainakin Ruotsista, Venäjältä, Virosta ja Latviasta. Taso oli mielestäni oikein hyvä. Tietysti paikalla oli taas kerran paljon vanhoja tuttuja treenikavereita, joiden kanssa on aina hauskaa harjoitella ja vaihtaa kuulumisia.
Leirin teema oli eräänlainen leikkausidea. Tänä aamuna treenasimme bokkenissa erästä batto jutsu -tekniikkaa, jossa siirrytään shomen-hyökkäyksestä hieman sivulle leveässä ja symmetrisessä asennossa alakautta koukaten, vedetään miekka tupesta ja leikataan gyaku-yokomenilla vastustajaa ohimoon. Sen kautta leikkausidea selkiytyi entisestään. Miekalla tehtävää leikkausta pystyi soveltamaan suoraan aihanmi katatedori nikyo uraan, mikä oli kiinnostavaa.
Teimme aika paljon ikkyota tällä leirillä. Siinäkin nousi esille leikkausidea. Sekä omote- että uramuodoissa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että ei yritä työntää tai vetää kyynärpääkädellä ukea mihinkään suuntaan. Sen pisteen pitäisi pysyä ihan vakiona. Sen ympäri sitten vain liikutaan ja siitä leikataan suoraviivaisesti alaspäin. Christian tuli eilen korjaamaan tekniikkaani tältä osin. Työnsin liikaa. Hänen neuvonsa ansiosta sain liikkeen onnistumaan hieman paremmin ja vähintäänkin ymmärsin, mitä siinä piti yrittää. Vaatii tietysti vielä lisää harjoittelua, ennen kuin sen saa (ehkä joskus) kunnolla onnistumaan. Vaikka ikkyo on aikidon “ensimmäinen tekniikka”, niin se on itse asiassa todella vaikea! Siinä on niin monta vaikeaa kohtaa, erilaisia sovellusmahdollisuuksia ja muita ulottuvuuksia.
Lisäksi teimme mm. kokyonagea eri hyökkäysmuodoista (katadori-menuchi, katatedori) ja eri tavoin sovellettuna, uchikaitennagea ja shihonagea. Kokyonagea tehtiin mm. ikkyo uran kautta tuttua leikkausideaa soveltaen, mikä oli kiinnostavaa (mutta vaikeaa!!). Treenit eivät mielestäni olleet hirveän rankkoja missään vaiheessa, mutta tänään niiden kestoaika oli melko pitkä. Treenit nimittäin kestivät 3,5 tuntia yhteen menoon. Välissä oli vain pari viiden minuutin taukoa. Aika meni kuitenkin mielestäni yllättävän nopeasti.
Vasta viimeiset puoli tuntia alkoivat tuntua puuduttavilta. Silloin ei oikein pää ollut mukana tekniikassa. Jos se nyt on ylipäänsä koskaan meikäläisellä… Hetkittäin tuntuu siltä, että elän vain yhä enemmän omissa maailmoissani. Kuten Axel asian ilmaisee, elän pääasiassa omissa maailmoissani ja tulen aina hetkittäin käväisemään sieltä ympäröivässä maailmassa. Täytyyhän kavereita aina välillä moikata! =) Sitä paitsi ympäröivä maailma on mitä parhain rakennusaine omille ajatusmaailmoille… Vaikka se sinänsä siis onkin tärkeydeltään sekundaarinen. Omissa ajatuksissa on niin paljon KIVEMPAA viettää aikaa! =)))) Se mahdollistaa olemassaolon monessa eri ulottuvuudessa samaan aikaan, ja toisaalta olemattomuuden siellä ja silloin, kun ei tahdo olla olemassa. Mottoni onkin nykyään: “Minua ei ole siellä, missä ajatukseni eivät ole, ja olen kaikkialla siellä, minne ajatukseni ulottuvat.”
Axel kertoi nähneensä jonkun tutkimuksen, jonka mukaan opiskelijoiden kannattaisi harrastaa jotakin kamppailulajia, koska ne kehittävät itsekuria. Se on kyllä totta! Itse ainakin saan kiittää paljosta aikidoa ja muita kamppailulajeja, joita olen treenannut. Tänäänkin 3,5 tunnin treenit alkoivat loppuajasta tuntua hieman pitkiltä (vaikka Christian osasikin rytmittää treenit aivan loistavasti), ja kaikki olivat varmasti jo väsyneitä, mutta siellä sitä vain treenattiin loppuun asti. Ja treeneissähän tapahtuu koko ajan jotakin. Ajankäyttö on ainakin aikidossa hyvin intensiivistä. Ei ole yhtään löysää hetkeä, jolloin ei tapahdu mitään. Koko ajan tapahtuu jotakin, ja koko ajan on myös olemassa jokin tietty käyttäytymiskaava, jonka mukaan pitää toimia. Joskus treenaaminen saattaa alkaa tuntua TODELLA raskaalta (joskaan ei tämän leirin aikana, ainakaan minulla), mutta siltikin vain jatketaan loppuun asti eikä (pahemmin) lintsailla. Se vain jotenkin kuuluu asiaan. Treeneissä siis tosiaankin oppii tehokasta ajankäyttöä. Se on ollut ainakin minun elämässäni tosi hyvä asia. Muuten en varmaan olisi ollenkaan tietoinen ajankulusta. Saattaisin vain jämähtää omiin ajatuksiini koko päiväksi.
Anyway, tämä lähti taas vähän sivuraiteille, mutta toisaalta kuten Arturin kanssa tänään mietimme, yksi parhaita asioita leireissä on se, että ne herättävät ajatuksia. Kaikenlaisia ajatuksia. Tekniikkaan ja harjoitteluun liittyviä ajatuksia, mutta myös muita ajatuksia. Se on rikastuttavaa! Leiri oli siis kaikin puolin erinomainen. Suurkiitokset Christianille sekä leirin järjestäjille! Hienoa, että Christian ehtii tiukasta aikataulustaan huolimatta käymään välillä myös täällä Suomessa.
—————————————————————————————————————–
(Kuvassa Christian Tissier tekee ikkyo-tekniikkaa. Kuva on lainattu sensein kotisivuilta.)