
Tiedejulkaiseminen on keskellä suurta murrosta: digitaalinen julkaisu on tehnyt tutkimuksesta aiempaa saavutettavampaa, nopeampaa ja ympäristöystävällisempää. Tämä on luonnollisesti herättänyt kysymyksen myös Puhe ja kieli -lehden toimituksessa siitä, onko paperilehdellä enää tulevaisuutta.
Digitaalisen julkaisun edut ovat ilmeisiä: julkaisu on edullisempaa, joustavampaa ja aineistot laajemmin ja nopeammin saavutettavissa. Verkkojulkaisu mahdollistaa myös artikkelien välisten linkkien, videoiden ja interaktiivisten sisältöjen hyödyntämisen. Silti digitalisaation mukana tulee myös haasteita, kuten tiedon pirstoutuminen, laadun varmistaminen ja julkaisun pitkäaikaissäilyvyys.
Kyselymme Puhe ja kieli -lehden lukijoille osoitti, että digitaalinen julkaisu on jo selkeästi vakiinnuttanut asemansa: lähes kaikki lukevat lehden mieluiten digitaalisena. Digitaalisuuden etuina nähdään etenkin saatavuus, ekologisuus ja käytännöllisyys. Toisaalta painetulla julkaisulla on yhä paikkansa: monet arvostavat paperilehden tarjoamaa parempaa lukukokemusta, helpompaa keskittymistä ja fyysistä varmuutta.
Tulevaisuudessa digijulkaisu näyttää vahvistavan asemaansa entisestään. Lukijamme toivovat digitaalisiin lehtiin uusia ominaisuuksia, kuten interaktiivisia abstrakteja ja linkityksiä aineistoihin. Painettu julkaisu saattaa tulevaisuudessa saada uuden roolin tukevana ja täydentävänä elementtinä, esimerkiksi QR-koodien avulla, jotka yhdistävät painetun ja digitaalisen maailman parhaat puolet. Tieteellisen julkaisun tulevaisuus ei välttämättä ole joko–tai, vaan molempien formaatien parhaiden puolien hyödyntämistä yhdessä.
Blogiteksti pohjautuu Puhe ja kieli -lehden numerossa 1/2025 julkaistuun pääkirjoitukseen: Saloranta, A., Honko, M., Kanto, L., & Wiklund, M. (2025). Pääkirjoitus: Tieteellisen julkaisun tulevaisuus: fyysinen vs. digitaalinen. Puhe ja kieli, 45(1), 1–3. https://journal.fi/pk/article/view/161699