Digitaalinen vai painettu? Tieteellisen julkaisun tulevaisuutta pohtimassa

Tiedejulkaiseminen on keskellä suurta murrosta: digitaalinen julkaisu on tehnyt tutkimuksesta aiempaa saavutettavampaa, nopeampaa ja ympäristöystävällisempää. Tämä on luonnollisesti herättänyt kysymyksen myös Puhe ja kieli -lehden toimituksessa siitä, onko paperilehdellä enää tulevaisuutta.

Digitaalisen julkaisun edut ovat ilmeisiä: julkaisu on edullisempaa, joustavampaa ja aineistot laajemmin ja nopeammin saavutettavissa. Verkkojulkaisu mahdollistaa myös artikkelien välisten linkkien, videoiden ja interaktiivisten sisältöjen hyödyntämisen. Silti digitalisaation mukana tulee myös haasteita, kuten tiedon pirstoutuminen, laadun varmistaminen ja julkaisun pitkäaikaissäilyvyys.

Kyselymme Puhe ja kieli -lehden lukijoille osoitti, että digitaalinen julkaisu on jo selkeästi vakiinnuttanut asemansa: lähes kaikki lukevat lehden mieluiten digitaalisena. Digitaalisuuden etuina nähdään etenkin saatavuus, ekologisuus ja käytännöllisyys. Toisaalta painetulla julkaisulla on yhä paikkansa: monet arvostavat paperilehden tarjoamaa parempaa lukukokemusta, helpompaa keskittymistä ja fyysistä varmuutta.

Tulevaisuudessa digijulkaisu näyttää vahvistavan asemaansa entisestään. Lukijamme toivovat digitaalisiin lehtiin uusia ominaisuuksia, kuten interaktiivisia abstrakteja ja linkityksiä aineistoihin. Painettu julkaisu saattaa tulevaisuudessa saada uuden roolin tukevana ja täydentävänä elementtinä, esimerkiksi QR-koodien avulla, jotka yhdistävät painetun ja digitaalisen maailman parhaat puolet. Tieteellisen julkaisun tulevaisuus ei välttämättä ole joko–tai, vaan molempien formaatien parhaiden puolien hyödyntämistä yhdessä.

Blogiteksti pohjautuu Puhe ja kieli -lehden numerossa 1/2025 julkaistuun pääkirjoitukseen: Saloranta, A., Honko, M., Kanto, L., & Wiklund, M. (2025). Pääkirjoitus: Tieteellisen julkaisun tulevaisuus: fyysinen vs. digitaalinen. Puhe ja kieli, 45(1), 1–3. https://journal.fi/pk/article/view/161699

Miten autismikirjon lapset kertovat tarinoita hankalista sosiaalisista tilanteista?

Oletko koskaan miettinyt, miten autismikirjon lapset puhuvat kiusallisista tai ikävistä sosiaalisista tilanteista? Tuore Journal of Interactional Research in Communication Disorders -lehdessä julkaistava tutkimus (Stevanovic & Wiklund, tulossa) pureutuu juuri tähän kysymykseen – keskittyen siihen, miten 11–13-vuotiaat suomea äidinkielenään puhuvat autismikirjon pojat jakavat kokemuksiaan ryhmäkuntoutuksessa.

Tutkimus on erityinen siksi, että se tarkastelee lasten tarinankerrontaa – tarkemmin sanottuna sitä, miten he käyttävät referoitua puhetta (esimerkiksi “Ja sitten se sanoi mulle että ‘Et oo tosissas!'”) kertoessaan vaikeista vuorovaikutustilanteista. Tutkijoina emme olleet kiinnostuneita pelkästään siitä, mitä lapset kertoivat, vaan myös siitä, miten he kertoivat – ja mitä se paljastaa heidän minäkuvastaan ja sosiaalisesta ymmärryksestään.

Menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia, jonka avulla pureuduttiin tarinoiden rakenteeseen: Mitkä osat vuorovaikutustilanteista lapset päättivät siteerata sanatarkasti? Miten he esittivät toisten puheet – ja omansa? Ja millaisen kuvan tämä antaa heistä itsestään ja siitä, miten he näkevät oman roolinsa näissä tilanteissa?

Mielenkiintoista kyllä, juuri referoidun puheen käyttö vaikutti vahvasti siihen, millaisina moraalisina toimijoina lapset kertoivat itsestään. Mutta mukana oli myös ristiriita: monesti pojat esittivät itsensä tavalla, joka ei näyttänyt heitä erityisen positiivisessa valossa. Tämä tuo esiin sen, miten monimutkaisella tavalla autismikirjon lapset tulkitsevat ja viestivät sosiaalisista tilanteista.

Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa niistä narratiivisista keinoista ja haasteista,joita autismikirjon lapset kohtaavat. Samalla se nostaa esiin sen, kuinka erilaisia heidän tarinankerrontastrategiansa voivat olla verrattuna neurotyypillisiin (eli ei-autistisiin) ikätovereihin. Ja tämä ero on merkityksellinen – etenkin tilanteissa, joissa on kyse kiusaamisesta, ristiriidoista tai muista tunnepitoisista vuorovaikutustilanteista.

Tällaisten hienovaraisten erojen ymmärtäminen voi auttaa vanhempia, opettajia, kuntouttajia ja muita lähipiirissä olevia tukemaan autismikirjon lapsia ja nuoria heidän pyrkimyksissään ilmaista omaa sosiaalista maailmaansa.

Lähdeviite:

Stevanovic, Melisa & Wiklund, Mari (tulossa): Talking about Experiences of Interactionally Troublesome Exchanges: Reported Speech in Interactions with Preadolescents on the Autism Spectrum. Journal of Interactional Research in Communication Disorders.

“Hallituksen tohtoripilottihankkeen vaikutukset tiedejulkaisemiseen” (Puhe ja kieli, 1/2024, ss. 1-3)

Kirjoitimme Puhe ja kieli -lehden toimittajien (lisäkseni Mari Honko, Laura Kanto ja Antti Saloranta) kesken pääkirjoituksen lehden numeroon 1/2024 (ss. 1-3) aiheesta “Hallituksen tohtoripilottihankkeen vaikutukset tiedejulkaisemiseen”. Tässä on linkki tekstiin: https://journal.fi/pk/article/view/146484/93221

Huutomerkkien prosodinen tulkinta

Pidin Anne Riipan kanssa esitelmän JRE-RIICLAS 2022 -konferenssissa Tahitilla marraskuussa 2022. Kirjoitimme esitelmän pohjalta artikkelin, joka julkaistaan kesäkuussa 2024 Contextes et Didactiques -lehdessä. Artikkelin otsikko on “L’interprétation prosodique des points d’exclamation dans la parole des apprenants finnophones du français” (‘Huutomerkkien prosodinen tulkinta suomenkielisten ranskanoppijoiden puheessa’). Alla on artikkelin englanninkielinen tiivistelmä.

“Each language has its own intonation system (Hirst et Di Cristo, 1998). French is characterised by large pitch movements (e.g. Di Cristo, 1998; Mertens, 2008; Morel et Danon-Boileau, 1998; Rossi, 1999), whereas the intonation of Finnish is characterised by a certain monotony created by a narrow variation range of fundamental frequency (Iivonen, 1998). In this article, we compare the prosodic interpretation of exclamation marks by Finnish-speaking learners of French and by a control group consisting of native speakers of French. Our results show that in 64% of cases, native speakers of French interpret exclamation marks with a final ‘rising-falling’ pitch movement. This is not surprising, because according to previous studies (Delais-Roussarie et al., 2015; Di Cristo, 2016), this type of pitch contour is typical of exclamations of French. In the speech of the Finnish-speaking learners of French, this type of pitch contour is more rare: it occurs only in 30.7% of cases. In addition, the falling part of the pitch movement is shorter in the speech of the Finnish-speaking learners than in the speech of the native speakers. Most often, the Finnish-speaking learners mark the presence of an exclamation mark by a pitch fall (37.3%). This type also occurs in the speech of the native speakers, but more rarely (20%). The exclamation marks can also lead to a pitch rise both in the speech of the native speakers (16%) and in the speech of the Finnish-speaking learners (22.7%), but this is not very frequent. Out data consist of recordings where 15 Finnish-speaking learners of French and five native speakers of French read aloud an extract of a dialogue drawn from the play Waiting for Godot (Beckett, 1952). The Finnish-speaking informants are university students who attended a French course at the Language Centre of the University of Helsinki (Finland). Their proficiency level of spoken French is A1-A2 (CEFR, 2022). The native speakers of French are Erasmus students at the University of Helsinki.”

Portfoliokurssi (lv 2023-2024)

Opetan lukuvuonna 2023-2024 Portfoliotyöskentelyä (KIK-415) ranskan kielen ja ranskankielisen kulttuurin opintosuunnassa yhdessä Johanna Isosävin ja Sabine Kraenkerin kanssa. Oma ryhmäni koostuu toisen vuoden opiskelijoista. Opetuskieli on suomi. Kurssin ohjelma löytyy Moodlesta.

