Category: Blogi

13. EMILIA SYNTYI: Harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että tahdomme Sophielle pikkusisaruksen. Noin puoli vuotta tämän päätöksen jälkeen, lokakuussa 2015, tulin töistä kotiin, menin suihkuun ja pistin siksi aikaa raskaustestin pyörimään. Yllätyin ja ilahduin suuresti, kun testi näyttikin positiivista! Tein pari testiä lisää, ja nekin näyttivät positiivista. Taas kerran piti uskoa se todeksi: olin raskaana. Raskaus…

Pe 28.10.2016 Tänään alkoi Patrick Bénézi sensein (7. dan, shihan) leiri Liikuntamyllyssä. Leiri on seurani, Finn-Aikin, järjestämä. Olen tuntenut Bénézin vuodesta 1992 lähtien. Hän oli silloin vetämässä toista leiriään Helsingissä. Vuonna 1993 olin ensimmäistä kertaa Ranskassa ja silloin majoituin hänen luokseen. Asuessani Ranskassa ja myös muiden pitkien oleskelujeni aikana Ranskassa treenasin hänen dojoillaan aina niinä päivinä, joina…

12. PÄÄSIN TUTKIJAKOLLEGIUMIIN: Jatko-opintojeni viimeisen vuoden ajan pyörittelin mielessäni tulevaa post doc -hankettani. Tahdoin alkaa tutkia lievästi autististen (nyt poistumassa olevan Asperger-diagnoosin saaneiden) nuorten vuorovaikutusta. Tarkemmin sanottuna olin kiinnostunut heidän puheensa prosodiasta ja tahdoin ottaa vertailun kohteeksi suomen- ja ranskankielisiä AS-diagnoosin saaneita henkilöitä. Myöhemmin liitin mukaan myös katsekäyttäytymisen ja ymmärrysongelmatilanteet. Alusta lähtien olin todella innostunut…

Todella hyvä haastattelu! Haastateltavana Micheline Vaillant Tissier (6. dan Aikikai). Hyvä ystäväni ja yksi maailman tunnetuimpia naispuolisia aikidomestareita. Olemme treenanneet paljon yhdessä Ranskassa, olen kutsunut häntä Suomeen vetämään leirejä ja myös ollut hänen kotonaan Etelä-Ranskassa useita kertoja (pari kertaa noin viikon verran, kun olen ollut treenimatkalla sillä suunnalla). Aivan ihana ihminen ja luonnollisestikin todella hyvä…

11. SOPHIEN SYNTYMÄ: Jotkuthan haaveilevat jo lapsena siitä, että saisivat itsekin lapsia jonain päivänä. Minä en pahemmin haaveillut. Muistan, kuinka yläasteella oli sellainen oppiaine kuin ‘perhekasvatus’ (eli teinikielellä – tai ainakin joidenkin teinien kielellä.. – ilmaistuna ‘persekasvatus’), ja siellä piti kerran piirtää itsestään ja perheestään kuva aikuisena. Lisäksi piti kirjoittaa, mitä tekisi silloin työkseen ja…

10. MENIN NAIMISIIN: Kun mainitsin Axelille, että suunnittelin aikani kuluksi tällaisen “Elämäni 13 parasta tapahtumaa” -postaussarjan laatimista, hän sanoi: “Meidän hääpäivän on parasta olla yksi niistä…” Ja onhan se toki. 😀 Tapasin Axelin ensimmäistä kertaa Vanhalla Ylioppilastalolla 15.2.2011. Sitä ennen olimme kirjoittaneet toisillemme pari viestiä netissä. Kaksi yksinäistä kohtasi, ja kaikki alkoi sujua hyvin. (Uusi…

Tuli mieleen lisätä pari täsmennystä tohtoroitumista käsittelevään postaukseeni epäselvyyksien välttämiseksi. (Olen tottunut kirjoittaja, mutta toisinaan saatan tietysti kuitenkin ilmaista itseni hieman epäselvästi.) Kun kirjoitin, että alkaessani tehdä tutkimusta minusta tuntui siltä, että “tein jotakin sellaista, mitä minun oli tarkoitus tehdä”, niin tarkoitin tietysti vain sitä, että tein jotakin sellaista, mitä minun oli tarkoitus tehdä suhteessa itseeni…

Kävin tänä aamuna vaa’alla ja totesin, että jotain pitää tehdä… Vaikka tästä toisesta raskaudesta ei jäänytkään raskauskiloja (kaikki raskauden aikana kertyneet 8 kiloa lähtivät viikossa pois), niin olen siltikin edelleen vähintään 10 kiloa painavampi kuin tahtoisin olla. Olen synnyttänyt kaksi lasta kolmen vuoden sisällä (ensimmäisen raskauden aikana paino nousi noin 20 kiloa), on ollut terveydellisiä…

9. ALOITIN JATKO-OPINNOT JA VÄITTELIN TOHTORIKSI: Oikeastaan minulla olisi paljon kaikenlaista muuta kirjoitettavaa tällä hetkellä, mutta tekee nyt mieli päivittää blogia, joten kirjoitan taas yhden osan lisää tähän postaussarjaan. Aiheena siis tänään tohtoroituminen. Perustutkintoaikoinani minulle ei oikeastaan koskaan tullut mieleen, että jatkaisin opintojani vielä maisterin tutkinnon jälkeen. Pyöritin opintojeni ohessa omaa aikidoseuraa, treenasin ihan sikana (sekä…

8. PERUSTIN OMAN AIKIDOSEURAN: Olen muistaakseni jo kertonutkin joskus tässä blogissa, kuinka ohjasin elämäni ensimmäiset aikidoharjoitukset muistaakseni 13-vuotiaana: toimin siihen aikaan apuohjaajana junioriharjoituksissa (olin itse siirtynyt aikuisten ryhmään noin vuotta aikaisemmin), ja eräänä päivänä varsinaiselle ohjaajalle oli tullut jokin yllättävä este, eikä hän päässyt saapumaan lainkaan paikalle. Joku tuli kuitenkin päästämään meidät sisälle saliin. Vaikka…