Texte et contexte I (syksy 2023)

Opetan syksyllä 2023 (periodeilla I ja II) Ranskan kielen ja ranskankielisen kulttuurin opintosuunnassa Texte et contexte I (Teksti ja konteksti I, KIK-FR 121) -kurssia. Kurssilla harjoitellaan mm. tiedonhakua, kääntämistä ja tekstinymmärtämistä sekä kielitieteellistä ja kontrastiivista (suomi-ranska) analyysiä. Opetus pidetään tiistaisin klo 10-12 Metsätalon salissa 18. Opetuskieli on ranska. Kurssin materiaalit julkaistaan Moodlessa.

Phonétique (syksy 2023)

Opetan syksyllä Ranskan kielen ja ranskankielisen kulttuurin opintosuunnassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattua luentosarjaa ranskan fonetiikasta. Luentosarja on osa Phonétique et prononciation (Fonetiikka ja ääntäminen, KIK-FR 112) -kurssia, jossa käytännön ääntämistä opettaa yliopistonlehtori Mélanie Buchart. Teorialuennot pidetään maanantaisin klo 10-12 Metsätalon salissa 12. Kurssilla opiskelijat oppivat hallitsemaan fonetiikan ja fonologian peruskäsitteet ja yksiköt sekä tutustuvat mm. ranskan foneemien piirteisiin, sidontaa ja ketjuttamista koskeviin sääntöihin sekä foneettisen transkriboinnin perusteisiin. Opetuskieli on ranska. Luennon materiaalit julkaistaan Moodlessa.

Grammaire I (syksy 2023)

Opetan syksyllä 2023 Ranskan kielen ja ranskankielisen kulttuurin opintosuunnassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattua Grammaire I (Kielioppi I, KIK-FR 111) -kurssia. Opetus pidetään maanantaisin klo 14-16 ja keskiviikkoisin klo 10-12 Metsätalon salissa 35. Kurssilla käydään perusteellisesti läpi ranskan normatiivista kielioppia ja pyritään harjoittelun kautta luomaan kieliopillisia automatismeja, opetellaan kieliopillista metakieltä sekä opetellaan perustelemaan omia kieliopillisia valintoja normatiivisen kieliopin sääntöjen perusteella. Opetuskieli on ranska. Kurssin ohjelma ja materiaalit julkaistaan Moodlessa. Kurssimateriaaleihin kuuluvat mm. digitalisoidut kielioppitehtävät vastauksineen.

Ymmärrysongelmien selvittäminen puhelintulkatussa turvapaikkahaastettelussa

Julkaisin äskettäin (2023) Simo Määtän kanssa artikkelin “Resolving comprehension problems in a telephone-interpreted screening interview” Routledgen kustantamassa kirjassa Interactional dynamics in remote interpreting: Micro-analytical approaches (toim. De Boe, E., Salaets, H. & Vranjes, J.). Analysoimme tutkimuksessamme kahta puhelintulkattua jaksoa äänitetystä ja litteroidusta turvapaikkahaastattelusta, joka tehtiin Suomessa. Osallistujiin kuului virkailija, joka esitti kysymykset ja kirjoitti pöytäkirjaa suomeksi, tulkki, joka käänsi suomen ja ranskan välillä sekä turvapaikanhakija, joka kommunikoi tulkin kanssa ranskaksi. Tulkin ja haastateltavan väliset ymmärryssongelmat olivat tilaisuudessa hyvin tavallisia ja huomiota herättäviä, joten tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää näiden ongelmien syitä ja ratkeamismekanismeja. Tätä varten analysoimme valitsemiemme katkelmien kielellisiä ja vuorovaikutuksellisia piirteitä. Analyysimme perustuvat pääasiassa keskustelunanalyysiin (KA). Lisäksi otamme huomioon puhelintulkkaukseen liittyvät rajoitteet sekä tulkin ja haastateltavan erilaiset kielelliset resurssit. Näin ollen KA-lähestymistapa yhdistetään tutkimuksessa näkemyksiin, jotka perustuvat tulkkaustutkimukseen ja vuorovaikutussosiolingvistiikkaan

Lähdeviite:

Määttä, Simo & Wiklund, Mari (2023): Resolving comprehension problems
in a telephone-interpreted screening interview. In: De Boe, E., Salaets, H. & Vranjes, J. (eds.), Interactional dynamics in remote interpreting: Micro-analytical approaches. Routledge, New York / London, 42-65. [Routledge Advances in Translation and Interpreting Studies].